Riittääkö yksi lapsi?

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Riittää.

Ja tämän kesän matkakohde on....

Enää kuukausi kesälomaan jäljellä. Onneks Suomessakin on nämä säät ollu hyvinkin suotuisia ja töissä on ollut mukavaa viettää kaikki päivät vaan ulkona kirmaillen ja nahkaa käristäen. Tässä säässä on ollut hyvä virittäytyä pikku hiljaa loma tunnelmiin ja siedättää itseä etelän aurinkoon. 

Kroatia Dubrovnik 2016

Meillä oli ensin suunnitelmana ettei tänä kesänä lähdettäis mihinkään vaan säästeltäisiin talven matkaan, mutta erinäisten mutkien kautta ja meidän matkakuumeen takia ei vaan voitu olla lähtemättä tänäkään kesänä. Mentiin vähän sillä asenteella että sinne mennään mihin saa halvimmat lennot. Kroatia, Espanja oli kärki ryhmässä. Kroatissa me vasta oltiin pari vuotta sitten ja Espanjassa Hermanni ei ole vielä käynytkään. Napattiin takataskuun suht halvat lennot Espanjaan, Finnairilla jopa. Lennot olisi saanu halvimmillaan alle kahdensadan jos silloin olisi ollut varmuus milloin loman saa ylipäätään pitää. Nämäkin lennot nappasin riskillä vaikka lomat ei ollu ihan vielä kiveen hakattu mutta ei ollu aikaa odottaa kun lentojen hinnat nousi 100e päivä tahdilla kohti pilviä. Aijomme pärjätä myös tämän lomamatkan vain ja ainoastaan yhdellä ruumaan menevällä laukulla. Kolmen hengen tavarat yhteen laukkuun. Katsotaan miten käy. 

Kroatia Dubrovnik 2016

Lento laskeutuu Malagaan. Muuta tietoa meillä ei meidän matkasta vielä ole. Paitsi loman pituus 14 päivää ja lentojen aikataulut. Espanjassa on tullu käytyä jokusen kertaa ja mä vaan niin pidän siitä maasta ja niistä kovaan ääneen puhuvista ihmisistä. Ja siitä miten lapset otetaan aina huomioon. Meidän majoitus on vielä etsinnän alla. Airbnb on kovasti laulanut ja sieltä ollaan etsitty sopivaa majoitusta meijän orkesterille. Me ei olla pakettimatkailijoita. Me halutaan olla mahdollisimman pitkään reissussa sopu hinnalla. Airbnbistä löytyy todella hyviä ja suht edukkaita vaihtoehtoja, taloyhtiöitä omalla uima-altaalla ja läheltä rantaa. Uima-allas on ihan must koska lämpötila seilaa 30 kieppeillä koko ajan ja Hermanni on yksi Suomen pelottavimmista vesipedoista joka varmasti viihtyy altaassa koko loman ajan. Eikä mulla ole mitään altaalla olemista vastaan, päinvastoin. Eletään koko loma vaan jäätelöllä ja ranskalaisilla. Syödään hyvin. Ja nautitaan.

Unkari Keszthely 2017

Mä oon niin onnellinen että me päästään reissuun. Mulla oli alku keväästä niin kova matkakuume että vuodatin kyyneliä pelkästään kattomalla toisten matkakuvia. Oon ihan onnellisimmillani kun ollaan matkalla. Oon onnellinen aamukahvista lämpimänä aamuna terassilla. Oon onnellinen aurinkorasvalla lotraamisesta. Oon onnellinen kun saan upottaa varpaat hiekkaan. Oon onnellinen tuskaisista ja hikisestä ja mieltä raastavasta odottelusta lentokentällä. Huhujen mukaan lomien jälkeen on hurjimmat ero piikit. Mä väitän että meidän perhe on parhaimmillaan lomalla. Onneks on löytäny kumppanin joka haluaa matkustaa myös eikä lapsi ole eikä tule olemaan meidän matkustamisen esteenä. Voidaan kiivetä Hermanni selässä vaikka Himalajan huipulle.

OON NIIN ONNELLINEN!

Vapaapäivä äitiydestä

Mulla on yksi kaveri, en sano sitä äitikaveriksi koska ollaan tunnettu jo paljon ennen kun kumpikaan meistä lisääntyi joten kutsun häntä kaveriksi, mielummin. Oltiin suunniteltu jo tovi että tehdään yhdessä jotain. Ja ihan vaan kahdestaan,koska me nähdään aina niin että koko kööri lapsia on mukana. Ei siinäkään mitään vikaa ole mutta joskus on ihan hyvä olla vain kaksin. Koskee ystäviä ja parisuhdetta myös. On myös hyvä äitinä olla ihan vaan yksin. Vaikka vaikeeta se onkin. Yhtäkkiä olla yksin kokonainen vuorokausi. Kun koko maailma on avoin ja kukaan ei odota. Mun miehet jätti mut yksin kotiin ja lähti mökille. Yksin kokonainen vuorokausi. Wuhuu! 

Meillä oli kaverin kanssa kunnon hemmotteluhetki luvassa. Suunnattiin tukka putkella Orimattilan Hellimöön jossa meillä oli luvassa ensin 1h saunomista ja porepaljukylpy. Kun Span nainen kysyi saako juoma olla alkoholollista katsehdettiin hetkiksi toisiimme ja todettiin vaan että no tän kerran. Mä en nykyään edes enää omista kun absolutisti kavereita niin alkoholinen skumppa on sulaa hulluutta joka kilahtaa hattuun jo pelkästä näkemisestä. Ihanaa miten toisen äidin kanssa voi oikeasti puhua muustakin kun lapsista. Ei aina tarvi puhua huonoista öistä, pyykkivuoren korkeudesta tai yrjön koostumuksesta. Poreiden ja saunan jälkeen hemmottelun kruunasi intialainenpäähieronta. Mahtavaa oli se että saatiin hierronnat samaan aikaan ettei toisen tarvinnu kököttää jossain nurkassa yksin sillä välin kun toista hipsuteltiin hengiltä. En oo ikinä ennen käyny päähierronnassa mutta voin kertoa että ihanaa se oli! Hierontojen jälkeen syötiin niin että napa meinasin pullahtaa mahasta ulos kuin raskauden viime metreillä.

Illalla vielä sain viettää laatuaikaa the kummitädin kanssa sataman aurinkossa CocaCola lasissa päivitellen maailman menoa ja meininkiä. Muistellen hassun hauskoja yhteisiä tempauksia esim hyviä kännejä. Jännä miten kaiken sen juomisen jälkeen meistä kummastakin on tullut niin raivoraittiita. Ehkä liika oli liikaa. Ei vedetty kännejä vaan lähdettiin kaupankautta riisipiirakat kainalossa kohti kotia kun satamassa alkoi meno vasta olla alkamassa. Joskus tulee olo että on jo niin vanha kaikkeen esim juomaan viinaa.

Klo 22 melatoniinit riisipiirakoiden jälkiruuaksi ja päätyynyyn. Ensimmäinen yö taas sataan vuoteen kun nukuin koko yön heräämättä kertaakaan. Aamuaurinko kyllä yritti herätellä mua jo 5.30 mutta painoin silmät vielä tiukasti kiinni, kun ei ollut minnekkään kiire. Kukaan ei aamulla hyppinyt päällä. Aamupalaa parvekkeella ja kofeiinia koneeseen. Aamulenkiksi 15km juoksu jonka lopuksi taas tajusin etten ikinä tule jaksamaan juosta takaisin kotiin. Oli niin hyvä juoksu fiilis että askeleet vaan rullasi huomaamatta eteenpäin. Ei auttanu kun soittaa iskälle että voisiko se ystävällisesti tulla hakemaan mut täältä 15km päästä kun jalat alkaa olla hyytelöä. Se tuli. Onneksi. Lonkat ja polvet oli melkein irronnut jo liitoksistaan. Juokseminen on ihanaa!

Aina yksin ollessaan tajuaa sen oman perheen tärkeyden ja kuinka yksin on niin pirun yksinäistä kun on tottunut menoon ja meininkiin. Siihen että joku tarvii sua ihan koko ajan ja roikkuu kiinni kun iilimato. Mutta kyllä jokainen tarvii vapaapäivän niin töistä kuin äitiydestäkin! 

Kevät burnout

Kevät alkaa olemaan taas siinä pisteessä että mielessä ei pyöri enään mitään muuta kuin loma. Lasketaan päiviä ja viikkoja siihen milloin saa heittää työkengät nurkkaan ja säätää herätyskellon pois lopullisesti päältä. Kun ei enää tarvi joka ilta vääntää eväitä töihin. Tähän aikaan keväästä väsyttää. Päällä painaa koko vuoden hikihatussa painaminen. Tää työvuosi on ollu ihan tarpeeksi raskas kaikkineen sisäilma ym ongelmineen,mutta nyt aletaan kohta olla jo voiton puolella. Kaikilla voimilla laahustan joka päivä töihin. Onneks tykkään mun työstä. Ei tästä tulis muuten yhtään mitään.

En oo pitkään aikaan jaksanu päivittää edes tätä blogia. Aika vaan on kulunut kaikkeen muuhun ja tuntuu ettei mulla ole edes ollu mitään sanottavaa,koska en ole yhtään "mitä meille kuuluu?" postauksien ystävä. Mulla on menossa rankka 12 viikon treeniohjelma jossa onneksi olen jo viikolla 8. Se syö hirveästi aikaa ja energiaa. 5-6 treeniä viikossa alkaa sekin pikku hiljaa ottamaan pannuun kaikkine ruokavalioineen sun muineen. Ruokavalio mulla nyt muutenkin on repsahtanut jo sataviiskyt kertaa väsymyksen takia. Tän tiiviin treeniohjelman takia en oo ehtiny näkemään edes kavereita. Jos jotain suunnitelee yritän suunnitella sen lepopäivälle. Oon hullu näitten treeniohjelmien kanssa kun en voi yhtään joustaa. Just ja just voin vaihtaa jotkut treenipäivät päikseen, mutta mitään en jätä väliin.

Arkipäivät ne vaan sujahtaa ohi ihan hetkessä. Kesäiset valoisat illat on pistänyt mut valvomaan jopa yli yhdeksään. Latasin puhelimeen bookbeatin ja oon niin uppoutunut kirjoihin että sekin on vienyt oman ajansa tältä blogilta. Oon ihan parissa viikossa jo lukenu 3 kirjaa ja koko ajan vaan löytyy lisää hyvää luettavaa. Kyllä mä tästä vielä jossain vaiheessa ryhdistäydyn ihan aktiiviseksi bloggaajaks. Tai sitten en. Kun kesä kunnolla puskee ovista ja ikkunoista voi olla ettei ideoita kirjoittamiseen tule senkään vertaa. Vaikka mä tästä kuinka tykkäänkin.

Hajamielisyydestä ja väsymyksestä kertoo hyvin myös unohdetut nettipankin tunnukset vaikka niitä käyttää joka päivä. Voi nekin näköjään unohtaa ihan yhtäkkiä vaan ja saada koko tilin suljettua. Samoin päiväkodin lomakyselyt palautuvat paripäivää yli niiden detlainin. Ei vaan voi kaikkea muistaa!

Enää 9 viikkoa lomaan.
Tai 8.