tiistai 30. toukokuuta 2017

# PROFIILIKUVAT 10 VUODEN TAKAA

2008.  Sanaton.

2009. Sama vessa.  Eri pose.

2010.  Victoria ja Daniel lahessa!

2011.  Ja sitten muutuin norjalaisesta kirkonpolttajasta blondiksi.
2012.







2013. Sallan kanssa poolilla.


2014. Myös Tinder kuva millä hurmasin nykyisen puolison.



2015. Ja hyvin raskaana.

2016. Kesä ja mustikat. 



2017.
Kolmeakymppiä kohti mennään koko ajan kovaa vauhtia. Omasta mielestä naiset on kun viini paranee vaan vanhetessaan. Vaikka enhän mä oikeestaan ole 10-vuoden aikana vanhentunut päivääkään. Kiitos tästä haasteesta http://mammasti.blogspot.fi/2017/05/kymmenen-vuoden-facebook-profiilikuvat.html?m=1. Olihan etsimistä näissäkin kuvissa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Minustako kotiäiti?

Kello on 12.50. Hermannin kanssa kotona.   Ja onhan tässä puol päivää kulunu ja oon ihan kypsä. En Hermanniin vaan tähän kotona oloon.  Ei, mua ei ole tehty kotiin. Välillä kyllä tuntuu ettei mua ole tehty töihinkään. Tää lusmuilu on mieltä raastavaa. Mut on tehty toimimaan ei sohvalla oleiluun. Olishan täällä kotonakin vaikka minkämoista projektia jos vaan haluais tehdä mutta ei, en jaksa. Kotona ilman minkäänlaista tekemistä, se väsyttää. Sohvassa on niin kova vetovoima että se vaan vetää puoleensa. Jos olis vielä herkkuja niin vetäisin niitäkin tässä ihan kaksin käsin. Onneks uunissa on vaan makaronilaatikko.

Hän on niin ylpeä työstään.
 Miten jaksoin olla äitiyslomalla? Kun nyt en jaksa olla päivääkään kotona ja äitiyslomalla olin melkein vuoden. Ehkä jotkut on tehty kotiin ja jotkut saattaa jopa nauttia siitä. Mua ei ole tehty kotiäidiksi. Enkä tuoksu pullalle. Vihaan kotitöitä. Kotiäitiys on loppujen lopuks aika yksinäistä puuhaa. Eikä kyse ole siitä etten haluaisi viettää lapseni kanssa aikaan. Ja myönnettäköön että onhan tää nyt paljon mukavampaa nyt kun Hermanni on 1,5v kun silloin kun toinen makasi X asennossa lattialla ja huus yöt ja päivät. Tarkennettakoon vielä että Hermanni on kipeä.  Se on syy siihen miksi tää päivä menee vaan lonkkaa vetäessä. Hermanni ei kuitenkaan  ole enää niin kipeä etteikö hän jaksaisi tuhota joka paikkaa. Juokseteleen paikasta A paikkaan B ja vetää tuttuun tapaansa vaan kaiken mahdollisen lattialle. Kotona oleminen on pelkkää siivoomista ja ruuan tekemistä. Onneks mulla on työpaikka mihin voin paeta kotia vaikka välillä niin kuin sanoin tuntuu ettei mua ole tehty sinnekään. Se on vielä 5 päivää töitä se on sen jälkeen kesäloma ja kohti Keski-Eurooppaa .  Siitä myöhemmin lisää. Jatkan lusmuilua.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kesätukka

Eilen se tapahtui. Otin sakset käteen ja niks ja naks. Voi että kun sydäntä melkein särki leikata Hermannin kiharat pois. Hyvä että edes kykenin leikkaamaan. Hermannilla oli jo niin pitkä tukka. Oikee Sipe Santapukki. Sinne ne vaaleat kiharat vaan yksitellen tippui kylppärin lattialle. Suoraan sukille.Tuli tippa linssiin. Mistä nyt ei tulis tippa linssiin,  kaikesta tulee. Miten tässä onnistuin? Kannoin syöttötuolin kylppäriin, youtubesta lastenlaulut soimaan ja puhelin käteen. Siinä vaiheessa kun kaivettiin hurruuttin esiin ja vedettiin sivut siiliksi saatto Hiirulaisen pää vähän kääntyä ihmetykseksi mutta katse pysyi tiukasti puhelimessa.  Mulla on kyllä pieni tai iso vastarinta tähän puhelin vaan käteen hommaan mutta spesiaali tilanteissa sallittakoon! Hermanni on kyllä niin super reipas. 


En tajunnu kuinka paljon tukkaa oikeesti noin pienellä hiirulaisella voi päässä olla. Paljon! Mutta ei me vanhemmatkaan mitään Urho Kalevi Kekkosia olla. Tukkaa on vaikka muille jakaa. Kerta heitolla Hiirulainen muuttui niin ison pojan näköseks. Kerta heitolla pienestä pellava päästä tulikin super cool ananas tukka! Tervetuloa kesä! Ei enää hikoavaa takatukkaa. Me ollaan valmiina. 


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivän miniloma!

Sain äitienpäivälahjaksi mun miehiltä miniloman Holiday club Saimaalla. Mun mieheltä joka on vannoitunut kylpylöiden vihaaja. Ei muuta sanottavaa kun että IHANAA isolla iillä! Hotelleissa on aina ihanaa.  Siihen kun lisää kylpylän ja hyvän ruuan mitä ihminen voi enää edes toivoa no,  lottovoittoa! 






 


Kävi hyvin lähellä etten jo asettunu kunnolla lomamoodiin. Huomenna kuitenkin ja valitettavasti kutsuu taas haastava ja raskas arki.  Siitä huolimatta ERITTÄIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE. Teette mahtavaa työtä! Tänään nautitaan.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ero vauvavuotena

 Elämänpeli.



Blogeja lukevat on varmaan lukenut tämän ;

http://www.vauva.fi/blogit/havaintoja-parisuhteesta/ihmisten-edessa

Minä myös. Mä luin sen, jonka jälkeen mut valtas ihan tajuton ahdistus. Melkein konkreettisesti kurkkua puristi. Meni tunteisiin. Mietin mitä jos? Mitä jos näin olisi tapahtunut mulle? Mitä jos tossa tilanteessa olisin minä. Mitä jos se olisinkin minä joka olis jäänytkin yksin. Tommossessa tilanteessa putoaa pohja varmasti koko elämältä. Tulee olo ettei koskaan  olekkaan tuntenut toista. Juuri synnyttäneenä tuntuu ettei tunne edes itseään. Elämäntilanteessa mikä pitäis olla maailman onnellisinta aikaa. Onnellisinta aikaa perheenä ja sen ihmisen kanssa kenen kanssa on päätetty tehdä jälkikasvua. Nainen on ensin 9kk kantanut, sitten pusertaa ulos jonka jälkeen hormonit hyrrää, koko elämä menee uusiks ja mies sanoo soronoo. En voi kun olla erittäin suurena kysymysmerkkinä että mitähän vittua? Miten itsekästä on tollassessa elämäntilanteessa poistua takavasemmaan? Kuka voi jättää oman lapsensa? Ja kuka on se kolmas sydämmetön osapuoli joka edes kehtaa änkeä rikkomaan toisen perheen? Perheen missä on pieni vauva. Oon niin vihanen että nousee varmaa savu korvista. Miksi pitää julkisesti kertoa että on rakastunut toiseen?  Ei riitä että satuttaa toista maailman kamalimmalla tavalla vaan täytyy vielä nöyryyttää. Luulin että Tempation Island on keskenkasvusten teinien juttu kun voi ilman minkäänlaista moraalia satuttaa toista. Mutta ei. Missä moraali?

Vauvavuotena ei erota  

Eroaminen tällä aikakaudella on niin helppoa. Tullaan, mennään ja tehdään mitä huvittaa. Eron syyksi riittää se tunne. Koska mulla nyt vaan on tällänen tunne. Ei oteta mistään mitään vastuuta eikä jakseta tehdä töitä parisuhteen/perheen eteen. Ajatusmaailma on se että kaiken  pitäisi olla niin helppoa, vaan kun ei ole varsinkaan pikkulapsi aikana. Pikkulapsi aikana erot pitäis kieltää lailla. Se on haastavaa, väsyttävää ja raskasta aikaa. Jos siitä yhdessä selviää, selviää ihan mistä vaan.  Mutta ei, ei käy ihan liian hankalaa ja raskasta. Kuulin niinkin fiksun jutun  kuin "Kahden ihmisen väliin ei mahdu kolmatta jos sitä ei siihen päästä.“ ja en muuta voi sanoa kun Amen ja Halleluja! 

Mietin että mitä mulle olis käyny tossa tilanteessa? Kamalan raskauden jälkeen vielä kamalemman synnytyksen, 24/7 itkevän vauvan kanssa ja minimaalisilla unilla. Mitä jos mä olisin siinä vaiheessa jäänyt yksin? Kun koko yön olisin hyssytellyt vauvaa ravaamalla olkkari makkari väliä ja toinen olisi tullut siihen ja kertonut lähtevänsä. Mä en varmaan olis tässä. Olisin romahtanu. Olisin kirjaimellisesti tullu hulluks. Ei mun psyyke olis kestäny.

Haluan sanoa vaan omalle miehelle maailman suurimmat kiitokset. Kiitos että jaksat. Kiitos että olet läsnä!


 
Rakkaus on tahdon asia.

Ps.  Loppujenlopuks vaan melkein nauratti kun työkaveri kaima laitto niin tulenkatkusen ääniviestin että ihan ku oltais jo puhuttu sydänystävästä. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu tuli. Vappu meni.

Meillä viettettiin hyvin rauhallista vappua. Hiirulaiselle pärähti 38.8 kuume. Jokaisen perheellisen kauhu. Juhlaaatto ja lapsi sairaana, eikö se oo ihan peruskaava. Onneks meillä ei ollu mitään suurempia suunnitelmia muutenkaan. Nakit ja lihapullat uuniin,  perunasalaattia kylkeen. Kummitäti pöydän ääreen. AVOT! Siinä on ihan tarpeeksi perheelliselle vapun tunnelmaa. Kilisteltiin Pepsi Maxilla ja toivotettiin HYVÄÄ VAPPUA! Automaattinen tekstinsyöttö ehdotti hyvää joulua mikä ei sekään kovin kaukana todellisuudesta ole.  Maa on/oli eilen valkoinen kun parhaimpanakin talvipäivänä. Ilmastonmuutos? Eikai. 
Mitäs muuta? Köllöteltiin peiton alla ja tuijotettiin telkkarista uusintoja kun eihän sieltä mitään muuta nykyään tulekkaan.  Parasta ikinä. Ei uusinnat vaan pelkkä oleminen yhdistettynä ruokaan. 


Menee hetki ennen kuin Hiirulainen osaa nauttia vapusta. Eikö vappu vähän ole semmonen lastenjuhla? Saa vetää simaa ja munkkeja ja muita herkkuja niin paljon että loppujen lopuks kaikki lapset vaan oksentaa sokerihumala päissään pitkin sohvia ja sänkyjä. Saa pukeutua ja heitellä vesi ilmapalloilla naapurin mersua. Ampua paukkuserpenttiinilla ja valvoa yli yhdeksään. Muistan lapsuudesta että sitä se vappu juurikin oli.