lauantai 28. marraskuuta 2015

Elämä ottaa ja antaa.

Tehtiin vauvavarmuus testi 4+4 raskausviikolla päivä oli 2.4.2015. Kyseinen päivä on jääny hyvin mieleen koska silloin multa vietiin ja samalla annettiin jotain tosi tärkeetä.

Olin aamulla just saanu kengät jalkaan ja lähössä töihin kun iskä soitti että vaari on kuollu. Ei tullu yllärinä mutta ainahan tollaset uutiset tulee kuitenki puun takaa vaikka niitä on osannu jotenki odottaa koska niitä ei oikeesti osaa odottaa.Olin onnellinen että edellisenä iltana olin vielä käyny pitämässä vaaria kädestä. Kyyneleethän siinä valu ja piti kasata ittesä pyörän selkään ja lähtee töihin. Olin just saanu krokotiilin kyyneleet nieltyä niin eiköhän äiti pyöräile mua vastaan ja niin ne krokotiilin kyyneleet pyrki taas silmistä holtittomasti ulos. Siinä äiti sitten haukku iskän saatanan paskiaiseks kun meni ennen työpäivää tollaset uutiset kertomaan. Ooksä kipee?kysyttiin töissä. En,kun itkeny. Siinähän se työpäivä kuitenki meni.

Sillä samalla sekunnilla kun aamulla kuulin vaarista olin sata varma tai ainakin melkein varma siitä että tässä on kyllä nyt joku tärppi käyny.Apteekista kun käytiin testiä ostamassa tuntu että koko maailma tuijottaa mua ja miettii syitä mun testin ostamiselle. Teiniraskaus vai yh äiti? Onneks Max oli mukana henkisenä tukena.Vaikka oikeesti kassatätikin piti silmiä kiinni ja käsiä korvilla maksamis hetkellä. Miks tollanen asia muka on kiusallinen? Ketään ei oikeesti kiinnosta.

Kotiin ja vessaan tiristämään pissaa tikun päähän. Hiki valu selkää pitkin. Onneks ostin sen kaikkein kalleimman testin jonka näyttöön tulee hyvin selvästi joo tai ei. Ei tarvi sitten suurennus lasilla alkaa ettimään kahta viivaa tai parin tunnin päästä alkaa kaivamaan roskista jos vaikka olis "roskishaamu". Ei tarvinu raskaustestin nähä kuin mun pipari niin näyttöön ilmesty ; RASKAANA. Tuli outo olo. Varmaan hetkellinen tajunnan menetys. Kun veri oli palannu takas mun päähän maiskuttelin lausetta MEILLE TULEE VAUVA! Toisena mietin että onneks söin eilen sen paketillisen graavilohta.

Istuin pissatikku kädessä vessassa ainakin 5 minuuttia ennen ku uskaltauduin tulla ulos. Max leikkas keittiössä sipulia kun mä hyvin varovasti huikkasin keittiön kynnykseltä "Tota,Meille tulee vauva."  Joku hymyn näkönen tuli Maxin naamalle. Pusattiin,halattiin ja oltiin hiljaa. Ei tarvittu sanoja. Meistä tulee perhe.

Aamulla olin menettäny mulle läheisen ja rakkaan ihmisen kuka on pitäny musta huolta koko lapsuuden. Opettanu kalastamaan,ampumaan kiväärillä,saattanu kouluun,opettanu että sunnuntai on lepopäivä eikä silloin hakata halkoja koska peukalo siinä touhussa irtoaa ja kertonu että mä oon paljon kauniimpi blondina ku tummana.Ja samaan syssyyn olin saanu tiedon että mä kannan sisälläni tulevaa elämää,tulevaa maailman tärkeintä asiaa. Tunteet oli tosi ristiriidassa keskenään. Mä uskon kohtaloon. Tona päivänä kun yks lähti niin toinen tuli,toinen kuoli toinen synty. Ehkä vaari anto tilaa elämälle. Ääripäästä ääripäähän.

Ps. Mua vähän supistaa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Minä ja me.

Mamma,mamelukki,mamselli,äitiyspakkaus,kulta,mansikki,avopuoliso,merilehmä ja hetkenä minä hyvänsä pienen pojan äiti eli minä. Tai ainakin toivon että se on pieni ja tuleva isä toivoo että se on se joka ultrassa luvattu poika,oonkin pelotellu että jos se onkin ollu napanuora mikä siellä on aina vaan näkynyt eikä vehje.

Tähän perheeseen kuuluu myös siis mun puoliso,mies,ihana ja tuleva maailman paras mahdollinen isi, Max. Joka odottaa kädet hikoillen tulevan Zlatanin syntymistä ja hetkeä kun saa näyttää vauvalle ensimmäisen valioliiga pelin. Täällä on siis aikalailla annettu vapaat kädet lapsen valita tulevaisuuden harrastus. Not.

Meidän elämään kuuluu myös malttamattomana odottavat meidän vanhemmat eli vauvan isovanhemmat. Tulee varmasti olemaan korvaamaton apu.

Asutaan lahessa niin kun jokainen kunnon ja alkuperäinen lahtelainen sanois, keskustassa pienessä puukerrostalossa jossa on niin ohuet seinät ja lattiat että voin kuulla naapurin uniapneasta johtuvat hengityskatkot. Kaks huonetta,keittiö ja pari pystyuunia. Hyvä ja super rauhallinen paikka asua kaikesta huolimatta. Lähellä kaikki mitä lapsiperhe tarvii,leikkipuistoja,metsää,uimahalli,pari päiväkotia,yksityinen lääkäriasema ja aa-kerho.

Odotellaan siis esikoista. 39 raskausviikko alkaa olla lopuillaan. Ei auta kun odotella supistuksia ja vesien menoa. Olo alkaa olla todella valas, naama pulla ja kropassa niin paljon nestettä että kohta varmaan alkaa tihkumaan ihon läpi. Tulevan isin vointi oikein hyvä!

Täytyy alkaa valmistautua firman pikkujouluihin. Ah,ihanaa nähdä ihmisiä!   Muuten tää loppu odotus menee aikalailla neljän seinän sisällä kotona kun liikkuminen alkaa olla hankalaa. Tuntuu ku keilapallo painais jalkojen välissä eikä koskaan tiedä koska se päättää tulla ulos.