HERMANNI HIIRULAINEN 2-VUOTTA!

Onko siitä jo 2-vuotta kun tulit? Loskaa satoi taivaan täydeltä. Silloin sinä päätit tulla. 20 minuuttia ennen puolta yötä.

Hermanni täyttää kaksi. Kaksi on ison pojan ikä mutta silti vielä ihan pieni äitin vauva. Toiset synttärit jo toista vuotta putkeen. Kun äiti on vähän hullu ja intohimoinen juhlien järjestäjä niin menihän näihin synttäreihin aikaa ja saattoi päähän kasvaa jopa pari harmaata hiusta. Koko edeltävä viikko täynnä joulujuhlia. Tanhun ja päiväkodin. Kiireestä huolimatta tässä sitä nyt ollaan. JUHLAT JUHLITTU! Ilmapallot roikkui kauniisti katosta ja tunnelmavalot toivat tilanteeseen sopivan tunnelman. Vielä tänä vuonna äiti sai päättää synttäriteeman, ensi vuonna Hermanni saa sitten ihan itse päättää. Pitäähän synttäreillä teema olla. Kaikki täytyy mätsätä haarukoista pöytäliinaan.

Juhlamenu 

Kakku

Suklaakakku

Minijoulutortut

Keksejä

Karkkia

Pastakanasalaatti

Vuohenjuustosnackit

Ilmakuivattukinkkupizza

Sipsiä

Hermanni kasvaa silmissä. Ehkä hän ei ihan kokreettisesti kasva koska 1-vuotis syntymäpäivien housut mahtuu edelleen jalkaan ja ovat aivan sopivat, mutta hän oppii. Koko ajan jotain uutta.

Hermanni on taitava tanssija. Balettitanssija tai nykytanssija. Musiikki on parasta ja se saa polvet notkumaan ja kädet vatkaamaan. Hermanni kiipeää. Oikeastaan ihan minne vaan, vaikka katolle jos kukaan ei estäisi. Hermanni istuu isojen poikien tuolissa. Osaa tulla ja mennä ihan itse ylös ja alas ja seistä henkeä uhmaten naama virneessä lusikka toisessa kädessään kuin kapellimestari. Hermanni osaa juosta ja todella kovaa. Hän osaa löytää hyviä piilopaikkoja ja olla hiljaa niin kauan että äiti on jo alkanut näppäilemään puhelimeen hätäkeskuksen numeroa, koska poikaa ei näy missään. Pian kulman takaa ilmestyy räkäsesti naurava poika. Hermanni on uhmakas ja verisesti loukkaantuja. Kun asiat ei mene halutulla tavalla hän juoksee itkien karkuun ja piiloutuu. Hermanni on loistava äidin ja isin pikkuapulainen. Osataan tyhjentää jo tiskinpesukonetta ja koota mukeja päällekkäin. Reippaasti osallistutaan isin kanssa pyykkien vientiin pyykkitupaan. Hermanni osaa nimetä asioita ja toistaa jokaisen kauniin ja rumankin sanan mikä vain suusta pääsee. Välillä puhetulva on niin iso ettei siitä saa mitään tolkkua mutta yritys on kova. Hermanni rakastaa oikeastaan kaikkia ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän pussailee jokaisen rakkaan ihmisen kumoon ja osaa ottaa kaikki huomioon.

Keskiviikkona 2-vuotis neuvolassa selviää kuinka paljon tai vähän sitä ollaan kasvettu ja läpäistäänkö neuvolan kaikki testit mitä nyt 2-vuotiaana pitäisi osata. Jännä nähdä!!

SUPER KIITOS KAIKILLE SYNTTÄRI VIERAILLE! HERMANNI JA KOKO PERHE KIITTÄÄ! ENSIVUONNA SITTEN TAAS.

KOHTI JOULUA LUUKKU 18; LAPSI TUO JOULUN!

Kohti joulua on Kaksplussan blogiverkoston oma joulukalenteri, joka vie sinut lähemmäs joulumieltä. Jokaisella meistä on oma aiheemme, jokaiselle päivälle aina jouluaattoon asti. Laita siis tonttulakki päähän, ota kuppi sitä iki-ihanaa höyryävää glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lasten kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja koristeisiin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa myös vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin! 

Kurkkaa myös eilisen luukun numero 17 taakse. Mitä kuuluukaan Millamaisen perheen jouluperinteisiin? Linkki blogiin: Millamainen

Tässä minun luukku, luukku numero 18. 18.12.2015 minun joulut muuttui taas merkityksellisiksi. Silloin syntyi pieni Hermanni vauva joka toi taas sen tunteen että nyt on joulu. Meidän oma joululahja!

Muistan sen tunteen kun tuli se joulu kun joulu vaan ei enää tuntunut yhtään miltään. Ihan sama olisko ollu maanantai aamu, jouluaatto vai juhannus. Ei tuntunut yhtään miltään. Yrittää kovasti saada joulumieltä kuuntelemalla joululauluja ja laittaa kotia vähän joulusempaan kuntoon. Sitä mun pientä 32 neliöistä yksiötä. Mutta joulumieltä ei vaan näy eikä kuulu. Mikä on se musta ikähaarukka kun joulu ei tunnu miltään!? Eikö joulu tunnu miltään yksin? Vai onko kyse siitä ettei siitä edes nuorena sinkkuna välitä?

Kaikista eniten joulusta nauttii lapset. Lapset on ne ketkä saavat joulufiiliksen nousemaan kohti ääretöntä ja sen ylikin. Lapset odottaa joulua kuin kuuta nousevaa ja tunne tarttuu paatuneimpaankin aikuiseen. Se into ja jännitys on ihan käsin kosketeltavaa. Lasten kanssa lauletaan ja tanssitaan joulumusiikin tahtiin. Tiptappia kymmenennen kerran putkeen. Juhannuksen jälkeen aletaan laskemaan päiviä jouluun. Kun rakentaa insinöörinlailla hiki hatussa tonttu ovea alkaa pikku hiljaa itsekkin uskomaan että kyllä sieltä joku kurkkii.

"Mun joulu intoa on viime vuosina varjostanu kahden elämäni tärkeimmän ihmisen poissaolo. Ne jotka teki mulle sen joulun, jotka loi ne perinteet. Ei oo vanhempia, eikä lapsuudenkotia johon jouluna taas mennä, jossa pöydät notkuu jouluherkkuja. Onhan se joulu perinteisesti kumminkin perheen yhdessä olon aikaa.  Josefinan synnyttyä oon halunnu tehä hänen jouluista ihania ja muistettavia. Ja innostunut tästä jouluhössötyksestä samalla vähän itsekkin taas. "  

Jonna 26v ja Josefina 1.

Joulu sai uuden käsityksen kun sain oman lapsen. Ensimmäinen joulu nyt meni vielä synnytys sumussa mutta viime joulu sai jo joulumielen nousemaan suun pieliin ja mieliin. Saatiin yhdessä touhua joulua. Mikä ihanempaa kuin rakentaa omalle lapselle se oman näköinen joulu mitä voi sitten isona muistella. Ostaa lapselle  joulukalenteri, se kaikista isoin ja hienoin. Ja mummot ostaa vielä pari lisää. Meillä joka aamun paras hetki on joulukalenterin avaaminen. Se ilon ja onnen määrä kun aamulla kaivetaan joulukalenteria esiin. Siinä pysyy itsekin kärryillä missä päivässä ollaan menossa. Saa hyvällä omalla tunnolla ostaa kaikki ne ihanat hittilelut ja seistä tuskan hiki otsalla kauppakeskuksen kassajonossa miljoonan muun ihmisen kanssa. Paketoida lahjat salamyhkäisesti illan pimeydessä ja piilottaa komeron perimpään nurkkaan. Leivotaan yhdessä pipareita ja syödään puolet taikinasta ennen kuin ollaan saatu painettua yhtään piparia. Koristellaan ne ranskanpastilleilla tai niillä mitä ei vielä olla ehditty tunkea suuhun. Piparit tuoksuu erityisen joulusilta.  Milloin ennen lasta oon edes leiponu pipareita? 

Koristellaan yhdessä kuusi kaiken maailman ihanilla ja imelillä väreillä jotka eivät yhtään sovi moderniin ja skandinaaviseen sisustukseen mutta ei sen jouluna niin väliä. Joulun odotuksen kruunaa lapsen päiväkodin/harrastuksen ym joulujuhla joka viimeistään saa joulumielle. Se pieni tonttu muiden pikku tonttujen joukossa esiintymässä vaikka yhtään sanaa ei osaa.

Jouluaattona etsitään mantelia sormin joulupuurosta. Esitetään suu pyöreänä hämmästynyttä kuinka se joulupukki on osannut tuoda juuri oikeat lahjat ja vielä juuri oikealle ovelle. Omilla lahjoilla ei tässä vaiheessa ole enää mitään väliä koska se tuike mikä lapsen silmistä paistaa lahjapakettien ja narujen keskeltä on paljon tärkeämpi. Puetaan ihka uudet juuri lahjapaketista saadut pyjamat päälle ja käperrytään sohvan nurkkaa ihailemaan ja nauttimaan joulusta jota me yhdessä lapsen kanssa elimme koko joulukuun luukku kerrallaan. Pakko se on myöntää, lapsi on tuonnut mulle uudestaan sen joulufiiliksen jonka joskus kadotin. Sinä pieni joka ympyröit lelulehdestö jokaisen lelun olet tuonnut joulun, et vain minulle vaan varmasti myös mummoille ja papoille. Hyvää,ihanaa ja lapsenmielistä joulua jokaiselle. Oli lapsia tai ei kyllä sen joulumielen jostain voi löytää.

Huomisen luukun teille raottaa Onnellinenperhe aiheenaan Jouluiset sytykesipsit. Saa nähdä voiko niitä syödä?

LUMI YLLÄTTI RATTAITA TYÖNTÄVÄN ÄIDIN!

Kello soi 6.45. Olin kyllä ollut hereillä jo 15 minuuttia kun Hermanni aloitti joka aamuisen äidin tukan haromisen. Se alottaa sen aina kun on univalve vaiheilla. Yrittää saada tukan hipsutuksesta jonkinlaista euforia tilaa itselleen. Hermannin isi on samanlainen äidin tukan hipsuttaja. Lopulta oli vaan pakko nousta kellon soittoon tai oikeastaan älyrannekkeen värinään. Aamut on hyvin tarkasti aikataulutettu. Varsinkin juuri niinä aamuina kun vien Hermannin päiväkotiin. Ja silloin kun Hermanni herää samaan aikaan. Ja etenkin silloin kun syödään aamupala kotona. Jokainen minuutti on kallis arvoinen. Kun vihdoin oltiin saatu koko aamu pakettiin,  kakkavaipan vaihdosta äidin vaatekriisiin päästiin vihdoin poistumaan ovesta. Tänään lähdettiin epätavallista aikaisemmin. Tai voi olla että oltiin aamulla epätavallisen tehokkaampia. Ehkä olikin kyse korkeamman tahon voimasta "Jos nyt lähdet selviät ehkä hengissä"  Olin jo kotona raottanut sälekaihdinta ja todennut että lunta on satanut ja sen seuraksi sataa vettä. Loskaa.

Hermanni rattaisiin, ovi auki ja kohti päiväkotia. Ensimmäiset 20 metriä meni ihan hyvin koska meidän taloyhtiön piha oli käyty jo auraamassa. Kerkesin jo ajatella kuinka ihanaa on kun tiet on aurattu. Käveletielle siirtyessä tilanne alkoi näyttää pahalta mutta ei vielä niin pahalta mitä oli vasta edessä. Seuraavat 10 metriä rattaat vain liukuivat eteenpäin kun niitä oikein lujaa työnsi ja samalla laukoi voimasanoja. Päiväkodille päästäkseen täytyy mennä ylämäki. Huomasin miten lumi alkoi tarttua rattaiden renkaisiin kierrättäen renkaiden ympärille lumiukkoa. Pysähdyin. Nyt ehtii vielä kääntyä kotiin ja viedä rattaat pois mietin. Ei, en. Ylämäki. Yritin vetää rattaita ylämäkeä etuperin, takaperin. Yritin jos Hermanni kävelisi rattaiden vieressä. Arvatkaa kävelikö? Lopulta rattaiden renkaisiin oli virittynyt niin iso lumipallo että rattaat ei liikkunut enää yhtään minnekään suuntaan. Ei etuperin eikä takaperin. Siinä yksinäni sopersin voi helvetin perseitä ja vittusaatanaan samalla kun hiki vana virtasi selkärankaa pitkin kohti persvakoa. Mieli olis tehnyt heittää rattaat lähimpään ojaan. Kello tikitti eteenpäin. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata taaksepäin. Olihan rattaita paljon helpompi vetää alamäkeen kuin ylämäkeen niitä samoja uria mitä oltiin tultu myös ylöspäin. Nostin Hermannin pois rattaista helpottaakseni rattaiden vetämistä umpihangessa. Hermanni olisi tietysti halunnut kyytiin mutta se ei nyt käynyt kun rattaiden renkaisiin oli muotoutumassa lumiukko x 5.  Hän päätti saada tietysti vanhat kunnon raivarit. Nyt olikin erittäin hyvä hetki pikku raivareille. Onneksi tästä puolesta välistä ylämäkeä kotiovelle oli noin 100 metriä mutta tähän 100 metrin matkaan oli jo tässä vaiheessa kulunut melkein 15 minuuttia. Rattaat vaan äkkiä rappukäytävään. Hiki valui edelleen ja vielä vähän kovemmin kuin äsken. Hermanni syliin ja kohti päiväkotia. Uusi yritys Hermanni sylissä. Tiedättekö kun kantaa lasta joka on toppavaatteissa ja itsellä myös on toppatakki? Tiedättekö miltä tuntuu kantaa 12 kiloista lasta kun kummallakin on niin liukkaat takit että lapsi vain valuu valumistaan jokaisella askeleella? Tiedättekö miltä tuntuu kantaa sätkivää 20kg lohta? Koko ajan pitää olla laittamassa lasta parempaan asentoo. Ensin oikealla lonkalla sitten kun siitä loppuu tunto siirto vasemmalle lonkalle. Hyvä ote on aivan mahdotonta saada. Sitä vaan puristaa niin lujaa että lapselta loppuu happi. Tähän kaikkeen kun lisää että loskaaa on polviin asti ja maa on liukas kuin curlingrata ei etenemis vauhti päätä huimannut. Loskaa satoi vaan lisää naamalle, meikit levisi poskille. Olin valmis heittäytymään Hermanni kainalossa ensimmäiseen loska kasaan ja jäädä siihen soittamaan töihin ettei me nyt tänään taidetakkaan päästä. Päästiin me vihdoin elävinä, ainakin suht elävinä päiväkodille. Äiti ihan läpi märkänä hiestä kuin maratonin jälkeen. Me selvittiin sittenkin! En edes myöhästynyt kuin 2 minuuttia töistä. Vaikka tuntui että tähän koko matkaan olisi mennyt ainakin tunti.

Mitä tästä opimme? 

Ainakin sen että meidän rattaat ei sovellu loskassa ratasteluun. Ja päiväkodin kautta töihin matkaamiseen on hyvä varata aina extra aikaa. Ikinä ei tiedä mitä taivaalta on yöllä satanut. Onneks on perjantai.

Lapsen kanssako tylsää?

Olen kuullut väitteen ettei lasten kanssa voi tehdä mitään. Kyhjöttää vain kotona ja katsoa telkkarista lastenohjelmia. Kun ei niiden kanssa vaan voi tehdä yhtään mitään. Olen toista mieltä. Kyse on vain aikuisen viitsimisestä tai mielikuvituksen puutteesta. Oon tässä kohta 2-vuoden aikana huomannut ettei lapsen kanssa tylsää päivää nää jos siitä ei itse sellaista tee. Tiesittekö että lapsen kanssa voi tehdä vaikka ja mitä?

Esimerkiksi sateella lapsen kanssa voi;

Mennä uimahalliin.
Maalata.
Piirtää.
Askarrella.
Leipoa.
Mennä ulos kuuntelemaan sadetta.
Mennä sisäleikkipuistoon.
Mennä kirjastoon.
Paukuttaa kattiloita yhteen.
Tehdä majan.
Lähteä mummolaan.
Soittaa kaverit kylään.

 Lapsi on erittäin hyvä ja motivoiva syy mennä ulos säällä kuin säällä. Taas on kyse vain aikuisten laiskuudesta ja viitsimisestä. Kun lapsi kasvaa tekemisen mahdollisuudet lisääntyvät vain koko ajan. Isomman lapsen kanssa voi jo mennä leffaan, teatteriin, hiihtämään tai vaikkapa luistelemaan.

Ja esimerkiksi kesällä lapsen kanssa voi;

Kalastaa.
Uida.
Mennä huvipuistoon.
Mennä metsään.
Kerätä kukkia.
Syödä jäätelöä.
Syöttää sorsia.
Olla vain ulkona ja nauttia. 

Lapsen kanssa voi toteuttaa kaikki salaiset haaveet muumimaailmasta visulahteen. Ja mikä parasta lasten kanssa voi mennä ihanan lämpimään lastenaltaaseen uimaan, tai pikemminkin lillumaan ilman että kukaan kattoo oudosti. Lapsen kanssa voi huoletta hypätä pallomereen tai tehdä hiekkalaatikolla viisikerroksisen linnan. Voi vain olla että vanhempi omii koko linnan itselleen. Tiedättehän kun vähä innostuu rakentelemaan. Sitten lasta saa kieltää rikkomasta äidin tekemää hienoa lego rakennelmaa.

Jos haluaa lähteä extreme linjalle voi lapsen kanssa ;

Mennä ravintolaan.
Lähteä ulkomaille.
Mennä ruokakauppaan.
Lähteä pitkälle automatkalle. 

Lapsen kanssa koko maailman avoin. Jokaisesta pienestä asiasta saa lapsen kanssa niin suuren kuin vain mielikuvitus riittää. Lapsella ei ole tylsää kunhan vieressä on leikkiin osallistuva ja innostunut aikuinen. Tosi asia vain on että me aikuiset tylsistytään. Ja en kiellä etteikö se olisi vähän tylsää seistä yksin leikkikentällä tai istua hiekkalaatikolla kun räntää ja vettä sataa yhtä aikaa niskaan. Syyllistyn itsekin aina toisinaan tähän ei ole mitään tekemistä jaaritteluun vaikka tosi asiassa en vaan itse jaksa yhtään mitään.

Mitä sinä teet lapsen kanssa kun meininki alkaa oikein tylsäksi?