Meillä ei oo paljon sairastettu. Paitsi nyt tänä vuonna. Koko ajan jotain. Koko ajanvuoronumero kourassa jossain sairaala jonossa. Kuumetta,yskää,vatsanväänteitä ja nyt uusinpana SILMÄTULEHDUS molemmissa silmissä. Ja mitä se aina meinaa kun hiirulainen tulee kipeäksi? Töistä poissa oloa. Minne muuallekkaan mä voisin Hermannin viedä. Isovanhemmat on vielä niin vetreässä kunnossa että niillä on vielä työvuosia edessä. Ja voiko isovanhempia aina velvoittaa ottamaan sairaslapsi hoitoon? Entäs jos ne ei halua? Hommaanko ja palkkaan ulkopuolisen hoitajan jolle maksan melkein saman verran palkkaa mitä saan kun käyn päivän töissä? Eikö siinä vaiheessa ole ihan sama kun jää itse palkattomasti hoitamaan omaa muksuansa. Eikai kukaan äiti voi oikeasti haluta edes kenenkään muun hoitaa kipeää lastaan? Mulla itsellä ainakin aina kun tiedostan Hermannin olevan kipeä kasvaa jonkunlainen leijonaemon turkki päälle ja haluan entistä enemmän kääriä sen kuplamuoviin.
Se syyllisyyden tunne kun itse istuu kotona sohvalla kun tietää töissä olevan jonkun sortin kaaos ja mikä papatus kaikesta järjestelemisestä siellä käydään. Mikä ahdistus siitä kun tietää että pitäisi olla töissä mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin olla kotona. Siihen samaan syssyyn kun lääkäri kirjoittaa lapselle antibioottikuuria voisi lääkärit kirjoittaa vanhemmille ahdistuslääkkeitä. Ihan ehdoin tahdoin en halua jäädä kotiin mielummin haluaisin että meillä oltais terveenä koko ajan vuoden ympäri. Minkäs tälle mahtaa tai olisi mahtanut jos olisi päättänyt jättää koko lapsen tekemättä. Työpaikka kyllä pysyy pystyssä ilman yhtä naista mutta hiirulainen tarvii äitiään silloin kun se on kipeä. Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kun työ. Työt voi tulla ja mennä mutta kerran hiirulainen on pieni. Täytyy varmaan mennä keittämään lisää kahvia ja napata hiirulainen tiukkaan otteeseen kainaloon. Äiti on tässä.