perjantai 17. maaliskuuta 2017

Saako lapsen kanssa matkustaa?

On se aika vuodesta kun mietitään pää puhki. Minne matkustetaan? Koska matkustetaan? Miten matkustetaan? Miksi matkustetaan? Tämän kaiken päävaivan tuottaja on meidän oma pieni taapero, Hiirulainen. Kun omistaa kaiken tuhoavan pienen ihmisalun matkan suunnittelussa täytyy ottaa huomioon erinäisiä pieniä ja suuria seikkoja. Lennon kellonaika, lennon pituus, onko lento suora vai väärä? Omisti sitten lapsen tai ei matkalle on päästävä. Koska itsekkäät vanhemmat. Oi miksi se huutava ja riehuvat lapsi täytyy raahata lentokoneeseen? No, koska itsekkäät vanhemmat. Mutta älä huoli rakas kanssa matkustava, sinä kuuntelet sitä huutoa vain sen lennon ajan noin maximissaan 4h riippuen kohteesta kun me vanhemmat kuuntelemme sitä KOKO LOPPUELÄMÄN. Ja kyllä se on meidän omavalinta. Miten muutenkaan se pieni ihminen joka opettelee elämään tässä suuressa maailmassa oppisi olemaan kuin vain opettelemalla. Mitä enemmän lentää sitä enemmän oppii. Tai no on poikkeuksiakin. Eihän se 50.v sukat sandaaleissa mies 3 promillen kännissäkään osaa käyttäytyä vaan rähjää ja huutaa menemään. Hyh, aikuinen ihminen mutta kyllähän sen nyt ymmärtää hän on lomalla. 


Koska omistaa lapsen tarkoittaako se automaattisesti sitä että meidän lomamatkat täytyy kohdistua omapiha Puuhamaa akselille? Onko lapsellisten parempia pysyä neljän seinän sisällä piilossa maailmalta ja olla pilaamatta muiden lomia. Annaskun mietin. Ei! 
Viime kevään Kroatian matka sujui kun unelma. Pikku huuto noustessa muuten ei mitään. Turhaan noin 98% kanssamatkustajista veti herneen nenään jo pelkästään siitä että näki lapsen heidän lomalennollaan. Heidän lomansa nyt tulee pilaamaan huutava lapsi. Voi apua! Kanssa matkustajat vihaisella mulkoillulla saa vanhemmat kiristymään josta osansa saa myös lapsi kun jokaisen osapuolen stressitaso on nostettu jo hälyttävälle alueelle on ahdistuskierre valmis. Ketään osapuolta ei edesauta mulkoillu tai kovaan ääneenhuokailu. Lapset vaan nyt on lapsia. Ja öykkäröivät känniläiset tyhmiä.


Ensikesänä tulemme ihan varmasti tuomaan koko koneelliselle ihmisiä harmaita hiuksia sillä että astelemme koneeseen meidän taaperon kanssa. Niinkuin se lennolla saatu ärtymys myös onnellisuus ja hyvä olo tarttuu. Kun aurinkopaistaa, varpaat saa upottaa altaanreunalta veteen, kädessä on ehkä jääkylmä Coca-Cola ja isillä kalja niin kyllä siinä sen pikku taaperonkin onnellisuus on noussut pari asteikkoa ylemmäs. Uikkarit päälle ja pommilla altaaseen. Lomafiilis tarttuu koko perheeseen! Loma täältä me tullaa. Kunhan vaan saadaan ensin päätettyä mihin sitä lähdetään! 


2 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu tästä aiheesta! :)

    Meillä on jonkin verran matkusteltu lapsen kanssa. Lasta odottaessamme meille sanottiin, että nyt jää sitten matkailut teillä. Miksi ajatellaan ettei lapsen kanssa voi matkustaa? Se on musta ihan omasta asenteesta kiinni. Tietysti nyt matkustetaan pitkälti lapsen ehdoilla perheenä, mutta kyllä, me nautimme siitä! <3

    Nyt kun ajattelen niin ei mua ole koskaan lapset tai lasten itkut lennoilla häirinneet, edes silloin, kun niitä ei itselläni ollut. Ja tuskin ne lapset niin kauheasti lopulta siellä lennolla itsevät (?!) tai sitten mulla on vain sattunut sellaisia lentoja.

    Meidän lapsi ei ole kauheasti itkenyt lennoilla. Oikeastaan hän melkein aina on nukahtanut koneen noustessa. Viimeksi tosin jo kiitoradalla :) Jossain vaiheessa vähän itki, mutta se ei paljoa. En tiedä onko meillä vain helppo lapsi tän suhteen.

    VastaaPoista
  2. On se jännä kun jotkut ajattelee että lapsen kanssa ei voisi matkustaa. Ja tottakai, lapsen ehdoilla mennään :) Jotkut vaan kuvittelee että se on niin hankalaa ja kamalaa. Ei se ole.

    VastaaPoista