Näin selätät raskauspahoinvoinnin! Melkein.

Muistan kuin eilisen sen miten pahoinvoin koko raskaudenajan koko ne kamalat 42 viikkoa, pelkkää oksennusta enemmän tai vähemmän! Minä jos kuka tiedän millä oloa voi edes vähän helpottaa! 

1. Juo!

Aamulla ensimmäisenä juo lasillinen vettä. Vesilasillisen jälkeen on huomattavasti helpompi oksentaa kun homma ei ole pelkkää sappinesteen yökkimistä. Juo! Älä kuihdu!

2. Syö!

Syö ihan mitä haluat. Ihan mitä mielesi tekee kunhan vaan syöt. Syö vaikka koko ajan hampurilaisia ja ranskalaisia. Syö niitä ruokia mihin on himo. Älä koskaan anna mahan olla tyhjä. Syö myös yöllä. Syö myös ruokia joita on helppo oksentaa hyviä vaihtoehtoja on esimerkiksi jugurtti,jäätelö ja kaikki nestemäinen paitsi tuoremehu joka tuntuu hyvin ilkeältä tulleessa ulos nenästä. Älä mieti kaloreita tai painonnousua. Raskauden jälkeen ehdit miettimään sitä senkin edestä.

3. Liiku!

Älä vaan lopeta liikkumista! Liikkumisen lopettaminen saa heti yrjön nousemaan kurkkuun. Paikoillaan olo saa heti ajatukset oksentamiseen. Mutta älä myöskään henkästy. Hengästyninen on varma keino saada yrjö lentämään kaaressa. Paras keino pahanolon torjumiseen oli mulla uinti. Ensimmäisiä kuukausina kävin varmaan joka päivä uimassa, lilluin vaan altaan matalassa päässä kuin valas rantakaislikossa.

4. Ota saikkua!

Olin tyhmä enkä missään vaiheessa ottanut sairaslomaa töistä. Paitsi siinä vaiheessa kun lääkäri pakotti kun paino alkoi olla alle 50kg. Ethän vatsataudissakaan mene töihin. Sairaslomalla voit keskittyä pahanolon ennaltaehkäisyyn täysi päiväisesti. Nuku, liiku, syö. Tee kaikkea mukavaa! Älä missään nimessä mene töihin! 

5. Oksenna!

Oksenna silloin kun oksettaa! On turha pidätellä asiaa mikä loppujen lopuksi tulee kuitenkin kaaressa ulos. Oksentaminen kummasti helpottaa oloa ainakin sen hetken kun oksentamisen jälkeen vaan makaat ja täriset vessan lattialla toivoen viikatemiehen tuloa.

Jos raskauspahoinvointi ei lopu viikon 12 jälkeen on hyvin todennäköistä että tulet oksentaan koko raskaudenajan. Älä usko neuvolantätien jankutusta siitä kuinka se pahoinvointi kyllä tulee loppumaan viikolle 12. Viikon 12 jälkeen edelleen jankataa sitä kuinka se ihan kohta loppuu. Ei, se ei vaan joltain lopu koskaa! 

Onko yhtään kohtalontoveria? Miten selvisit? Vai selvisitkö? Pelkkä tästä aiheesta kirjoittaminen saa yäkkäys refleksin aikaan! 

+20kg ja 9kk krapula

Kyllä,raskaus muutama kehoa. Toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Ennen ku  siittiö kohtaa munasolun kiinnittyy kohdun seinään ja alottaa uuden elämän ei voi tietää mitä kroppa joutuu kokemaan seuraavan 9kk aikana.
Ennen kun edes ajattelin että musta tulee äiti olin jo päättäny että "Minä ainakin urheilen ja syön pelkkää salaattia koko raskauden ajan."  Enkä ymmärtäny miks raskausaikana ihmiset paisuu. Nyt ymmärrän,ymmärrän sen paremmin ku hyvin. Enkä ikinä aijo arvostella raskaana olevia niiden saamattomuudesta tai mistään muustakaan. Raskaus ei oo sairaus mutta se voi tehä yllättävän sairaaks.


Oma oksentelu alko rv6, samana aamuna kun oltiin lähössä joka miehen mielestä maan päälliseen helvettiin eli ikeaan. Sillä hetkellä olin jopa vähän tyytyväinen kun ensimmäiset ihka oikeet raskausoireet nosti päätään. Tää oire ei vaan koskaan laskenu päätään mutta onneks kuitenkin sinä päivänä päästiin sinne ikeaan. Se oli kuitenki tärkeintä. Ikea ja lihapullat.

Siitä se sitten alko,oksentamista oksentamisen perään. Aamulla ensimmäisenä vesilasi naamaan ettei tarvi sappinesteitä oksentaa. Herätyskello soimaan hyvissä ajoin että oksentamisen jälkeen ehtii syödä aamupalaa minkä saa oksentaa. Viiminen oksennus vielä kengät jalassa ennen töihin lähtöä. Pyörällä töihin yrjö kurkussa ja äkkiä töissä ensimmäisenä oksentamassa. Hiljaa,hyvin hiljaa etten jää kiinni. Silmät punasena ja vedestä valuen syvä hengitys ja töihin. Pahimpia oli aamuvuorot kun oli yksin ennen kun seuraava vuorolainen tuli. Pari kertaa oli pakko laittaa lapset leikkikehään ja juosta lasten vessaan oksentamaan samalla toivoen ettei nyt kukaan vanhempi vaan tulis. Onneks mulla on kuitenki niin hyvät työkaverit että sain sovittua melkein kaikki aamuvuorot pois.

Rv9 neuvolalääkäri laitto mut kahen viikon sairaslomalle kun paino oli tippunu 5 kiloa. En ollu ajatellukkaan että voisin tän takia jäädä sairaslomalle. Joka neuvolassa sama virsi kyllä se siitä loppuu. Niin loppuukin viimeistään synnytykseen,paitsi oon alkanu epäilemään että oksennan koko loppu elämän.

Pikku hiljaa viikkojen lisääntyessä oksentelu väheni. Ei tarvinu oksentaa enää illalla, päivällä ja yöllä. Vaan pelkästään aamulla ja yöllä tai illalla ja aamulla. Ja nyt enää kerran tai kaks viikossa, useimmiten yöllä kun mahalaukkua alkaa kouristaa ja närästää niin ku helvetin liekit palais mun kurkussa. Max on ollu uskomaton tuki. Ekan yrjön lentäessä se juos vessaan pitämään mun tukkaa ja kerran ku tulin oksentamasta silmistä verisuonet paukkuneena seiso se vessan oven takana vesilasi kädessä. Ei oo ollu helppoa silläkään.

Vieläkin tietyt asiat saa oksennusrefleksin käyntiin esim;
Kasmirin Vauvoja biisi
Axe suihkusaippua
Vesimelooni
Ajatus siitä miltä kevät tuoksuu.


Kun koko ajan pitää pitää vatsa täynnä ja nälkä loitolla jopa keskellä yötä niin vähemmästäkin kiloja kertyy. Oksentamisen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä että "Ahaa, syönpä tästä herkullisen salaatinlehden ja siihen päälle teen 600 vatsaa!" Näin 20kg isompana peiliin kattominen syö itsetuntoa varsinkin kun tää fitness buumi on niin pinnalla että välillä tuntuu laittomalta olla raskaana. Että raskaanakin pitäis olla niin tikissä ja kunnossa että vauva syntyy samalla puserruksella kun tekee ylätaljaa.
Myönnän että oon vähän katkera kun en oo voinu treenata niinku haluaisin
mutta oon yrittäny olla ittelleni armollinen. Enkä yritä tässä rivien välistä sanoa että on ihan ok jäädä ylipainoseks sohvaperunaks kun vauva ilmaantuu kuvioihin mutta juuri nyt musta ei tällä kertaa ole tulossa mikään bikinifitness tähti vaan äiti, toivmoi on mukaan maailman paras äiti meijän vauvalle. Pari tiikerin raitaa pepussa.

Ennen ja nyt.