Istuin pissatikku kädessä vessassa ainakin 5 minuuttia ennen ku uskaltauduin tulla ulos. Max leikkas keittiössä sipulia kun mä hyvin varovasti huikkasin keittiön kynnykseltä "Tota,Meille tulee vauva." Joku hymyn näkönen tuli Maxin naamalle. Pusattiin,halattiin ja oltiin hiljaa. Ei tarvittu sanoja. Meistä tulee perhe.
Aamulla olin menettäny mulle läheisen ja rakkaan ihmisen kuka on pitäny musta huolta koko lapsuuden. Opettanu kalastamaan,ampumaan kiväärillä,saattanu kouluun,opettanu että sunnuntai on lepopäivä eikä silloin hakata halkoja koska peukalo siinä touhussa irtoaa ja kertonu että mä oon paljon kauniimpi blondina ku tummana.Ja samaan syssyyn olin saanu tiedon että mä kannan sisälläni tulevaa elämää,tulevaa maailman tärkeintä asiaa. Tunteet oli tosi ristiriidassa keskenään. Mä uskon kohtaloon. Tona päivänä kun yks lähti niin toinen tuli,toinen kuoli toinen synty. Ehkä vaari anto tilaa elämälle. Ääripäästä ääripäähän.
Ps. Mua vähän supistaa.