KOHTI JOULUA LUUKKU 18; LAPSI TUO JOULUN!

Kohti joulua on Kaksplussan blogiverkoston oma joulukalenteri, joka vie sinut lähemmäs joulumieltä. Jokaisella meistä on oma aiheemme, jokaiselle päivälle aina jouluaattoon asti. Laita siis tonttulakki päähän, ota kuppi sitä iki-ihanaa höyryävää glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lasten kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja koristeisiin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa myös vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin! 

Kurkkaa myös eilisen luukun numero 17 taakse. Mitä kuuluukaan Millamaisen perheen jouluperinteisiin? Linkki blogiin: Millamainen

Tässä minun luukku, luukku numero 18. 18.12.2015 minun joulut muuttui taas merkityksellisiksi. Silloin syntyi pieni Hermanni vauva joka toi taas sen tunteen että nyt on joulu. Meidän oma joululahja!

Muistan sen tunteen kun tuli se joulu kun joulu vaan ei enää tuntunut yhtään miltään. Ihan sama olisko ollu maanantai aamu, jouluaatto vai juhannus. Ei tuntunut yhtään miltään. Yrittää kovasti saada joulumieltä kuuntelemalla joululauluja ja laittaa kotia vähän joulusempaan kuntoon. Sitä mun pientä 32 neliöistä yksiötä. Mutta joulumieltä ei vaan näy eikä kuulu. Mikä on se musta ikähaarukka kun joulu ei tunnu miltään!? Eikö joulu tunnu miltään yksin? Vai onko kyse siitä ettei siitä edes nuorena sinkkuna välitä?

Kaikista eniten joulusta nauttii lapset. Lapset on ne ketkä saavat joulufiiliksen nousemaan kohti ääretöntä ja sen ylikin. Lapset odottaa joulua kuin kuuta nousevaa ja tunne tarttuu paatuneimpaankin aikuiseen. Se into ja jännitys on ihan käsin kosketeltavaa. Lasten kanssa lauletaan ja tanssitaan joulumusiikin tahtiin. Tiptappia kymmenennen kerran putkeen. Juhannuksen jälkeen aletaan laskemaan päiviä jouluun. Kun rakentaa insinöörinlailla hiki hatussa tonttu ovea alkaa pikku hiljaa itsekkin uskomaan että kyllä sieltä joku kurkkii.

"Mun joulu intoa on viime vuosina varjostanu kahden elämäni tärkeimmän ihmisen poissaolo. Ne jotka teki mulle sen joulun, jotka loi ne perinteet. Ei oo vanhempia, eikä lapsuudenkotia johon jouluna taas mennä, jossa pöydät notkuu jouluherkkuja. Onhan se joulu perinteisesti kumminkin perheen yhdessä olon aikaa.  Josefinan synnyttyä oon halunnu tehä hänen jouluista ihania ja muistettavia. Ja innostunut tästä jouluhössötyksestä samalla vähän itsekkin taas. "  

Jonna 26v ja Josefina 1.

Joulu sai uuden käsityksen kun sain oman lapsen. Ensimmäinen joulu nyt meni vielä synnytys sumussa mutta viime joulu sai jo joulumielen nousemaan suun pieliin ja mieliin. Saatiin yhdessä touhua joulua. Mikä ihanempaa kuin rakentaa omalle lapselle se oman näköinen joulu mitä voi sitten isona muistella. Ostaa lapselle  joulukalenteri, se kaikista isoin ja hienoin. Ja mummot ostaa vielä pari lisää. Meillä joka aamun paras hetki on joulukalenterin avaaminen. Se ilon ja onnen määrä kun aamulla kaivetaan joulukalenteria esiin. Siinä pysyy itsekin kärryillä missä päivässä ollaan menossa. Saa hyvällä omalla tunnolla ostaa kaikki ne ihanat hittilelut ja seistä tuskan hiki otsalla kauppakeskuksen kassajonossa miljoonan muun ihmisen kanssa. Paketoida lahjat salamyhkäisesti illan pimeydessä ja piilottaa komeron perimpään nurkkaan. Leivotaan yhdessä pipareita ja syödään puolet taikinasta ennen kuin ollaan saatu painettua yhtään piparia. Koristellaan ne ranskanpastilleilla tai niillä mitä ei vielä olla ehditty tunkea suuhun. Piparit tuoksuu erityisen joulusilta.  Milloin ennen lasta oon edes leiponu pipareita? 

Koristellaan yhdessä kuusi kaiken maailman ihanilla ja imelillä väreillä jotka eivät yhtään sovi moderniin ja skandinaaviseen sisustukseen mutta ei sen jouluna niin väliä. Joulun odotuksen kruunaa lapsen päiväkodin/harrastuksen ym joulujuhla joka viimeistään saa joulumielle. Se pieni tonttu muiden pikku tonttujen joukossa esiintymässä vaikka yhtään sanaa ei osaa.

Jouluaattona etsitään mantelia sormin joulupuurosta. Esitetään suu pyöreänä hämmästynyttä kuinka se joulupukki on osannut tuoda juuri oikeat lahjat ja vielä juuri oikealle ovelle. Omilla lahjoilla ei tässä vaiheessa ole enää mitään väliä koska se tuike mikä lapsen silmistä paistaa lahjapakettien ja narujen keskeltä on paljon tärkeämpi. Puetaan ihka uudet juuri lahjapaketista saadut pyjamat päälle ja käperrytään sohvan nurkkaa ihailemaan ja nauttimaan joulusta jota me yhdessä lapsen kanssa elimme koko joulukuun luukku kerrallaan. Pakko se on myöntää, lapsi on tuonnut mulle uudestaan sen joulufiiliksen jonka joskus kadotin. Sinä pieni joka ympyröit lelulehdestö jokaisen lelun olet tuonnut joulun, et vain minulle vaan varmasti myös mummoille ja papoille. Hyvää,ihanaa ja lapsenmielistä joulua jokaiselle. Oli lapsia tai ei kyllä sen joulumielen jostain voi löytää.

Huomisen luukun teille raottaa Onnellinenperhe aiheenaan Jouluiset sytykesipsit. Saa nähdä voiko niitä syödä?

Ihanaa, joulu ohi!

On se vaan hyvä että joulu on kerran vuodessa. Ei tällästä rumbaa ja salsaa ihan joka viikko jaksais. Joulu on niin ihana ja rauhallinen juhla että stressimittari paukkuu punasta aamusta iltaan. Lahjat hankittiin tietysti ihan viime tipassa. Ja kun siihen päälle vielä lisätään astetta kovempi nuha puski siinä ihan pieni muotoinen kylmähiki päälle. Onneks Lahti on niin pieni paikka ettei täällä tunneta käsitettä jouluruuhka.

Hermanni komentaa kuusta!

Varsinkinyt kun yksi perheenjäsen lisää ei se kotoa poistuminen ole mikään itsestäänselvyys. Sunnuntai aamuna kun alettiin tekemään lähtöä mummilaan Hermanni poras ja käveli hätääntyneenä perässä. Se vihaa kaikkea häslinkiä, se järkyttää sen hyvää fengsuita  ja mielenrauhaa. Taklasin Hermannin ainaki kymmenen kertaa seinää ja lopulta löin sitä vahingossa laukulla päähän kun sillä on tapana tulla hiiren hiljaa selän taakse niin lähellä että sen vaan aina kaataa kyynerpää taklauksella. Lopulta vaan kaikki huutaa. Nälkää ja väsymystä. Tulot ja menot täytyy ajoittaa ruokaaikoihin ja päiväuniaikaan. Muuten on piru irti. On se muutenkin.  Hermanni on kärsiny koko joulun jouluähkystä kun se ei oo syöny oikeen mitään. 

Vaihtoehtoina voi myös olla:
A) Tulevat hampaat
B) Ei vaan malta olla paikoillaan.

Mahtavinta koko reissussa oli se että sain nukkua KOKONAISEN YÖN. Hermanni pääs nukkumaan mummin kanssa. Ja äiti sai kerrankin nukkua ihan rauhassa tai siis isin kanssa. Kiitos Mummi! Toiseksi mahtavin juttu joulussa on että se on nyt ohi. Huomenna eli siis tänään pääsee jo töihin mukavasti lepäämään ja lepuuttamaan kehoa ja mieltä. Vaikka on se sukulointikin ihan jees box hommaa jos olis ollu vaan vähän pidempi loma.

Nyt on juhlittu synttärit ja joulut. Ja meijän koti on uppotunut p#skaan niinkuin meijän perheen isi sano. Koko vuonna ei ole enään mitään juhlittavaa! Huh...

Antakaa lasten uskoa joulupukkiin!

Paljon puhuttu aihe näin joulun alla. Uskoakko vai eikö uskoa? Siinäpä pulma.

Oon päättäny jo nyt vaikka toi pieni vaahtosammuttimen kokonen ihminen ei vielä edes tajua mitään että meillä tullaan puhumaan joulupukista. Ja valehtelemaan päin naamaa että joulupukki on olemassa ja se asuu korvatunturilla. Tontut alkaa kurkkimaan ikkunoista jo juhannuksen jälkeen jos se saa pysymään kilttinä jouluun asti. Jos vanhempien auktoriteetti ei riitä on hyvä turvautua kurkkiviin tonttuihin. Onko tontut siis vihoviimeinen keino saada lapsi tottelemaan kun keinot on vähissä? Hyh, huono vanhempi!

Keneltä on pois joulupukkiin uskominen? Saako lapsi ikuiset traumat ja usko koko maailmaan järkkyy yhdestä joulupukista? No ei! Eikö lapsi voi luottaa enään keneenkään? No kyllä voi! En usko että mikään kohta lapsesta tulee lopullisesti vaurioutumaan joulupukin takia. Ei usko ihmiskuntaan eikä maailmaan. Kyllä ne on muut asiat mitkä tässä maailmassa saa lapsen maailmaan uskon järkkymään. Lapsi kasvaa itse pois joulupukkiin uskomisesta ihan kuin lapsi vierottaa itsensä tissiltä. Joku joulu onkin sellainen että lapsi tajuaa että Hei haloo mutsi ei toi oo totta ja tää mutsi jankkaa joulupukista silti joka joulu ja juhannus.

Antakaa lasten uskoa. Se tuo jouluun sen joulun tunnelman ja mystisen joulun taian. Pitääkö kaiken olla niin totista totta? Miten lapsesta onkaan kutkuttavaa aattoiltana tai aamuna tai milloin se pukki nyt ehtiikään saapumaan paikalle kuulostella ja odottaa milloin se pukki nyt oikein kolkuttaa oveen. Ja isompana kun muutama lamppu on syttynyt päähän lisää tajuamaan, että se ovea kolkuttava harmaahapsi onkin naapurin Pertti. En halua että kukaan vanhempi taitottais kovaan ääneen sormea heristäen kauppakeskuksen joulupukki jonossa että EIHÄN JOULUPUKKIA OLE OLEMASSA!
Ilonpilaaja sanon minä. 

http://www.kaksplus.fi/lapsi/lapsen-kasvatus/anna-lapsen-uskoa-joulupukkiin-4-yllattavaa-hyotya/

Ja entäs kiitollisuus? Kiitollisuus ja kiittäminen lahjan antajaa kohtaan? Jos mummo nyt saa koko vuoden kestävän mielipahan kun kiitos lahjasta menikin joulupukille niin voi sentään. Aikuinen ihminen. Vihotellaan sitten koko vuosi. Kyllä sitä kiitosta vielä vuosien saatossa tulee.

Lapset on pieniä niin vähän aikaa joten miksi tätä joulupukki iloa ei voisi pitää yllä edes sen hetken?

Naiset uskoo ryppyvoiteisiin ja isit oman jalkapallojoukkueen voittoon. Kummatkin ihan täyttä utopiaa ja silti aikuiset ihmiset uskoo.

Lopuksi linkki faktoihin joulupukista ;
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Joulupukki

IHANAA JOULUA! Joulupukilla tai ilman <3