keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Syksy tulee, oletko valmis?

Syksy saapuu kovaa vauhtia, vähän liiankin kovaa. Lämpimän kesän jälkeen ei edes ymmärrä että pitkähihaisia tai muita kuin sandaaleja on olemassakaan. Aamulla sataa, päivällä sataa ja illalla sataa. On pimeää ja märkää. 24/7! On aika kaivaa välikausi eli äiti kielellä vk vaatteet esiin vain huomataksesi että Herranjestas lapsesi on kasvanut kesän aikana niistä ohi ja ylitse. Samoin on käynyt kengille, saappaille ja kuravaatteille. Kaikki liian pieniä! Päiväkodista kiikutetaan lappua missä muistutetaan tarkistaa sopivatko kurahousut enää jalkaan. Ne kurahousut mitkä alku syksyllä päiväkodin alkaessa vaan tungettiin muovipussiin sen kummempia sovittamatta. Mä en edes oikeesti muistanut minkä väriset kurahousut Hermannilla oli kun etsin niitä kaiken muun romun keskeltä.


Ja koska syksy aina yllättää perheellisen alkaa vk vaatteiden etsintä aivan liian myöhään, silloin kun niitä pitäisi jo pukea päälle. Hetken aikaa mennään ranteet ja nilkat paljaana liian pienillä vaatteilla. Varpaat on kumisaappaissa kuin pikku kiinalaisella, aivan mytyssä! Koska kotioloissa tulee käytettyä niin vähän kuravaatteita ja kumisaappaita ei edes tajua että nekin voi jäädä pieneksi. On siis hyvä että päiväkoti niistä muistaa joka vuosi muistuttaa,koska ei sitä joka vuosi aina muista. On siis aika ostaa koko koko vaatevarasto uusiksi. Housut, takit, softselli haalarit, fleecetakki, kuoritakki, kevyt toppatakki, kurahousut, sadetakki, sukelluspuku, syksyhattu suojaamaan korvia pohjolan viimalta. Coretexlenkkarit varrella ja ilman. Kumisaappaat vuorella ja ilman. Tänään aamulla myös tajusin että olisihan siellä ulkona tarvinnut jo sormikkaita kun omiakin sormia kylmäsi. Mutta arvatkaa vaan onko meillä sellaisia?

Kun kaikki tähdelliset vk vaatteet on saatu hankittua satelee taivaalta valkoista mömmöä jolloin tajuat unohtaneesi että talvikin on tulossa. Mutta HAHAA tässä asiassa olinkin aikaani edellä ja tilasin Hermannille toppapuvun jo aikapäiviä sitten. Lumi saa tulla, vaikka heti huomenna!

torstai 6. syyskuuta 2018

Naurettavat raivarit

Hermanni on aika kiltti poika tai ainakin kun välillä vertaa muihin samanikäisiin riiviöihin ja kuuntelee muiden äitien kauhutarinoita pään seinään hakkaamisesta. Onhan hänelläkin toki uhmaikä ja omatahto, eikä mikä tahansa omatahto. Välillä tietenkin on kiva juosta nauraen karkuun ja kun äiti saa vihdoin ja viimein kiinni mikä ei enää olekkaan niin helppoa kun pienestä konttaavasta vauvasta on tullut valoakin nopempi, räkättää hän ihan päin naamaa eikä ole kuulevinaankaan kun äiti raivoa puhkuen kertoo karkuun juoksemisen vaarallisuudesta. Ne on hetkiä milloin ottaa ihan oikeasti hermoille. Jos ei kaikkia pieniä uhman merkkejä huomioi on Hermanni ihan kiltti. Kotona hän on välillä oikea äidin pikku apuri. Hän ei lyö eikä potki vanhempia. Hän ei heittele tavaroita eikä hakkaa päätään lattiaan. Hän menee kiltisti nukkumaan ja nykyään nukkuu aamuun asti, ja välillä myös vähän pidenpään. Hän pesee hampaat kiltisti ja vie astiat tiskialtaaseen.


Mutta kun kerran kuukaudessa Hermanni saa oikeen kunnon raivarin on silloin piru irti. Kun pienestä hiirulaisesta kuoriutuu kunnon tyrannosaurus rex ei voi muuta kuin nauraa. Näitä kunnon itkupotku raivareita saadaan harvoin. Yleensä silloin kun ollaa väsyneitä ja hommat ei nyt mennytkään niin kuin hän oli kuvitellut. Esimerkiksi kun suklaamunat olisi pitänyt saada syödä ennen ruokaa. Kun tämä tyrannosaurus rex raivari iskee  huudetaan suoraa huutoa, juostaan karkuun, rimpuillaan ja saatetaan jopa yrittää läiskiä äitiä tai isiä jos äiti tai isi sattuu olemaan liian lähellä tätä kävelevää pyörremyrskyä. Saattaa siinä joku tavarakin lentää jos joku juuri sopivasti sattuu käteen. Näitä raivareita kun meillä sattuu vain aniharvoin ne naurattaa. Ymmärrän kyllä niitä kenellä nämä raivarit on arkipäivää ja näitä raivareita voi olla moniakin kertoja päivässä, silloin ei varmastikaan paljon naurata. Toisinaan ihan ihmettelee kun katselee omaa raivon vallassa olevaa rakkauden hedelmää että "Apua! Onko toi mun ja onko sen sisällä manaaja?" Ja välillä taas ajattelee "Siistiä miten kovat raivarit!"

Näistä megalomaanisista raivareista päästään yleensä yli kun annetaan hetken raivota ihan rauhassa eikä itse provosoiduta, vaan annetaan olla. Hetken kuluttua kun myrsky alkaa laantua Hermanni käpertyy syliin ja rauhotutaan yhdessä. Heti kun Hermannin saa syliin hän rauhoittuu mutta raivonvallassa sitä on turha yrittää, vasta sitten kun hän on itse valmis. Ja jos jotain ollaan satutettu pyydetään anteeksi.

Jos jossain äitinä olen erityisen hyvä niin näiden raivareiden kohtaamisessa. Ehkä välillä on ihan etuoikeus olla koulutettu varhaiskasvattaja niin tulee toimittua edes jossain tilanteissa ihan ok!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hyvästi vaipat + pari vinkkiä!

Kävipä kerran niin hassu tapahtuma Hermannin ollessa isin kanssa kaupassa että siitä päivästä lähtien päätin tai siis me yhdessä miehen kanssa päätimme että vaippojen käyttäminen loppuu JUST NYT! 

Hermanni oli siis tehnyt ison asian vaippaa kaupassa eikä mukana tietenkään ollut vaihto vaippaa joten oli pärjättävä ilman. Pissatki oli tullut pönttöön. Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt ne lähtee aivan lopullisesti.
Aluksi annettiin ryhmä hau tarroja pyykinpesukoneen kylkeen aina jokaisesta pissassa. Toimi! Aluksi käytiin istumassa potalla ihan puolen tunnin välein. Toimi! Tarrojen loputtua lopetettiin tarrojen antaminen ja ihailtiin pesukoneen kylkeen liimattuja Samppaa ja Rollea! Jokaisen pottaan tulleen toimituksen jälkeen tanssittiin pottatanssi. Pikku hiljaa alettiin pidentämään potalla käynnin väliä.

Hyvästi vaippasankari! 

Tuli reissu etelään. Hetken mietti miten tässä nyt tulee käymään kun mukana ei ole pottaa, mutta ei käynyt yhtään mitenkään. Hermanni osasi tehdä asiansa isolle pöntölle kun joku vähän piti kiinni ettei koko pieni poika tipu vessan syövereihin. Ei mennyt aikaakaan kun ei enää tarvinnut pitää edes kiinni. Kuka sitä siinä helteessä olisi edes vaippaa halunnut pitää. Tämän kesän säät kyllä enemmän kuin suosi vaipoista pois opettelua. Ei paljon rihmankiertämää tarvi päällensä laittaa. Pysty juosta aivan nakkenakuttaja.
Heti vaippojen pois ottamisen jälkeen Hermanni alkoi myös kuin taikaiskusta kertomaan milloin hänellä on hätä. Vahingot mahtuu yhden käden sormiin. Pelkäsin että kesäloman jälkeen päiväkotiin meno olisi tuonnut takapakkia vaipattomuuteen mutta sekin pelko oli täysin turha. 

Tässä jo kuukauden päivät  ilman vaippoja olleena Hermanni on välillä lopettanut myös hädän kertomisen ja omatoimisesti menee itse vessaan ja kaataa potan sisällön pönttöön tai välillä pöntön viereen. Vaikka välillä pitkillä matkoilla vaippa ei Hermanni suostu tekemään sinne vaan vaatii päästä vessaan. En edes ollut tuhlannut ajatusta vaipoista luopumiseen vaan tämä tuli melkein ihan itsestään ja ihan kerta rysäyksellä. Ajattelin että viimeistään sitten 3-vuotis synttäreiden jälkeen. Kun sitä vaippaa ei ole on ilkeä tehdä asioita housuihin. Vaipattomuus on ihanaa ja helppoa! Hyvästi pirun kalliit vaipat!

Tässä pari vinkkiä vaipattomuuteen.

1. Älä stressaa.
2. Ota vaippa pois!
3. Käytä säännöllisin väliajoin potalla.
4. Älä stressaa!
5. Kannusta! Tarroilla, tansseilla tai millä hyvänsä!
6. Älä lannistu!
7. Älä vieläkään stressaa!

Kyllä lapsi kuivaksi oppii sitten kun on siihen valmis! 

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on?

Mikä toi on?
Se on lehmä.
Mikä toi on?
Lehmä!
Mikä toi on?
Edelleen se sama lehmä.
Mikä toi on?
Pyörä.
Äiti. Mikä toi on?
Toinen pyörä.
Äiti! Pyörä! Wauu! Pyörä! 
*hiljaisuus*
Mikä toi on?
Pyörä.

Huooohhhh... 

Aivan hirveä kysely kausi päällä. Viiskyt samanlaista pyörää ja jokaisen kohdalla täytyy kysyä mikä toi on. Ja vastaukseksi toki kelpaa ihan mikä vaan vaikka helikopteri, ei sen väliä kunhan hän saa vastauksen joka ikiseen mikä toi on kysymykseen. Kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta täytyy osoittaa ja kysyä mikä toi on? Vaikka ihan hyvin tietää itsekin mikä se on.



Toinen jankkaamisen aihe on mihin joku hävis? Jos ei kysytä mikä toi on, on joku hävinnyt.

Minne isi hävis?
Minne tutti hävis?
Minne mummo hävis?
Minne Hermanni hävis?

Ja hävinneen kohteen ei tarvitse kuin poistua huoneesta on hän hävinnyt, aivan totaalisesti poissa. Mun ei tarvitse mennä kuin peiton alle niin  Hermanni kysyy Mihin äiti hävis? Kun Hermannille vastaa kysymyksellä mihin tutti hävis? Tietää hän mihin tutti on hävinnyt. Kun päivän aikana on tunnin sisällä vastannut 1000 kertaa kysymykseen mikä toi on tai mihin joku hävis alkaa melkein ärsyttää. Vastaan kuitenkin aina. Eihän muuten opi että lehmä on lehmä ellei siihen vastaa kymmentä kertaa. Asiaan on hyvä saada varmistus. Hermanni on selvästi alkanut enemmän tutkimaan ja havannoimaan maailmaa. Asiat selvästi kiinnostaa. 


Onneksi näihin kysymyksiin pystyy vasta ihan vain yhdellä sanalla. Odotan innolla aikaa milloin alkaa sataa kysymyksiä miksi? Tai syvällisiä kysymyksiä miksi kakkaa ei voi syödä tai miksi äiti on nainen? Mitä? Miksi? Koska? Milloin? Ja kun Hermanni oppii vielä paremmin puhumaan tulvii suusta ihan varmasti niin paljon kysymyksiä ja maailman menon ihmettelyä että on äiti ja isi vielä ihan pyörällä päästään. Nimittäin Hermanni ei osaa pitää suutaan kiinni vaan hän puhua pulputtaa jatkuvalla syötöllä. 

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Parhaat aurinkosuojat etelään!

*Kaupallinen yhteistyö*

Sain www.houseoforganic.fi testiin Algamarisin aurinkovoiteet SK+50, SK30 ja aftersun voiteen. Tässä pieni tietopläjäys Algamariksesta :

"Algamaris aurinkovoiteet ovat 100% luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100% luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Sisältää vain mineraalifilttereitä. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita. Algamaris tarjoaa tehokkaan luonnollisen aurinkosuojan myös allergia- ja tuoksuyliherkille."


Tämä yhteistyö oli kuin taivaanlahja ja  juuri sopiva meille kun olimme juuri lähdössä kahdeksi viikoksi Espanjaan. Paikkaan jossa ilman aurinkovoidetta ei pärjää tai pärjää jos haluaa näyttää paloautolta. Aurinkovoiteet pääsivät todelliseen testiin meriveteen, uima-altaaseen ja kovaan menoon. Lämpötila oli koko ajan +30 paremmalla puolella ja UV 11.

Hermannille käytin SK50 suojaa jota laitoin aina aamuisin enne rannalle tai altaalle lähtöä. Rasva oli koostumukseltaan todella riittoisaa ja helppo levittää temppuilevaan ja rimpuilevaan taaperoon. Rasva ei tuoksunut juuri miltään eikä näyttänyt kirvelevän edes silmiä vaikka taisi sitä silmiinkin mennä siinä taistelussa. Rasvaa en lisännyt missään vaiheessa uinnin aikana eikä Hermanni palanut mistään kohtaa vaikka veden kanssa tuli läträttyä enemmän kuin laki salli. Mutta huomasin meriveden tekevän auringorasva käsistä tahmaisen tuntuiset, uima-altaalla taas ei mitään. SK50 auringorasva oli niin riittoisaa että puoli pullollista sai tuoda vielä takaisin Suomeenkin.

Minä ja mies käytimme SK30 suojaa. Tuotetta oli helppo suihkuttaa ja maitomainen koostumus oli helppo levittää. SK30 oli minun mielestäni paljon helpompi levittää jos rasvaa piti lisätä päivän aikana lennosta. Tuote ei tehnyt kasvoista rasvaisen näköistä eikä nihkeää vaan kuivui todella nopeasti. Yritin  joka ilta muistaa levittää iholle after sunin koska aurinko kuivattaa ihoa todella paljon. Aftersun teki ihosta kosteamman tuntuisen mutta ei jäänyt tahmaiseksi iholle vaan kuivui nopeasti.


En voi kuin suositella Algamariksen auringovoiteita jos haluaa välttää kemiallisia aurinkosuojia. Ja jos haluaa hyvin vettä kestävän auringosuojan eikä tarvitse pelätä palamista vaikka ei joka uinti kerran jälkeen muistaisikaan lisätä rasvaa. Nämä sopivat ihan koko perheelle!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hola! Terveiset Espanjasta!

Tämän vuoden kesäloma reissu on saatu päätökseen. Takana kuumat viikot Espanjan Benalmadenassa. Lämpötila joka päivä +30 eikä koko aikana näkynyt yhtään pilvenhattaraa.


Alku mutkien jälkeen esim lennon myöhästyminen ja  airbnb isäntä oli kirjoittanut miehen nimen väärin ja avainta etsittiin taloyhtiön respan kanssa yöllä klo 03.00 vaikka kuinka kauan. Lopulta sekin sitten löytyi. Väärällä nimellä tosin. Lento sujui kuin oppikirjasta. Hermanni nukkua posotti koko matkan. Vähän otti vaan koville kun laskun ajaksi piti herätä ja laittaa vöihin. Ensimmäinen päivä oli täynnä kiukkua väsymyksen takia, siitäkin selvittiin kaikki lopulta hengissä. 


Päivät Espanjan auringon alla täyttyivät siitä mistä ne nyt yleensä rantalomalla täyttyvät. Paitsi että taaperon kanssa et istu rantatuolissa siemailemassa mojitoa. Oli uima-allasta, rantaa ja paljon paljon jäätelöä. Hermanni saattoi hyvänä päivä syödä kolmekin jäätelöä mutta en ottanut siitä stressiä kun ei sille ruoka oikeen maistunut helteessä. Pikku suolasta ja paljon vettä. Hermanni on onneks tosi hyvä veden juoja ja osas pyytää sitä itsekin. Ja vaikka joka päivä oli todella kuuma ei Hermanni missään välissä ollut nuutuneen oloinen. Unirytmit saatiin ihan kiitettävästi menemään päin pyllyä. Herättiin aamulla vasta 9 aikaan joten päiväunet nukuttiin vasta 3 aikaan jonka seurauksena illat sitten kukuttiin. 


Välimeressä uiminen sai ikävän käänteen kun rannat täytyivät meduusoista. Pahimpina päivinä meduusoja oli isoina laittoina. Ihan heti ei tehnyt mieli heittäytyä veteen. Tarkkana sai olla Hermannin kanssa rantavedessäkin milloin jonkun aallon mukana tulee meduusa. 

Uima-allasta Hermanni rakasti. Meidän asunnon taloyhtiöllä oli kolme uima-allasta. Aikuisten ja vähän isompien lasten allas ja vielä vauvojen allas. Valitettavasti tämäkin riemu sai käänteen kun Hermanni päätti hypätä isoon altaaseen ilman kellukkeita niin ettei kukaan ollutkaan ottamassa vastaan. Pohjaan meni koko jätkät. Hermanni ei oo koskaan suostunut pitämään kellukkeita mutta tämän jälkeen ei enää annettu muuta vaihtoehtoja. Yllättäen Hermanni oli tämän asian kanssa ihan okei.  Sama päivänä kun kellukkeet löysivät tiensä Hermannin käsiin oppi Hermanni myös uimaan. Jalat ja kädet kävi kun maantienkiitäjällä. Juosten vauhtia ottaen hyppyjä altaaseen.


Meijän majoituksen lähellä oli aivan ihana iso puisto Parque De La Paloma. Meidän kesken se oli kukkopuisto ja Hermannin mielestä se oli kukkulapuisto. Kukot, nokikanat, riikinkukot, puput juoksentelivat vapaana pitkin puistoa ja vähän puiston ulkopuolellakin. Aitojen sisäpuolella oli aaseja ja vuohia. Puistossa oli leikkipaikkoja ja pari ylihinnoiteltua ravintolaa. Hassua verrattuna Suomeen oli huomata kuinka espanjassa lapset tulee leikkipaikoille klo 20.00 jälkeen jolloin me suomalaiset ollaan jo käyty ilta pissalla. Hermannin ihana piirre on se että se menee mukaan leikkiin kun leikkii ja osaa etsiä leikkikaveria ihan vieraistakin ja erikieltä puhuvista. Hermanni sai monta espanjalaista kaveria. Siellä ne viiletti menemään eikä kukaan ymmärtänyt toisen puheesta tuon taivaallista mutta ketään se ei haitannut.



Käytiin myös Fuengirolassa Bio parkissa. Ehkä vähän ylihinnoiteltu verrattaessa vaikka Riian eläintarhaan joka oli valtava ja hinta sisään taisi olla alle 10euroa. Bio parkkiin sai pulittaa yhdestä aikuisesta noin 20e, mutta oli se ihan ok. Hermanni oli omasta mielestään Leijona metsällä. Eläintarha oli rakennuttu vähän kuin viidakon keskelle.



Koska olemme budjettimatkaajia tehtiin parit illat ruoka kämpillä. 5 eurolla naudansisäfilepihviä ja kylkeen salaattia. Aamupalat omasta jääkaapista pikkarit jalassa parvekkeella istuen aamu viileiden tai viileiden ja viileiden tuulten puhaltaessa. Ravintolassa ruokailukaan ei Espanjassa päätä huimaa. Jos vaan jaksaa mennä vähän kauemmas rantaviivasta.

Kotimatkalle lähtiessä klo 01.00 keskellä yötä Hermanni taas nukahti ennen kuin kone oli ehtinyt edes nousta tai ihmiset edes istua paikoilleen. Hermanni veti hirsiä Suomeen asti ja jatkoi unia vielä onneksi kun päästiin aamulla klo 9 omiin sänkyihin. Sai äiti ja isikin vähän levätä.
Noh, ettei tämäkään tarina saa ihan onnellista loppua, saatiin suomen päässä käydä heti lääkärissä näytillä ja hakea Hermannille antibioottit.


Loma oli kaiken kaikkiaan aivan loistava! Niin kuin oikeastaan meijän jokainen loma on ollut. Hermanni on ykkösluokan lomailija. Hän nukkuu aina matkoilla kuin tukki vaikka yöllä meidän kämpän lämpötila oli varmasti +30 koska ei ilmastointia. Kun ei turhaan suunnittele liikoja niin kaikki sujuu! Mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kääk! Pilasin lapseni hiukset!

Tämä traaginen tapahtumien kulku tapahtui noin pariviikkoa sitten. Hermannilla oli jo niin pitkä reuhka päässä että sen etuhiukset ulottuivat nenälle asti. Raukka parka oli kuin pieni puudeli kun joutui aina leuka pystyssä katsoa hiusten alta maailman menoa. En ole halunnut luopua Hermannin hiuksista kokonaan, vaikka pieni muotoisia ukaaseja miehen puolesta on tullut. Ajattelin omin pikku kätösin vähän siistiä että edes silmät näkyisi hiusten alta. Vähän jos tosta etutukkaa itse saksilla napsaisisi. Senkun vaan laittaa ne tupsuksuksi sormien väliin ja NAPS! Ja jokainen kokenut kotiparturihan tietää miten siinä tulee käymään kun alkaa leikkimään hiustaiteilijaa.


Hiuksista tuli niin kamalan näköset että meinasin kuolla nauruun. Hermanni nauraa räkätti mukana vaikka tuskin edes tiesi mistä kummasta tässä nyt on kyse. Nauru vaan tarttuu. Hiuskuontalo oli suoraan kuin 70-luvulta Armin ja Dannyn Tahdon sulle olla hyvin hellä musiikkivideolta. Ei sellasta tukkaa voi pitää kenelläkään. Mies sai tahtonsa vihdoin pakon edessä läpi kun ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. Koneella kaikki vaan pois. Ja onneksi on kesä. Kesätukka.


Alku järkytyksestä selvitty. Olin ensin sitä mieltä ettei kalju oo yhtään Hermannin tyylinen. Nyt kun sitä on vähän aikaa jo katsellut alkaa siihen tottua. Ei ainakaan ole kuuma. Välillä Hermanni on sutinut päätään ja vaatinut ponnaria mitä ei valitettavasti enää saa. Onneksi hiuksilla on tapana kasvaa takaisin.  Ja mitä tästä taas opimme. Älä koska lapsesi hiuksiin jos olet yhtään epävarma mitä olet tekemässä!