Kaksplus.fi

lauantai 21. lokakuuta 2017

Nettikirppistelyn tuska

Yv, av, kv, cv, kvg, jvg, EVVK! On varmaan monelle nettikirpiksellä myynneelle tai muuten vaan käyneelle varsin tuttuja lyhenteitä. Muita käytettyjä sananparsia on “Kysyn mieheltä! Kysyn naapurilta! Odota mittaan etäisyyden maasta kuuhun“ Nettikirpiksellä myyminen on tuskien taival. 


Paidasta alkaa satelemaan kysymyksiä. Minkä värinen luonnossa? Onko käytetty hajusteita? Onko koiria/kissoja/elefantteja? Saisinko kaula aukon ympärysmitan? Onko minkä kokoinen? Kuinka monella lapsella ollut käytössä? Onko ollut käytössä tytöllä vai pojalla?  Onnistuuko kuljetus hevosvankkureilla? Onnistuuko postitus kirjekyyhkyn saattelemana? Ihmettele kysymysten tulvaa aivan huulipyöreänä. Hinnoittelen vaatteet yleensä niin kunhan niistä pääsee vain eroon periaatteella. En niin että saan selvittää koko paidan historian lapsityövoimasta tähän päivään asti. Paitsi enhän minä käytä lapsityövoimalla tehtyjä lastenvaatteita. Paidalla on hintaa 1 euro. Sen voi joko ostaa tai sitten sitä ei  tarvi ostaa. Pidän itse hintaa niin alhaisena että jos paita ei olekkaan sopiva voi sen myydä vaikka 2 eurolla eteenpäin tehden itselleen voittoa. Paitaa voi käyttää myös tiskirättinä tai vaikka heittää suoraan roskiin. Pakettina vaatteita myyneenä oon sanonu ostajille suoraan että myy vaikka eteenpäin ne mistä et tykkää. 

Toinen asia mihin nettikirppareilla ja myös ihan perinteisillä kirppareilla on törmännyt on yli hinnoittelu. Pelkkä sana Molo saa vaatteet hinnan kipuamaan niin korkealle ettei lyhyen matikan lukija osaa edes sanoa sitä ääneen. Hintaa on vaikka vaate näyttäisi siltä että se päällä on taisteltu leijonia vastaan. Ei haittaa se on jonkun merkkinen. Yli hinnoittelua näkee myös ihan normaaleissa markettivaatteissa. Esim HM, Lindex, prisma, sittari ym. Eri lukunsa on Newbie vaatteet jotka saattavat hinnoiltaan olla Popin ja Molon mitoissa koska onhan ne niin ihania ihanissa pastellisävyissä. Kun kirpparilla perus henkkamaukka housut maksaa 3e ja uutena kaupasta ne maksaa 4 euroa, kumman ostat? Niimpä niin. Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa! Nettikirpparilla kun vaate on löytänyt omistajansa alkaa aikataulujen sovittelu. Yleensä aikatauluja on aivan mahdoton saada yksiin. Seuraava viikko menee seuraavanlaisessa vuoropuhelussa. 

Sopisiko haku tänään?
Joo sopii. Sopiiko klo 17?
Se ei kyllä käy. Käykö huomenna?
Huomenna mulle ei kyllä sovi.

Koskaan ei ole sopiva aika. Jos aikataulut saadaankin sopimaan tulee paidan hakia yleensä ainakin 15 minuuttia sovitusta ajassa myöhässä. Tai hän ei tulekaan eikä vastaa enää viesteihin. Tai sitten hän saattaa tullakin 2 tuntia myöhässä. Ja kun haku hommiin on vielä laitettu mies joka ei oikeastaan edes tiedä mitä on tulossa hakemaan ja mitä haettu tuote maksaa.
Mies ottaa yleensä mutisematta ja kyselemättä tuotteen vastaan ja lähtee.

Tavallisella kirppisellä tälläistä ongelmaa ei esiinny. Tavarat jätetään loossiin ja ostaja ehdokkaat voivat hypistellä vaatteita kaikessa rauhassa mittailen kaula aukkoja. Ostaja voi myös itse päättää kellonajan vaatteen ostolle ilman myyjän ja ostajan välistä eipäsjuupas aikataulu keskustelua. Toki kirpparipöydässä on taas omat maksunsa ja pöytien siivoamiset mutta koen kirpparipöydän olevan paljon mutkattomampi vaihtoehto nettikirpistelyyn verrattuna.

Mikä kirppistely muoto on sinusta kaikista kätevin?




sunnuntai 8. lokakuuta 2017

TESTISSÄ NUTRIJUNIOR 3

Tuotteet saatu blogin kautta yritykseltä Nutricia.

Ja tosta auki! 
Päästiin Hiirulaisen kanssa Kaksplussan ja Nutrician testiryhmään maitojuoma ja maitojauhe maistelijoiksi. Kiinnostavaa oli nähdä miten maito maistuu kun meillä ruokajuomana toimii pääsääntöisesti vesi.  Koska vauva aikana käytössä oli äidinmaidonkorvikkeet oli pakkaukset ja jauheet kuin paluu takaisin vauva aikaan.
Eikun maitoa mukiin ja ääntä kohti. Iso kulaus koska luuli mukissa olevan vettä koska ainahan siellä on vettä. Yllätys oli suuri kun mukissa olikin maitojuomaa. Pieni maistelu annos meni kuitenkin yhdessä hujauksessa alas ja Hiirulainen ojensi mukia hokien : Tätä haluun! Ensireaktio maitoon oli siis yllättävän positiivinen. Haastettelin Hiirulaista kysyen miltä se maistuu? Vastaus oli Namnam! Kerran maitojuoma avaamaton tietenkin löytyi jopa olohuoneesta. 

Maitojuoma sopii ruuan  kaveriksi. 

Maitojuoma analyysi:
Maku: vähän vetinen, makea.
Väri: Harmahtavan samea.
Koostumus: "NutriJunior -maitojuoman koostumuksessa on ainutlaatuisella tavalla huomioitu pienen lapsen ravitsemustarpeet"

Seuraavaksi maistelu vuorossa oli jauheversio. Jauheversio sai heti niskakarvat pystyyn. Omasta mielestä maitojauhe on hyvin työläs vedenkeittämisen ja jäähdyttämisen kanssa. Mietin myös millä ihmeellä sekoitan kun eihän meillä enään ole edes tuttipulloja. Ohjeessa onneksi oli ohje lusikalla tietysti. Koemaistaja työnsi mukin heti kättelyssä pois. Voi olla että aika oli vain väärä koska seuraavalla maistelu kerralla ei ollut juomisen kanssa mitään ongelmaa. Uhraudun itse ja maistoin. Maistoin itse myös maitojuomaa koska haastateltava on vielä kovin lyhyt sanainen ja hänestä ei ihan aina ota selvää.

Ei kiitos! 
Maitojauhe analyysi.
Maku: Vaniljamainen makea.
Väri: Puhtaan valkoinen
Muuta: Sekoittaessa juomaan tuli vaahtoa. Maitojauhe oli maultaa ehkä parempi kuin maitojuoma. 

Mihin maitojuoma sopii?
Ihan kaikkeen! Jopa äidin kahviin kun tavallinen maito on jääkaapista loppu.

Maitojuoma sopii mainiosti  puuroon. 
Suosittelenko maitojuomaa muille?
Ehdottomasti jos epäilee ettei lapsi saa tarvitsemiaan ravintoaineita tavallisesta ruuasta ja maidosta. Eritoten silloin kun lapselle puskee hampaita tai on muuten kipeä niin ettei ruoka maita. 

Itsellä taitaa jäädä nämä tämän tyyppisten maitojen juonti tähän niinkuin alussa sanoin kun vauva aikana läträttiin jo paljon korvikkeiden kanssa niin olen nyt hyvin onnellinen että ollaan päästy tavalliseen maitoon mitä koko perhe voi käyttää. Ja kun meillä muutenkin käytetään niin vähän maitoa niin pärjätään hyvin ihan sillä tavallisella tumman sinisellä maidolla. Paitsi voin toki harkita käyttöä jos oikein kova vatsatauti iskee ja ravinnonsaanti täytyy turvata eikä mikään muu maistu.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Uhma, sinäkö se olet?

Mennäänkö? Ei!
Otatko? Ei!
Haluatko? Ei!


Kaikkeen on vastaus ja se on nimittäin ei! Ja kaupan päälle saa vielä pään pyörityksen joka tuo lisää uskottavuutta. En ymmärrä mistä tää päänpyöritys on edes opittu koska itse heristän aina sormea. Ei ja sormen heristys. Elämme rankkoja aikoja. Nimittäin meidän perhettä lähestyy hitaasti ja vaanien uhma. Sitä odottaa kuin floridalaiset Irma myrskyä, silmän räpäyksessä saattaa olla myrskynsilmässä. Mikään ei koskaan ole hyvin. Kaikki kiva on kiellettyä.


Yksi päivä Hiirulainen sai sen luokan raivarit että matkakaiutin lensi seinään koska tyhmä äiti ei ymmärtänyt mitä musiikkia hän haluaa kuunnella koska jokaiseen ehdotukseen vastaus oli EI. Viikonloppu aamu meni vallan pipariksi koska Hiirulainen ei saanut myrkyttää itseään D-vitamiini tableteilla eikä xylitol pastillejakaan saanut ottaa yhtä enempää. Mopo ei kulkenut koska tiellä oli kenkä sitä yritettiin huutamalla ja raivoamalla sitten saada liikkumaan pois mopon edestä. Ei onnistunut. Suojatiellä ei saa juosta siksakkia ympäriinsä joten Hiirulainen päätti heittää tutin keskelle tietä. Sinne se jäi. Autojen keskelle. Haettiin se kuitenkin lopulta. Tutti on meille vielä elinehto. Hiirulainen ei ymmärtänyt minkä virheen teki heittäessä sen pois. Pyörän allekkaan ei saanut jäädä. Tässä vaiheessa tutti lensi metsään. Sinne jäi. Äiti jatkoi matkaa. Hätääntynyt lapsiparka huusi mutta pois päin kävelevä äiti oli liikaa. Hän haki itse tuttinsa ja juoksi perään. Yhteissuihku on kivaa niin kauan kunnes äitikin haluaa peseytyä. Ei käy! Pyyhkeeseen kuivaaminen on huudon paikka. Karkuun juokseminen naurattaa paitsi sitten kun saadaan kiinni. Portaat halutaan kävellä itse. Ylös ja alas, vaikka siihen menisi seuraavat 100-vuotta. Pottailu se vasta perseestä onkin paitsi jos samalla saa pestä hampaita hammasharjalla minkä päällä on litra muumihammastahnaa. Ulkoa sisälle tullessa riisuminen täytyy tapahtua sillä samalla sekunnilla kun astutaan sisään. Parempi olisi riisua jo rappukäytän puolella. Pukiessa takin hihat kiristää tai ne on käännetty väärään asentoon. Hatunnauhat on solmittu aivan väärällä tavalla. Sormet on väärällä tavalla lapasissa. Astianpesukoneen tyhjennyksessä on pakko saada auttaa. Ja mikä suuri suru siitä tuleekaan kun ei jaksakkaan nostaa sitä suurinta kattilaa. 20kg kauppakassitkin pitäisi saada jo itse kantaa. Vessanovea ei missään tapauksessa saa laittaa lukkoon. Olenkin päättänyt julistaa kotiimme vessarauhan otti se sitten miten koville tahansa. Lapsen myötä kyllä oppii käymään vessassa oli miten suuri yleisö tahansa. Hiirulainen haluaa kävellä itse, hän ei halua kävellä itse, hän haluaa rattaisiin mutta ei sitten haluakkaan. Mitä sinä haluat? Vastaus on ei! Hiirulainen osaa myös olla dramaattinen ja juosta itkien karkuun tai kääntää pään kohti taivasta ja huutaa oikein sydäntä särkevästi. 

Toinen ääripää tähän ainaiseen ei:n jankuttamiseen on Tätä haluun! Jos Hiirulainen ei sano ei, hän haluaa jotain. Mieluiten jotain hyvää ja suuhun pantavaa. Jos hän ei sano ei, hän seisoo keittiössä ja osoittelee keksipurkkia, ketsuppipurkkia, juustoa tai kaivaa pakastimesta mustikoita/puolukoita/hernemaissipaprikaa hokien Tätä haluun! Hän haluaa oikeastaan kaiken paitsi sen mitä joku muu kehtaa edes ehdottaa. Tässä vaiheessa ei voida välttyä tavaroiden lentämiseltä ja pinnan palamiselta. Vaikka kuinka yrittää venyttää pinnaa ainaiseen kitinään ja mankumiseen ja hiljaa mielessä kirota vittuperkelesaatanaa välillä mutta tietysti vain harvoin kuuluu päästä NAKS! Aina silloin kun pinna poksaa poikki muistan kertoa hiirulaiselle kuinka hän välillä osaa olla raskas mutta aina yhtä rakas. Pitää myös muistaa että eihän tämä uhma ole vielä kunnolla edes alkanut, tämä on tyyntä myrkyn edellä. 

LÄLLÄSLÄÄ! 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Äitin kanssa töissä

Me ollaan Hermannin kanssa kummatkin samassa puljussa. Hermanni hoidossa ja äiti töissä. Eri ryhmissä ja vielä niin ettei koko päivänä nähdä, paitsi tänään. Tänään oli niin jännä päivä että paikkasin puuttuvaa työkollegaa oman lapseni ryhmässä.
Ajatus olla töissä samassa ryhmässä vähän jännitti. Miten hitossa se tulee sujumaan!? Onko koko päivä pelkkää sylissä kyhjöttämistä ja itkua ja parkua jos äiti häviää tai äiti hoitaakin jotain muuta lasta? Saanko edes vilkaista ketään muuta? Mutta ei päivä meni oikein mallikkaasti. Ajattelinkin että on helpompaa olla samassa ryhmässä kuin niin että Hiirulainen näkee äitistä pelkkiä vilauksia silloin tällöin ja silloin koko päivä olis menny ihan pelkäks itkuks. Paitsi koko päivä meinasi mennä piloille jo aamun alku metreillä kun Hiirulainen sotki aamulla kakalla, pääsi suihkuun ja luuli että sinne voi jäädä asumaan.


Äitin läsnäolo ei vaikuttanut Hiirulaisen päivään mitenkään. Hän oli kuin kuka tahansa muukin päiväkodinlapsi ja minä olin kuin kuka tahansa muukin aikuinen. Paitsi kyllä siinä vähän piti kikkailla ettei tee mitään suurta numeroa  kun lähti ruokatauolle tai vessaan. Hiirulaiselle kelpasi muutkin aikuiset vaikka äiti olikin paikalla. Äiti sai myös koskea ja ottaa syliin muitakin kuin vain hänet. Vältyttiin suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta. Tilanteita missä Hiirulainen käytti äiti korttia oli silloin kun tuli pahamieli. Kenelle tahansa pahamielen puskiessa päälle kelpaa vain ja ainoastaan se kaikista tutuin ja turvallisin syli nimittäin äiti jos se vaan. On mahdollista. Olis melkein huolestuttavaa jos se en olisi minä. Kotona jotain kamalempaa sattuessa kelpaa aina isi, koska isi ei panikoi. Isi pysyy rauhallisena sattuu ihan mitä vaan. Äitillä aukeaa heti kyynelkanavat ja paniikki iskee päälle. Myös se että äiti kielsi otti Hiirulaista pattiin paljon kovemmin kuin se että joku muu olisi kieltänyt. Äitille piti pistää päälle ihan huutoraivarit kuin muuten selvitään pelkällä nenän nyrpistyksellä. Ja rajat pysyi oli se sitten oma tai vieras lapsi. Ei väliä.


Ihana nähdä ihan itse miten Hiirulainen toimii noin isossa ryhmässä. Ja huomasin ulkoillessa että Hiirulainen tekee samaa kuin kavereiden kanssa puistossa ollessa että hakeutuu hetkittäin haahuilemaan yksin ja nauttimaan vain omasta seurastaan. Ehkä yhden lapsen perheen lapset haluaa aina välillä olla yksin ja hengähtää siitä väen paljoudesta. Oon kyllä niin etuoikeutetussa tilassa, mun työkaverit jotka jotkut on ihan mun oikeita ystäviä hoitaa mun lasta. Tiedän lähes tulkoon tasan tarkkaan minkälainen päiväkotipäivä mun lapsella on ja mitä ja minkälaista ruokaa se joka päivä syö. Ja sitten on nää super spesiaali päivät kun saan olla Hiirulaisen kanssa koko päivän ja seurata miten se oikeasti päiväkodissa toimii. Voi olla että tänään se kuitenki olin vähän enemmän riiviö kun yleensä. Mutta hyvin toimii! Se pärjää hyvin. Alku itkut ja kyynelet on ihan menneen talven lumia. Jokaisen vanhemman pitäis viettää yksi päivä lapsensa kanssa päiväkodissa. 

Työharjoittelija
Olipa raskas päivä kun oon tottunu jo omatoimisiin eskareihin. Me ollaan tää viikonloppu Hermannin kanssa kaksin ja herkutellaan koko viikonloppu! NAM NAM!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Miten syntyy blogiteksti?

Ensin tarvitaan aihe. Ei riitä pelkkä aihe vaan aihe josta saa jotain kirjoitettuakin. Eikä riitä että on aihe josta saa jotain kirjoitettuakin vaan aiheen täytyy olla myös mielekäs itselle. Välillä ei vaan ole yhtään mitään kirjoitettavaa. Ja itse en tykkää mitä meille kuuluu teksteistä jos niissä ei ole yhtään mitään muuta kerrottavaa kuin mentiin kauppaan tultiin kaupasta käytiin nukkumaan ja sitten me herättiin. Yritän myös välttää päiväkirjamaista kirjoittamista ihan vaan sen takia kun en niitä itsekään jaksa lukea. Hyvän blogiteksti aiheen tunnistaa siitä että sanat vaan tulevat ilman sen suurempia miettimistä. Itse en käytä paljon aikaa miettimiseen. Jos aihe on hyvä tekstiä kyllä tulee sen suurempia pähkäilyä. Jos joku aihe on oikein mieleinen saatan kirjoittaa tekstin alle puolessa tunnissa. Joskus kirjoittaminen menee kirjoitan pyyhin kirjoitan ja loppujen lopuksi en kirjoita yhtään mitään. Välillä taas mietin tekstejä ääneen pään sisällä, yleensä juuri kun pitäisi sammuttaa valot ja käydä aa tuuti lulla, jos hyvää tekstin pätkää ei heti kirjoita poistuu se kovalevyltä yön aikana. Jos blogitekstin aihe on väkisin ja vänkällä mietitty ei kirjoittaminen suju ollenkaan eikä tekstiä tule. Joskus yritän keksiä esim hyvän otsikon ja aiheen ja alkaa väkisin kirjoittamaan. 99% se ei onnistu eikä teksti saa tulta alleen. Joskus käy ihme eli se 1% ja väkisin mietitty teksti leimahtaa oikein liekkeihin ja näppäimistö sauhuaa. Hyviä ja keskeneräisiä kirjoituksia löytyy mun blogi arkistoista 22kpl jotka syystä tai toisesta on jäänyt kesken tai asia on loppunut kesken. Toisinaan hyvä blogiteksti saa alkunsa hyvästä kuvasta. Joskus tulee otettua niin pirun hyvä kuva mikä ansaitsee hyvän blogitekstin rinnalleen.


Kuvat. Jokainen blogiteksti tarvitsee jonkinlaisen kuvan. Plussaa tietysti on että kuva on hyvä ja ehkä jopa jotenkin liittyy aiheeseen. Välillä käy niin että on kirjoittanut hyvän tekstin mihin ei olekkaan mitään hyvää ja sopivaa kuvaa. Ei edes arkistoista. Silloin blogitekstin julkaiseminen lykkääntyy siihen asti kun sopivat kuvat on saatu otettua. Mies ei tätä ymmärrä vaan pyörittelee päätään kun aina vaan täytyy olla kuvaamassa.
Kun sopivat ja hyvät kuvat on saatu. Täytyy kuvat vielä muokata ja leikata sopivan kokoisiksi. Jos kuvia on paljon saattaa tämä viedä yllättävänkin paljon aikaa. Kuvat täytyy asetella ja sommitella blogitekstiin oikeille paikoille ja kun kirjoitan blogia pelkästään älypuhelimella voi kuvat hyppiä ihan minne sattuu. Eikä se että ne hyppii vaan välillä koko teksti saattaa kadota bittiavaruuteen vain yhden mokan takia.


Huono kuva

IHan hyvä kuva

Oikolukeminen. Kun blogiteksti ja kuvat on saatu aseteltua sopiviin paikkoihin alkaa oikolukeminen. Oikolukeminen ei ole yhtään mun juttu. Vaikka saatan lukea sata kertaa tekstin läpi en välttämättä huomaa kirjoitusvirheitä. En osaa käyttää pilkkua enkä yhdyssanoja vai onko se yhdys sana. Oikoluku vaiheessa saattaa tekstin sisältökin muuttua kun aivosopukoiden syöveistä tupsahteleekin koko ajan vain parempia ja parempia juttuja. Parasta olisi jättää blogiteksti pariksi päiväksi rauhaan kirjoittamisen jälkeen ja palata siihen uudestaan jolloin mahdolliset virheet ja mokat huomaa paljon selvemmin. Paitsi parin päivän jälkeen saattaa blogiteksti tuntua aivan sonnalta jolloin on parempi painaa suoraan vain delete nappulaa.

Julkaiseminen. Kun omasta mielestään kaikki iin pisteet, sanat ja kuvat ovat sopusuhdassa koko tekstin kanssa aletaan omaa upeaa luomusta esikatselemaan. Tässä vaiheessa löytyy tekstistä ainakin 1001 virhettä. Eli siirrytään takaisin lähtöruutuun. Kun itse ei löydä enää yhtään virhettä tai on pää on jo räjähtämis pisteessä painetaan julkaise nappulaa, laitetaan kädet ristiin ja toivotaan parasta ja pelätään ilkeitä kommentteja. Yhden blogitekstin julkaisuun ajatuksesta julkaisu vaiheeseen saattaa kestää 30min - viikko. Tässä ajassa saattaa samaan aikaan olla montakin eri tekstiä työn alla. Asia ei ole niin yksinkertainen kun joku voisi ajatella. Kuvia ei lätkitä sinne ja tänne vaan kaikki on harkinnallisesti suunniteltua ja pedagogisesti toteutettua. 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

HERMANNIN VIIKKO KUVINA

MAANANTAI



Maanantai alkoi hitaasti aamusuihkulla, samalla hampaita pesten. Tässä välissä äitin on hyvä hoitaa omat kauneus hommansa eli sutasta vähän ripsiväriä ja laittaa sitä samaa ponnaria mikä on ollut jo yön yli vähän kireämmälle. Koska suihku on maailman paras juttu ikinä lähdetään sieltä huutojen kera pukemaan ja kohti päiväkotia.

TIISTAI


Tiistai illan iltapalalla. Iltapala on NAM NAM jos vaan puurossa/jukurttissa on marjoja. Kaikki marjat käy. Kaikki marjat on Hiirulaisen mielestä NAM NAM jopa pihlajanmarjat. Hiirulaisesta on tullu marjojen suurimmat syömäri. Ja syömäri muutenkin. Ruoka on NAM NAM!

KESKIVIIKKO


Keskiviikkona nukutti. Kummitäti eli ystävien kesken  tätä kävi kylässä. Haettiin pizzaa ja syötiin. Tätän kanssa aina saa jotain hyvää. Silmät luppasi jo 8 aikaan koska tätän kanssa on aina niin hurja meno ettei illalla paljon tarvi unilauluja äitin laulella. Sateenkaari yksisarvinen kainaloon ja kohti höyhensaaria. 

TORSTAI 

Torstai on siitä jännä päivä ettei siitä ole yhtään kuvaa. En ymmärrä miten sellanen päivä on voinu edes tapahtua. Torstai jää historiaan päivänä jona ei otettu yhtään kuvaa. Torstai oli Hiirulaisen mielestä huippu päivä koska käytiin tätän kanssa uimassa. Hiirulainen menee kun kala vedessä kun sen päästää vapaaksi. Hiirulainen uskaltaa hypätä jo aikuisten altaaseen sen kun vaan joku muistaa ottaa kiinni. Torstaina Hiirulaisella oli myös vapaapäivä päiväkodista koska äiti oli vähän taneli ja oli ilmoittanut isille väärän päivän lääkäri päiväksi. Onneks moka huomattiin keskiviikko iltana kun aloin tutkailemaan lääkäri aikoja. 

PERJANTAI 



Hihulei, se  on vihdoin perjantai. Hiirulaisella oli taas vapaapäivä päiväkodista. Hiirulainen pääsi mummolaan ja vaarilaan koko päiväksi. Perjantai oli jännä päivä. Käytiin kurkkaamassa mitä munuaiselle  kuuluu. Muaki jännitti niin että hyvä ettei verisuoni puhjennut päästä. Tulokset saadaan tiistaina. Yleensä ollaan vähän ultraajan  kanssa saatu vaihdettua pari sanasta mutta nyt ei. Hiirulainen huus niin kovaa että ikkunat helis. Selvittiin kuitenkin kaikki sen suuremmilta traumoilta. Kiitos lääkäri kammosta vaan viime kevään korvatulehduskierre! 

LAUANTAI 



Lauantaissa parasta on rauhassa syöty aamupala. Tai rauhassa ja rauhassa mutta ei ole kiire minnekään ja sen poukkoilun tuoliin takas kyllä kestää. Ei hermostuta niin paljon vaikka puurot lentääkin lattialle koska on aikaa siivota ne.  Kahvin saa kuumana ja leivälle ehtii laittaa muutakin kuin voita ja pyhää henkeä. Aamupalan jälkeen lähdettiin joka lauantaiselle ratas lenkille ja puistojumpalle. Hiirulainen leikkii ja äiti tekee jalkatreenin. Aamuisin puistot on autioita niin kehtaa heilua ja hyppiä kun aropupu. Lauantaina käytiin satamassa kummastelemassa tivolia. Ihan liian pelottava vielä melkein 2-vuotiaalle. Liian kovia ääniä ja liikaa vilkkuvia valoja. Illalla vielä saunaan löylyihin. Kuudesta seittemään taloyhtiön paras saunavuoro. 

SUNNUNTAI 





Sunnuntaina viikon viimeisenä päivänä suunnattiin ulkoilemaan Lapakistoon. Lapakisto on retkeily ja luonnonsuojelua alue Lahessa. Reittejä on joka suuntaan ja kaiken pitusia. Pisin reitti taitaa olla kuuhun niin paljon on erilaisia vaihtoehtoja patikointiin.  Hiirulaisen tahtiin edettiin 3km/h. Joka mutkassa syötiin vähän puolukoita ja ihmeteltiin tuulessa heiluvia puita. Tai vaihtoehtoisesti saatiin raivareita koska A) ei saanut mennä uimaan B) ei saanut juosta maailman jyrkintä kallionrinnettä alas.  Tuntien hortoilun, ihmettelyn ja 10 litran mustikoiden ja puolukoiden syönnin jälkeen päästiin vihdoin makkaran ja ketsupin kimppuun. Syksyn tuulet puhalsi jo niin viileenä että kaikkien nenät punotti ja sormet alko olla tunnottomat. Syksy se vaan on nyt tullut. Talvi vermeet esiin naftaliinista. 

HUOMENNA

Huomenna alkaa taas arki. Työt ja päiväkoti kutsuu. Äkkiä nukkumaan että tulee taas nopeemmin viikonloppu. 














lauantai 12. elokuuta 2017

ENSIMMÄISET VIIKOT PÄIVÄKODISSA

Meillä alkaa päiväkoti uraa olla takana kaksi viikkoa. Miten meillä on niin kuin noin omasta mielestä mennyt?

Ei hyvin.

Itkulla aina tullaan ja itkulla mennään. Tais 2kk kotona tehdä kyllä tehtävänsä oikein kunnolla. 2kk koko ajan äitin tai iskän kanssa ilman minkäänlaista huomion jakamista kenenkään kanssa. Nyt yhtäkkiä 12 lapsen joukkoon missä sitä huomiota ei niin vaan saakkaa pistää vähän kyllä itkettämään. Tää alku oli kyllä vaikeampi kun luulin. Luulin että sinne se vaan jää ilman huolta huomisesta, koska semmonen Hiirulainen oikeasti on. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja hyväksyy kenet vaan. On sosiaalinen ja ennakkoluuloton. Mutta ei, ei nyt. Hiirulainen alkaa viritämään jo itkuvirttä siinä vaiheessa kun rattaiden pyörät kääntyvät päiväkotia kohti. Hän selvästi tietää minne sitä ollaan menossa.


Mutta tässäkin tarinassa on se mutta... Nyt 2 viikon jälkeen me käydään jo pesemässä kädet ilman itkua. Hiirulainen kävelee itse sisään päiväkodin ovesta. Itkien mutta kävelee kumminkin, tietäen että sinne pakko mennä ei ole vaihtoehtoja. Vähän jo naurattaa jos äiti vähän käyttää äänitehosteita käsien kuivaamisessa. Hiirulainen kuulemma irtautuu jo vähän hoitajista ainakin käsivarren mitan verran. Syö ja nukkuukin sen minkä nukkuu. Yksi päivä jopa Hiirulainen oli leikkimässä hiekkalaatikolla kun menin hakemaan eikä edes ihan heti alkanut itkemään. Kotiin lähdettäessä ja kun on turvallisesti päässyt jo rattaisiin istumaan ja tietää että Jes nyt lähdetään kohti kotia uskaltaa Hiirulainen ja vilkuttaa ja ehkä jopa lähettää lentosuukot.

Kaikista eniten pelotti minkälaiseks yöt menee. Kun pph aloitettiin silloin se vaikutti öihin ensimmäiset 2kk. Nyt päiväkodin alotus valvotti vaan onneks parina yönä. Ja ei ihme että öisin päässä vilisee kun joka päivä oppii jotain uutta. Hiirulainen on oppinut esim jo että kengät otetaan pois kun tullaan sisälle. Hän jopa yrittää sitä itse koska myös päiväkodissa täytyy yrittää itse muuten siellä ei selviä hengissä. 

Päiväkodin aloitukselle annan arvosanaksi 6 ja puoli. Eli ihan ok. Eiköhän se tästä koko ajan mene parempaan suuntaan. Kyllä varmaan viimeistään eskarissa.