lauantai 21. heinäkuuta 2018

Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on?

Mikä toi on?
Se on lehmä.
Mikä toi on?
Lehmä!
Mikä toi on?
Edelleen se sama lehmä.
Mikä toi on?
Pyörä.
Äiti. Mikä toi on?
Toinen pyörä.
Äiti! Pyörä! Wauu! Pyörä! 
*hiljaisuus*
Mikä toi on?
Pyörä.

Huooohhhh... 

Aivan hirveä kysely kausi päällä. Viiskyt samanlaista pyörää ja jokaisen kohdalla täytyy kysyä mikä toi on. Ja vastaukseksi toki kelpaa ihan mikä vaan vaikka helikopteri, ei sen väliä kunhan hän saa vastauksen joka ikiseen mikä toi on kysymykseen. Kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta täytyy osoittaa ja kysyä mikä toi on? Vaikka ihan hyvin tietää itsekin mikä se on.



Toinen jankkaamisen aihe on mihin joku hävis? Jos ei kysytä mikä toi on, on joku hävinnyt.

Minne isi hävis?
Minne tutti hävis?
Minne mummo hävis?
Minne Hermanni hävis?

Ja hävinneen kohteen ei tarvitse kuin poistua huoneesta on hän hävinnyt, aivan totaalisesti poissa. Mun ei tarvitse mennä kuin peiton alle niin  Hermanni kysyy Mihin äiti hävis? Kun Hermannille vastaa kysymyksellä mihin tutti hävis? Tietää hän mihin tutti on hävinnyt. Kun päivän aikana on tunnin sisällä vastannut 1000 kertaa kysymykseen mikä toi on tai mihin joku hävis alkaa melkein ärsyttää. Vastaan kuitenkin aina. Eihän muuten opi että lehmä on lehmä ellei siihen vastaa kymmentä kertaa. Asiaan on hyvä saada varmistus. Hermanni on selvästi alkanut enemmän tutkimaan ja havannoimaan maailmaa. Asiat selvästi kiinnostaa. 


Onneksi näihin kysymyksiin pystyy vasta ihan vain yhdellä sanalla. Odotan innolla aikaa milloin alkaa sataa kysymyksiä miksi? Tai syvällisiä kysymyksiä miksi kakkaa ei voi syödä tai miksi äiti on nainen? Mitä? Miksi? Koska? Milloin? Ja kun Hermanni oppii vielä paremmin puhumaan tulvii suusta ihan varmasti niin paljon kysymyksiä ja maailman menon ihmettelyä että on äiti ja isi vielä ihan pyörällä päästään. Nimittäin Hermanni ei osaa pitää suutaan kiinni vaan hän puhua pulputtaa jatkuvalla syötöllä. 

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Parhaat aurinkosuojat etelään!

*Kaupallinen yhteistyö*

Sain www.houseoforganic.fi testiin Algamarisin aurinkovoiteet SK+50, SK30 ja aftersun voiteen. Tässä pieni tietopläjäys Algamariksesta :

"Algamaris aurinkovoiteet ovat 100% luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100% luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Sisältää vain mineraalifilttereitä. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita. Algamaris tarjoaa tehokkaan luonnollisen aurinkosuojan myös allergia- ja tuoksuyliherkille."


Tämä yhteistyö oli kuin taivaanlahja ja  juuri sopiva meille kun olimme juuri lähdössä kahdeksi viikoksi Espanjaan. Paikkaan jossa ilman aurinkovoidetta ei pärjää tai pärjää jos haluaa näyttää paloautolta. Aurinkovoiteet pääsivät todelliseen testiin meriveteen, uima-altaaseen ja kovaan menoon. Lämpötila oli koko ajan +30 paremmalla puolella ja UV 11.

Hermannille käytin SK50 suojaa jota laitoin aina aamuisin enne rannalle tai altaalle lähtöä. Rasva oli koostumukseltaan todella riittoisaa ja helppo levittää temppuilevaan ja rimpuilevaan taaperoon. Rasva ei tuoksunut juuri miltään eikä näyttänyt kirvelevän edes silmiä vaikka taisi sitä silmiinkin mennä siinä taistelussa. Rasvaa en lisännyt missään vaiheessa uinnin aikana eikä Hermanni palanut mistään kohtaa vaikka veden kanssa tuli läträttyä enemmän kuin laki salli. Mutta huomasin meriveden tekevän auringorasva käsistä tahmaisen tuntuiset, uima-altaalla taas ei mitään. SK50 auringorasva oli niin riittoisaa että puoli pullollista sai tuoda vielä takaisin Suomeenkin.

Minä ja mies käytimme SK30 suojaa. Tuotetta oli helppo suihkuttaa ja maitomainen koostumus oli helppo levittää. SK30 oli minun mielestäni paljon helpompi levittää jos rasvaa piti lisätä päivän aikana lennosta. Tuote ei tehnyt kasvoista rasvaisen näköistä eikä nihkeää vaan kuivui todella nopeasti. Yritin  joka ilta muistaa levittää iholle after sunin koska aurinko kuivattaa ihoa todella paljon. Aftersun teki ihosta kosteamman tuntuisen mutta ei jäänyt tahmaiseksi iholle vaan kuivui nopeasti.


En voi kuin suositella Algamariksen auringovoiteita jos haluaa välttää kemiallisia aurinkosuojia. Ja jos haluaa hyvin vettä kestävän auringosuojan eikä tarvitse pelätä palamista vaikka ei joka uinti kerran jälkeen muistaisikaan lisätä rasvaa. Nämä sopivat ihan koko perheelle!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hola! Terveiset Espanjasta!

Tämän vuoden kesäloma reissu on saatu päätökseen. Takana kuumat viikot Espanjan Benalmadenassa. Lämpötila joka päivä +30 eikä koko aikana näkynyt yhtään pilvenhattaraa.


Alku mutkien jälkeen esim lennon myöhästyminen ja  airbnb isäntä oli kirjoittanut miehen nimen väärin ja avainta etsittiin taloyhtiön respan kanssa yöllä klo 03.00 vaikka kuinka kauan. Lopulta sekin sitten löytyi. Väärällä nimellä tosin. Lento sujui kuin oppikirjasta. Hermanni nukkua posotti koko matkan. Vähän otti vaan koville kun laskun ajaksi piti herätä ja laittaa vöihin. Ensimmäinen päivä oli täynnä kiukkua väsymyksen takia, siitäkin selvittiin kaikki lopulta hengissä. 


Päivät Espanjan auringon alla täyttyivät siitä mistä ne nyt yleensä rantalomalla täyttyvät. Paitsi että taaperon kanssa et istu rantatuolissa siemailemassa mojitoa. Oli uima-allasta, rantaa ja paljon paljon jäätelöä. Hermanni saattoi hyvänä päivä syödä kolmekin jäätelöä mutta en ottanut siitä stressiä kun ei sille ruoka oikeen maistunut helteessä. Pikku suolasta ja paljon vettä. Hermanni on onneks tosi hyvä veden juoja ja osas pyytää sitä itsekin. Ja vaikka joka päivä oli todella kuuma ei Hermanni missään välissä ollut nuutuneen oloinen. Unirytmit saatiin ihan kiitettävästi menemään päin pyllyä. Herättiin aamulla vasta 9 aikaan joten päiväunet nukuttiin vasta 3 aikaan jonka seurauksena illat sitten kukuttiin. 


Välimeressä uiminen sai ikävän käänteen kun rannat täytyivät meduusoista. Pahimpina päivinä meduusoja oli isoina laittoina. Ihan heti ei tehnyt mieli heittäytyä veteen. Tarkkana sai olla Hermannin kanssa rantavedessäkin milloin jonkun aallon mukana tulee meduusa. 

Uima-allasta Hermanni rakasti. Meidän asunnon taloyhtiöllä oli kolme uima-allasta. Aikuisten ja vähän isompien lasten allas ja vielä vauvojen allas. Valitettavasti tämäkin riemu sai käänteen kun Hermanni päätti hypätä isoon altaaseen ilman kellukkeita niin ettei kukaan ollutkaan ottamassa vastaan. Pohjaan meni koko jätkät. Hermanni ei oo koskaan suostunut pitämään kellukkeita mutta tämän jälkeen ei enää annettu muuta vaihtoehtoja. Yllättäen Hermanni oli tämän asian kanssa ihan okei.  Sama päivänä kun kellukkeet löysivät tiensä Hermannin käsiin oppi Hermanni myös uimaan. Jalat ja kädet kävi kun maantienkiitäjällä. Juosten vauhtia ottaen hyppyjä altaaseen.


Meijän majoituksen lähellä oli aivan ihana iso puisto Parque De La Paloma. Meidän kesken se oli kukkopuisto ja Hermannin mielestä se oli kukkulapuisto. Kukot, nokikanat, riikinkukot, puput juoksentelivat vapaana pitkin puistoa ja vähän puiston ulkopuolellakin. Aitojen sisäpuolella oli aaseja ja vuohia. Puistossa oli leikkipaikkoja ja pari ylihinnoiteltua ravintolaa. Hassua verrattuna Suomeen oli huomata kuinka espanjassa lapset tulee leikkipaikoille klo 20.00 jälkeen jolloin me suomalaiset ollaan jo käyty ilta pissalla. Hermannin ihana piirre on se että se menee mukaan leikkiin kun leikkii ja osaa etsiä leikkikaveria ihan vieraistakin ja erikieltä puhuvista. Hermanni sai monta espanjalaista kaveria. Siellä ne viiletti menemään eikä kukaan ymmärtänyt toisen puheesta tuon taivaallista mutta ketään se ei haitannut.



Käytiin myös Fuengirolassa Bio parkissa. Ehkä vähän ylihinnoiteltu verrattaessa vaikka Riian eläintarhaan joka oli valtava ja hinta sisään taisi olla alle 10euroa. Bio parkkiin sai pulittaa yhdestä aikuisesta noin 20e, mutta oli se ihan ok. Hermanni oli omasta mielestään Leijona metsällä. Eläintarha oli rakennuttu vähän kuin viidakon keskelle.



Koska olemme budjettimatkaajia tehtiin parit illat ruoka kämpillä. 5 eurolla naudansisäfilepihviä ja kylkeen salaattia. Aamupalat omasta jääkaapista pikkarit jalassa parvekkeella istuen aamu viileiden tai viileiden ja viileiden tuulten puhaltaessa. Ravintolassa ruokailukaan ei Espanjassa päätä huimaa. Jos vaan jaksaa mennä vähän kauemmas rantaviivasta.

Kotimatkalle lähtiessä klo 01.00 keskellä yötä Hermanni taas nukahti ennen kuin kone oli ehtinyt edes nousta tai ihmiset edes istua paikoilleen. Hermanni veti hirsiä Suomeen asti ja jatkoi unia vielä onneksi kun päästiin aamulla klo 9 omiin sänkyihin. Sai äiti ja isikin vähän levätä.
Noh, ettei tämäkään tarina saa ihan onnellista loppua, saatiin suomen päässä käydä heti lääkärissä näytillä ja hakea Hermannille antibioottit.


Loma oli kaiken kaikkiaan aivan loistava! Niin kuin oikeastaan meijän jokainen loma on ollut. Hermanni on ykkösluokan lomailija. Hän nukkuu aina matkoilla kuin tukki vaikka yöllä meidän kämpän lämpötila oli varmasti +30 koska ei ilmastointia. Kun ei turhaan suunnittele liikoja niin kaikki sujuu! Mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kääk! Pilasin lapseni hiukset!

Tämä traaginen tapahtumien kulku tapahtui noin pariviikkoa sitten. Hermannilla oli jo niin pitkä reuhka päässä että sen etuhiukset ulottuivat nenälle asti. Raukka parka oli kuin pieni puudeli kun joutui aina leuka pystyssä katsoa hiusten alta maailman menoa. En ole halunnut luopua Hermannin hiuksista kokonaan, vaikka pieni muotoisia ukaaseja miehen puolesta on tullut. Ajattelin omin pikku kätösin vähän siistiä että edes silmät näkyisi hiusten alta. Vähän jos tosta etutukkaa itse saksilla napsaisisi. Senkun vaan laittaa ne tupsuksuksi sormien väliin ja NAPS! Ja jokainen kokenut kotiparturihan tietää miten siinä tulee käymään kun alkaa leikkimään hiustaiteilijaa.


Hiuksista tuli niin kamalan näköset että meinasin kuolla nauruun. Hermanni nauraa räkätti mukana vaikka tuskin edes tiesi mistä kummasta tässä nyt on kyse. Nauru vaan tarttuu. Hiuskuontalo oli suoraan kuin 70-luvulta Armin ja Dannyn Tahdon sulle olla hyvin hellä musiikkivideolta. Ei sellasta tukkaa voi pitää kenelläkään. Mies sai tahtonsa vihdoin pakon edessä läpi kun ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. Koneella kaikki vaan pois. Ja onneksi on kesä. Kesätukka.


Alku järkytyksestä selvitty. Olin ensin sitä mieltä ettei kalju oo yhtään Hermannin tyylinen. Nyt kun sitä on vähän aikaa jo katsellut alkaa siihen tottua. Ei ainakaan ole kuuma. Välillä Hermanni on sutinut päätään ja vaatinut ponnaria mitä ei valitettavasti enää saa. Onneksi hiuksilla on tapana kasvaa takaisin.  Ja mitä tästä taas opimme. Älä koska lapsesi hiuksiin jos olet yhtään epävarma mitä olet tekemässä!


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Paras juhannus

Lähdettiin heti torstaina bussilla kohti mökkiä, kohti mummia. Parasta lähteä heti niin jää enemmän aikaa mökkeilyyn. Meillä oli varmasti enemmän tavaraa mukana kun missään ulkomaan reissulla ikinä koska Suomessa täytyy varautua joka ikiseen sää ilmiöön. Helteestä lumimyrskyyn. 

Parintunnin bussimatka meni erinomaisesti kun Hermanni sai katella puhelimesta videoita samalla syöden kuivattuja papaijoita. Ihan sama mitä bussissa tekee kuhan sen vaan pysyy paikoillaan eikä huuda. Toisin kuin yksi kanssa matkustava vauva, ai että miten tuli taas elävästi mieleen vauvaaika ja se kuinka ei enää ikinä. Never ever. 

Mökki, rauhallisuus ja miehen sukulaiset  ympärillä sopii mun täydelliseen juhannukseen kuin nyrkki silmään. Ihana vaan olla tekemättä yhtään mitään mitä ei jaksa. Juhannus meni jota kuinkin näin

Nuku
Syö
Nuku
Syö
Sauno
Syö
Nuku.



Ja mikään ei ole ihanampaa kuin syöminen. Hermannin mummi tekee aivan uskomattaman hyvää ruokaa. Hermanni tulee saamaan niin hyvät maku muistot mummilta. Niinkuin mäkin olen saanut isäni äidiltä mm. kalamurekepihvit, sämpylät tai Kuutamokiisseli. Mun oma äitini kun ei koskaa ole pitänyt ruuanlaitosta. Hermannilla oli pikkuserkut leikkikaverina. Sää oli oikein mallikkaasti samanlainen kuin joka juhannus, vettä sataa vaakatasossa ja järvellä täytyy olla varovainen ettei putoa jäihin. Onneksi sauna lämmitti.


Musta on tullut niin mukavuuden haluinen että en iki maailmassa haluaisi ahtautua märkään ja kylmään telttaan. Tai rymytä ja oksentaa. Kärsiä krapulasta seuraavat kaks viikkoa. Mä tykkään herätä klo 8, juoda aamukahvia ja hieroa rähmää pois silmistä samalla kun lastenohjelmat huutaa taustalla.

Tänään tultiin kotiin. Hermanni meni sängyyn jo 8 jälkeen. Aina ottaa omat veronsa kaikki super kiva tekeminen. Uni tulee aina silloin nopeasti ja varmasti. Huomenna kitu viikkoa ennen loman alkua. Jaksaa jaksaa! 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Valmistautumista matkaan

Löydettiin kuin löydettiinkin airbnb kautta meille pikku luukku. Omalla keittiöllä ja taloyhtiöllä jolla on käytössä kolme uima-allasta. Airbnb host isäntä lupasi meille vielä kuljetuksen kentältä majapaikkaan. Ensimmäinen airbnb vuokraaja ei meitä halunnut meidän liian pienen lapsen takia. 

*airbnb*

Kohteemme sijaitsee Benalmádenassa. Aikamoinen turistirysä sanoisinko mutta voin olla varma ettei tekeminen tule loppumaan kesken eikä iltaisin tarvi joka päivä käydä samassa ravintolassa tai kiertää vuorotellen niitä kahta. Viime vuosien matkakohteet on ollut kyllä olleet niin tuppukyliä tähän verrattuna että valinnain vaikeus voi iskeä. Edellisissä maissa ollaan oltu sen verran kaukana kaikesta että on saanut olla aikalailla omissa oloissa ja tuulenpesät on vaan pyörinyt pitkin autioita katuja. Ja sainpas kun saikin miehenikin Malagaan vaikka hän on ollut pitkän aikaan hyvin vastahakoinen Aurinkorannikkoa kohtaa. Oon yrittänyt sanoa ettei meijän tarvi mennä Fugefesteille eikä lähellekkään Fuengirolan lihapullia. Ehkä tämä on ensimmäinen askel reppureissaajasta all-inclusive elämään. Toivottavasti ei. 

Oon villissä nuoruudessa käyny pariinkin otteeseen Torremolinoksessa ja mä jotenkin tykkään. Nyt kun oon tutustunut Benalmádenaan vähän eri näkökulmasta kuin vain siitä missä saa pään sekaisin ja nopeasti oon yllättynyt miten paljon kaikenlaista tekemistä se paikka pitää sisällään. On paljon muutakin kun halpoja Mojitoja ja kasapäin shoppailtavaa. Tämä loma voi yllättää erittäin positiivisella tavalla. Ja onhan Benalmádena ihan eriasia kuin Torremolinos. Aurinkorannikko on todella helppo kohde kaikille ketkä haluaa aurinkoa, merta ja vielä kerran aurinkoa, uima-altaita unohtamatta.

Onnelliset loman odottajat
Tasan kaksi viikkoa lähtöön. Oon tässä pikku hiljaa hommaillu kaiken tarvittavan ja kaikki pakolliset hankinnat reissuun.
- Matkarattaat entisten parvekkeella homehtuneiden tilalle. Vielä ei pärjätä ilman rattaita kun käveltyä tulee kuitenkin paljon. Siinä se ne pakolliset hankinnat sitten olikin. Jännittävää tulee olemaan pakkaaminen. Kolme ihmistä, yksi laukku! Nyt saa ihan oikeasti miettiä että mitä sitä ihan oikeasti tarvii mukaan reissuun. Tarviiko viisi erilaista hiusten käkerrintä tai tarviiko kymmet erilaiset kengät joissta tuleekin käytettyä vain yhtä. Olen myös seikkaillut Googlemapsin kautta meidän asunnon kulmilla selvittäen missä on lähin Mercadona tai pubi jos espanja sattuu vielä olemaan jalkapallon mm-kisoissa mukana pääse siellä ihan varmasti jalkapallo tunnelmaan.

Hitto soikoon! Kohta se loma on. En oo jotenkin nyt aktiivisesti ajatellut koko lomaa kun töissä on ollu niin railakas meininki että hyvä jos ehtii tai muistaa hengittää! Onneks lento lähtee illalla jos vasta aamulla muistaa että nyt se loma on.

torstai 31. toukokuuta 2018

Riittääkö yksi lapsi?

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Riittää.