Me nukutaan perhepedissä!

Hermanni täyttää pian kolme. Ja me nukutaan kaikki kolme samassa sängyssä. Minä, mies ja Hermanni. Kaikki siinä sulassa sovussa 180cm leveässä paratiisissa. Ja se jos mikä ei kaikille ole ok. Joitain ihmisiä syvästi häiritsee meidän tapa nukkua. Jotain häiritsee se että meidän vanhempien sängyssä nukkuu lapsi. Joidenkin mielestä se on jopa sairasta että lapsen annetaan nukkua vanhempien sängyssä. Miten jotkut jaksavat vaivata päätään sillä miten meillä nukutaan? Onko se joltain jotain pois jos tämä järjestely on meille hyvä? 

Ootteko kokeillu sitä tätä tai tota? Kyllä lapsen omassa sängyssä pitäis nukkua. Miksi kukaan tulee antamaan neuvoja meidän nukkumiseen kun meistä tämä on täysin fine?! Mikä siinä perhepedissä on niin kamalaa? Pitäisikö vaan ihan muiden mieliksi huudattaa koko ilta ja herätä pitkin öitä kun nyt voidaan kaikki nukkua läpi yö heräämättä? Tiesittekö että me nukutaan jopa saman peiton alla? Tiesittekö että nukutaan välillä Hermannin kanssa jopa ihan poski vasten poskea? Yksikin yö kun Hermannilla oli sattunut pissa vahinko olin itsekin aivan pissassa koska Hermanni oli luultavasti nukkunut mun päällä, enkä edes herää siihen.

Olen pari kertaa ihan vaan painostuksen voimasta kokeillut omaan sänkyyn laittamista. Sinne se nukahti pitkän ja piinallisen yrityksen jälkeen. Menin itse sänkyyn ja mun olo oli niin tyhjä että en saanut unta. Hermanni heräsi onneksi noin tunnin päästä, nostin sen viereen ja sain itsekin lopulta unta. Hermanni tarvii nukkumiseen mua ja mä sitä. Aamuisin on ihana herätä kun toinen ottaa päästä kiinni ja pusuttelee. Se on kuin pikku patteri.

Ja mitä tähän parisuhteeseen tulee, vaikka Hermanni ei meidän sängyssä nukkuisikaan me tuskin nukuttaisiin ihanasti  lusikassa kuin suhteen alku aikoina. Todennäköisesti nukuttaisiin kummatkin aivan eri puolilla sänkyä. Täytyy olla aika tylsä jos parisuhteelle ei keksi mitään muuta paikkaa kun sänky ja yöllä. Tiedättehän mitä tarkoitan?

Meille sopii perhepeti ja näin me nukutaan. Hermannin oma sänky on vain hieno koriste huoneen nurkassa. Oppiiko hän koskaan nukkumaan omassa sängyssä? Tuskin. Mutta ei sen väliä. Enempää lapsia kun ei ole tulossa. Siitä aiheesta lisää joskus.

Tää on meidän tapa nukkua. Mikä on teidän? 

Hyvästi periaate! Tervetuloa perhepeti!

Vaari nikkaroi Hermannille kunnon talosängyn. Kyllähän siinä melkein puoli vuotta nukuttiinkin, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus huonosti ja toisinaan taas hyvin huonosti. Jo tässä vaiheessa meijän sänky ja Hermannin sänky oli aivan kiinni toisissaan. Yöllä kun hän inahti sai kädellä hyssytellä takaisin uneen. Puoli vuotta sitten siirtyminen pinnasängystä isojen poikien sänkyyn kävi ihan muitta mutkitta.

Mutta mitäs sitten kävikään? 

 Noin kuukausi sitten Hermannille ei enää kelvannut oma sänky. Välimatka äitiin oli aivan liian pitkä. Olihan meidän välissä kuitenkin yksi sängynlaidan pätkä. Se oli liikaa. Yöt alko yhtäkkiä olemaan yhtä heräilyä ja kun ei enään riittänyt pelkkä heräily alettiin huutamaan suoraa huutoa jos ei päässyt viereen. Koska meidän entinen parisuhdepeti oli vain ja ainoastaan 120cm leveä alkoi kolmen hengen mahduttaminen siihen olla joskus hiukan haastavaa. Välillä yritettiin nukkua niin että yksi nukkui pää jalkopäässä, milloin kaksi nukkui jalkopäässä. Usein miten joku nukkui sohvalla. Ja koska itse en saa unta sohvalla, en tiedä miksi mutta en vaan saa ja koska Hermannikaan se ei voinut olla jäljelle jäi vain mies. Pikku hiljaa yöt alkoi olemaan niin kaoottisia että mies jäi illalla suoraan nukkumaan sohvalle koska yöllinen huutokonsetti alkoi aina tasan ennen puolta yötä ja päätyi siihen että Hermanni lopulta pääsi viereen. Joka helvetin yö. 120cm parisuhdepedin valoitti siis Hermanni. Koska olen lukenut joka ikisen artikkelin siitä kuinka parisuhteen saa pilalle sillä että mies laitetaan sohvalle nukkumaan niin en missään nimessä halunnut että mies jää sinne sohvalle ikiajoiksi. Ja kyllä jokaisella on oikeus nukkua omassa sängyssään. Onko edes oikein että yksi eristetään kokonaan pois makkarista? Hermannin omassa sängyssä nukkumisesta ei tullut yhtään mitään niin eihän meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sänky kaupoille. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyvästellä periaate ettei meillä lapsi nuku meidän vieressä. Se periaate heitettiin ihan suoraan romukoppaan. Pidettiinhän siitä kuitenkin kiinni tähän asti ihan hyvin. 

Ajatuksena oli että Hermanni muuttaa ihan kokonaan meidän kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, niin meidän yöt meni ja menee aivan loistavasti. En tiedä mikä ahdistuskausi sillä on menossa mutta en jaksa alkaa odottelemaankaan että koska se loppuu. Jos meille kaikille se on ihan fine että kaikki nukkuu samassa sängyssä ei ole kenelläkään siihen mitään nokankoputtanista.Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Pari vuotta huonosti nukkuneena kaikki keinot on sallittuja. Kotiimme kannettettiin 180cm levyisesti pelkkää autuutta. 180cm leveä sänky antaa jokaiselle tilaa nukkua. Niin paljon tilaa että Hermanni pystyy nukkua jopa poikittain. Parisuhdepetimme on muuttunut perhepediksi ja kaiken maailman pehmoeläinten eläintarhaksi. Nykyään meidän yöt menee erittäin hyvin. Kaikki nukkuu kuin tukit. Parasta on se että kaikki saa nukkua sängyssä. Hermanni nukkuu seinän ja äitin välissä ja äiti nukkuu Hermanni ja miehen välissä. Tämä järjestely on erinomainen. Ja tätä jatkuu varmaan seuraavat 18-vuotta. Hermanni voi tuoda tähän hehtaari sänkyyn myös tulevan tyttö tai poikaystävän,kyllä tänne mahtuu! Eihän Hermannia saa enää koskaan nukkumaan omaansänkyyn kun tälle tielle on lähdetty. Tärkeimpänä pidän sitä että jokainen saa nukkua. Ja kieltämättä onhan se ihanaa herätä aamusin siihen että Hermanni mäiskäyttää märän pusun poskelle ja vetää kädestä "Äiti! Herää jo! "

Pssst. Muista tykätä myös Facebookissa ELÄMÄ ON HERKKUA!