Ihanaa, joulu ohi!

On se vaan hyvä että joulu on kerran vuodessa. Ei tällästä rumbaa ja salsaa ihan joka viikko jaksais. Joulu on niin ihana ja rauhallinen juhla että stressimittari paukkuu punasta aamusta iltaan. Lahjat hankittiin tietysti ihan viime tipassa. Ja kun siihen päälle vielä lisätään astetta kovempi nuha puski siinä ihan pieni muotoinen kylmähiki päälle. Onneks Lahti on niin pieni paikka ettei täällä tunneta käsitettä jouluruuhka.

Hermanni komentaa kuusta!

Varsinkinyt kun yksi perheenjäsen lisää ei se kotoa poistuminen ole mikään itsestäänselvyys. Sunnuntai aamuna kun alettiin tekemään lähtöä mummilaan Hermanni poras ja käveli hätääntyneenä perässä. Se vihaa kaikkea häslinkiä, se järkyttää sen hyvää fengsuita  ja mielenrauhaa. Taklasin Hermannin ainaki kymmenen kertaa seinää ja lopulta löin sitä vahingossa laukulla päähän kun sillä on tapana tulla hiiren hiljaa selän taakse niin lähellä että sen vaan aina kaataa kyynerpää taklauksella. Lopulta vaan kaikki huutaa. Nälkää ja väsymystä. Tulot ja menot täytyy ajoittaa ruokaaikoihin ja päiväuniaikaan. Muuten on piru irti. On se muutenkin.  Hermanni on kärsiny koko joulun jouluähkystä kun se ei oo syöny oikeen mitään. 

Vaihtoehtoina voi myös olla:
A) Tulevat hampaat
B) Ei vaan malta olla paikoillaan.

Mahtavinta koko reissussa oli se että sain nukkua KOKONAISEN YÖN. Hermanni pääs nukkumaan mummin kanssa. Ja äiti sai kerrankin nukkua ihan rauhassa tai siis isin kanssa. Kiitos Mummi! Toiseksi mahtavin juttu joulussa on että se on nyt ohi. Huomenna eli siis tänään pääsee jo töihin mukavasti lepäämään ja lepuuttamaan kehoa ja mieltä. Vaikka on se sukulointikin ihan jees box hommaa jos olis ollu vaan vähän pidempi loma.

Nyt on juhlittu synttärit ja joulut. Ja meijän koti on uppotunut p#skaan niinkuin meijän perheen isi sano. Koko vuonna ei ole enään mitään juhlittavaa! Huh...