En usko jumalaan.

Olen ateisti. En usko jumalaan. Sain jonkin sortin valaistuksen muutama vuosi sitten kuinka helppoa onkaan erota kirkosta. Söin muina miehinä lihapullia samalla näpyttäen puhelimella eroilmoituksen netissä. En sitä sivua tässä mainosta missä kyseisen vastarintaliikkeen voi tehdä. Jokainen etsikööt itse. Menis melkein kannustamiseks jos kertoisin. Parin viikon päästä eroamisesta tuli kirkolta kirje "oletko aivan varma?" Olo oli kuin Haluatko miljonääriksi pelissä. Kilautin kaverille joka erosi myös.

Jouduin olla pakon ja työn puolesta kirkossa. Ja yhä vaan vahvempana tunne siitä että mä en ihan totta usko tähän. Ei herätä minkäänlaisia tunteita. En laittanut käsiä ristiin mutta mä kuuntelin mitä asiaa papilla oli. Miksi haluaisin kuulua kirkkoon kun se ei palvele mua millään tavalla? En usko kirkon sanomaan. Mulle raamattu on vain hieno tarina paksuissa kansissa niillä ohuttakin ohuemmilla sivuilla. Kirkko ei ole tehty mua varten.

Mihin mä sitten uskon? Onko ihmisen pakko uskoa oikeastaan yhtään mihinkään? Asiat tapahtuu jos ne tapahtuu. Jos asia tapahtuu niin sen asian kuuluu vaan tapahtua. Tuoko johonkin uskominen jonkun perusturvan mihin voi nojata kun tulee tiukka paikka? Mihin mä turvaudun kun mulle tulee tiukka paikka? Ammattiapuun. Mihin mä menen kun mä kuolen? Onko ei uskovilla jokin oma kuoleman jälkeinen paikka? Ehkä ei uskovat syttyy uusiksi tähdiksi taivaalle. Pelkäisinkö vähemmän kuolemaa jos uskoisin Jumalaan? En usko.

Hermannia ei ole kastettu. Luin jostain että kastamisen jälkeen vauvat yleensä rauhottuu. Ehkäpä juuri sen takia Hermanni ei ole vieläkään rauhottunu. Toukokuun Kroatia reissulla kastoin Hermannin Arkadianmereen.  Kylmää oli. Itku tuli. Postauksen löytää tästä: Kroatian matka. Oon ite käyny riparin ja mulle on ihan ok jos Hermanni sen haluaa käydä. Ja jos hänestä tuntuu että haluaa olla uskon tiellä niin sekin on ihan ok. Ja jos Hermanni haluaa uskoa joulupukkiin, hammaskeijuihin tai maahisiin niin antaa mennä vaan! Hammaskeijut ja joulupukit meillä vielä varmasti tulee käymään.

Mulle kaikki pyhät on vaan kaupallisia juhlapäiviä jolloin syödään, nautitaan ja ollaan yhdessä perheen kanssa. Se ei varmaan oo keneltäkään pois.

Jos sinä et kuulu kirkkoon eikä lastasi ole kastettu, miksi ei?

Jos meni tunteisiin, miksi?