Mä osaan juosta!

Koska kohta alkaa olla jo 6kk Herkullisen tulosta oon uskaltautu juoksemaan. Kohtu ei ehkä enään tipu soratielle. Ja niveletkin pysyy omilla paikoillaan. Paitsi että eihän Hermanni sitä kautta edes tullu. Oon käyny nyt ensimmäistä kertaa juoksemassa ihan pikku pätkiä vaan välillä kävelen ja välillä juoksen. Kun on päässy juokseminen makuun tekis mieli juosta koko ajan. Se on ihanaa! Varsinki ku sataa vettä naamalle ja sade tuoksuu ja Hermanni rääkyy rattaissa. 

Mutta se tunne kun pystyy juosta ekaa kertaa yli vuoteen! Ilman minkäänlaista oksennus refleksiä tai jäätävää kipua jossain päin kehoa. Edelleen vihloo ihan vähän nivusia, haavaalue kipeytyy lenkin jälkeen ja kiinnikkeitä ikävästi vetää mut se ei tunnu enää missään. Ihan ku olis oppinu uudestaan juoksemaan, ihan uskomaton tunne. Tekis mieli jokaiselle vastaantulijalle ilmottaa hei huomaatko mä juoksen! Ottaa sitä hartioista kiinni ja ravistella ja huutaa MÄ JUOKSEN! Melkein vois tirauttaa pari kyyneltä.

Uudet juoksukengät myös vetää magneetinlailla soratielle.

Niin suuri rakkaus.

Välillä kun katon Hermannia niin mut valtaa niin suuri rakkauden tunne että sillä rakkaudella ei oo määrää. Se tunne on niin suuri että se menee ihan yli ymmärryksen. Siihen tunteeseen ei riitä sanat. Se lähtee varpaista ja menee aina hiustuppeen asti. Tuntuu että sydän on niin täynnä rakkautta että se räjähtää,hengitys salpaantuu ja syke nousee. Täytyy vaan ottaa se pikku ihminen syliin ja antaa sille pusu konekiväärillä tziljoona pusuja eikä sekään riitä. Tekis mieli rutistaa sitä oikein kovaa ja haukata sen poskesta palanen. Tuijottaa kun se nukkuu ja itkeä krokotiilin kyyneleitä sen takia kun rakastaa niin paljon. Keho on niin täynnä rakkautta että se rakkaus valuu kyyneleinä ulos. 

Klisee varmaan on että rakkaus omaa lasta kohtaan on maailman suurin rakkaus. Mutta niin se vaan on. Se tunne on vahvempi ku mikään. Vahvempi kun Bull Mentulan niska. Sitä rakkautta kukaan ei vie sulta pois.

Ennen Hermannia en tienny mitä on että rakastaa ehdoitta. Tulee toi lapsi tekemään mitä vaan niin ikinä ei lähde sydämmestä se pakahduttava rakkauden tunne. Ja uskon että kun Hermanni kasvaa ja aletaan yhdessä tekemään enemmän kaikkia juttuja se rakkaus vaan kasvaa en kyllä tiedä minne se voi enää kasvaa.

Rakkaus on ääretön.

Hermanni valloitti maailman...

Ja maailma valloitti Hermannin..

Oltiin ihan ensimmäisellä perhelomalla,koko perhe. Kuulostaa täydeltä helvetiltä ja all inclusive meiningillä mutta sitä ei ollu. Hermanni ensi viikolla 5kk oli ensimmäisellä ulkomaan matkallaan Kroatiassa.

Me tykätään matkustaa eikä luovuta siitä vaikka vauva meille tulikin. Matkat täytyy vaan suunnitella vähän erillailla kun ennen. Täytyy ottaa huomioon myös se pikku ihminen. Ei se pikku ihminen estä ketään matkustelemasta päinvastoin on niin huippua näyttää tolle pienelle ihmiselle maailmaa. Että täällä maailmassa on muutakin. Voi olla että näin 5kk iässä se ei vielä mitään siitä tajua mutta ainakin se vaistoaa sen että nyt isi ja äiti on lomalla, nyt on rento fiilis ja kaikki on ihanaa. Hermanni ei oo koskaan ollu niin hyvällä tuulella kun tuolla reissussa. Vauvat aistii niin sillä seittemännellä aistillaan sen stressin ja väsymyksen tässä tasasen tappavassa arjessa että arjesta irtautuminen tekee vauvallekkin hyvää samoin äitille, isille, kummille ja kummin kaimalle.Salla kummi itseasiassa onkin maailman vallotusta puuhissa jossain päin maailmaa. Hermanni on ollu koko pienen elämänsä aika ilta itkunen vauva ja olin jo maalannu maailman suurimmat pirut seinille ettei tosta reissusta voi tulla yhtään mitään. Pelkkää huutoa aamusta iltaan. Muutenkin ihan rätti väsyneenä ajattelin että toi reissu olis ollu vaan yks stressin aihe lisää mutta kuinkas kävikään.

Lennot pelotti. Istumista paikoillaan pienessä tilassa varma huutoraivo mutta ei, ei sitäkään. Herran ilmekkään ei värähtäny ku noustiin tai laskeuduttiin mitä nyt vähä piti kuuluttaa kaikille että paikalla ollaan. Muuten lento meni ihan Zzzzz.. Kiitos skybaby! Linkki : Vauvan matkapatja Ja puuduttavat korvatipat jota laitettiin ennen koneeseen menoa. En tiedä oliko niistä oikeesti mitään hyötyä.

Tää loma oli tähän astisista yhteisistä hetkistä ehdottomasti paras. Siellä vaan se kaikki arki stressi hävis ku tuhka tuuleen ja pieru saharaan. Ei tarvi miettiä seuraavan päivän ruokaa eikä kuka siivoaa tai pesee pyykkiä. Oli lämmintä niin lämmintä että mamman nenä paloi. Aurinko paisto ja linnut laulo. Aamu alko aamupalalla omalla terassilla ja illallisella missä milloinkin, katto terassilla auringonlaskua katsellessa. Se oli laatu aikaa meille perheenä koska kukaan ei voinu sieltä karkuunkaan lähteä.  Sellassestahan nauttii kaikki jopa Hermanni.

Meillä oli aina kova yritys nukuttaa Hermanni kun lähettiin ulos syömään rullattiin rattaitten kanssa edes ja takas mutta kuinka arvata saattaakin sehän heräs ku nakutettu ennen ku ehti edes ruokalistan käteen ottamaan. Siinä me sitten vuorotellen syötiin ja toinen viihdytti Hermannia. Eihän se herra suostunu rattaissa olemaan illallisen aikana, piti päästä seurustelemaan. No Hermanni oli ihan tyytyväinen mitä se ei koskaan täällä Suomessa oo ollu. Herranjestas jos vahingossakaan pysähty mihinkään silloin oli piru irti.

Oli myös niinkin hyviä hetkiä että Hermanni nukku varjossa rattaissa ja me saatiin ottaa ihan rauhassa aurinkoa ja olla hiljaa ja nauttia kuka mistäkin. Isi olutta ja äiti sai maata silmät kiinni.

Kroatia,Dubrovnik on aivan ihana paikka. Turkoosin kirkasta vettä, mielettömiä maisemia ja hyvää ruokaa varsinkin kakkuja ja JUUSTOJA! Niitä tuli kotiinkin jonkun verran. Ja kun kesäsesonki ei ollut vielä ihan täydessä vauhdissa niin turistejakaan ei ihan kamalasti ollu.

Erityisesti mä pidän siitä kuinka noissa etelän maissa suhtaudutaan lapsiin. Menit minne vaan niin aina joku alko höpöttää vauvalle. Ne tosta noin vaan tulee koskemaan vauvaan mikä mua ei  yhtään haittaa. Eräs tarjoiliakin vetäs tutin Hermannin suusta ja olin varma että nyt tulee huuto mutta ei. Kukaan ei kato oudosti jos vauva vähän kiekasee. Vauvan kanssa voi hyvin ottaa lasillisen ja istua iltaa vaikka kello olis yli pikku kakkosen, kukaan ei oo tekemässä lastensuojelu ilmotusta. On ihan ok mennä vauvan kanssa ravintolaan syömään. Lapset on tervetulleita toisin ku Suomessa. Suomessa lasten täytyy olla hiljaa ja näkymättömiä ettei kenenkään hyvä sisäinen harmonia häiriinny.

En kokenut että vauva olis yhtään mitenkään haitannu meijän lomaa tai vaikeuttanu sitä. Ehkä se auringon palvominen vähän jäi mutta kyllä sitäkin saatiin kun kärrättiin kärryillä koko päivä ulkona. Meillä oli mukana jauhe nannia jota sitten vaan sekottettiin pulloveteen. Se oli helppo ottaa myös mukaan kun hotellin ovesta lähettiin pihalle. Ja koska Hermanni ei vielä kiinteitäkään ihan ämpäri tolkulla syö niin ne otettiin mukaan Suomesta. Olis niitä siellä kaupassa kyllä ollu. Samaa Hippiä kun Suomessa.

Tää ikä oli ehdottomasti hyvä ikä alottaa reissaaminen. Tarpeeks iso poika että ei tarvi vauva asennossa kanniskella vaan voi jo sylissä istua tönöttää. Yö unetki menee enää kahdella heräämisellä. Hermannilla oli onnenpäivät kun sai koko loman nukkua äitin ja isin välissä X asennossa ja potkia naamaan. Onneks kotona Hermannilla on oma sänky.

Koska tää loma meni niin nappiin kun loma vaan voi mennä voidaan hyvillä mielin jatkaa maailman vallotusta Hermannin kanssa. Ehkä seuraavana kohteena on Islanti ja kuumat lähteet.

Hermanni goes lomalle!

Huomenna se koittaa nimittäin loma loma loma. Lomamatka Kroatiaan,Hermannin ensimmäinen sellainen. Ja niin myös äitin. Hermanni on kokenut matkustaja. On käyty jo Forssassa, junalla Tampereella ja Masi Majavan trimmaus matkalla Heinolassa.

Hermanni vähän fiilisteli uv uikkarilla.

Ja harjoitteli oikea oppista auringon otto asentoa.

Ei mitään hajua mitä pitää ottaa mukaan. On uimavaippaa,uv uikkaria. On uimarengasta ja matkarattaita. On kantoreppua ja puudutus tippoja korviin. Selvitäänkö jauhe nannilla ja onko Hermannille vaatteita tarpeeks. Onko siellä sitten kylmä vai kuuma. Puhaltaako merituuli vai paahtaako aurinko. Mitä unohtuu kotiin sen voi aina ostaa periltä.  Eletään hyvin jänniä aikoja. Pelottavinta on tietysti lentokone matka. Kanssa matkustajat on valmiita vetämään kurkut auki jos Hermanni huutaa koko lennon. Onneks se ei nyt kestä kun sen 3h. Nyt me ollaan se ärsyttävä perhe kenen vauva karjuu koko matkan se mitä mä aina itse olen vihannut. Mutta ei vielä heitetä pyyhettä kehään. Sehän voi mennä ihan hyvinkin. Jää nähtäväksi onko tämä meijän perheen ensimmäinen ja viimeinen matka vai alku maailman vallotukselle.

Mulla oli periaatteita sitten musta tuli äiti.

Ennen kun saa oman lapsen sitä tietää kaiken lapsen kasvatuksesta. Sitä tietää faktat ja vielä vähän enemmänin. Sitä on lähes kasvatuksen ammattilainen eiku hups sitähän mä oonkin. Oon ollu sitä jo pitkän aikaa jo ennen tätä lastakin. Ammatiltani olen varhaiskasvattaja, se on hieno titteli se. Se titteli vaan ei päde näiden seinien sisäpuolella. Kotona mä olen äiti. Sama tietämätön äiti kun kaikki muutkin.

Ennen kun saa lapsen. Ennen kun edes on harkinnu koko asiaa on ajatellut päässään miten tulee kasvattamaan tämän tulevaisuuden sankarin. On vedetty tarkat rajat mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Sitä on miettinyt jo sinne asti kun lapsi muuttaa pois kotoa.

On päätetty imettää vauvaa 15-vuotiaaksi asti.
On päätetty ettei vauva ainakaan tule sänkyyn nukkumaan.
On päätetty että meidän parisuhde ei sitten ainkaaan muutu.
On päätetty ettei anneta tuttia.
On päätetty ettei hytkytetä vauvaa uneen.
On päätetty laihduttaa siis äiti ei vauva.
On päätetty ettei jokaiseen kitinän kuultua heti juosta ottamaan syliin.
On päätetty alottaa zumbat,rumbat ja Marttakerhon pitsin nypläys kurssi.
On päätetty tehdä soseet itse ja pistää takapihalle maissipelto pystyyn että vauva saa varmasti parasta mahdollista ja puhtainta ruokaa mitä maa päällään kantaa.

Mutta voi olla ettei maito nousekkaan. Vauva ei rauhotu kun tuttiin ja hytkyttelyyn. Voi olla ettei parisuhde kestäkkään vauva arkea. Voi olla että ootkin niin väsyny ettet jaksa laihduttaa etkä meikata etkä laittaa tukkaa etkä edes käydä suihkussa. Vauva ei ehkä tykkääkkään pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei äitikään enään siinä vaiheessa tykkää pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei takapihan maissi kasvakkaan.

Kaikilla ennen lasta asetetuilla periaatteilla voi suoraan vaan heittää vesilintua. Ikinä ei tiedä minkälainen itku iita sieltä tulee. Kun vauva itkee 24/7 se tutti ja hartialukon aiheuttava hytkyttely onki aika hyvä idea.

Kovin helposti tulee arvosteltua toisten kasvatus menetelmiä. Miksi joku tekee miten sitten tekeekin. Miksi vielä 2-vuotiaalla on tutti? Miksi jollain on vielä vaipat vaikka on jo niin vanha? Itse olen päättänyt lopettaa kaiken arvostelun toisten kasvatus metodeja kohtaan. Voi olla että Hermanni menee ekalle luokalle tutti suussa. Pienten lasten kanssa on arki ja eläminen muutenkin aika haastavaa joten jos se tutti helpottaa edes 0,0001% on sekin jo jotain.

Kun palaan tältä lomalta töihin kasvattamaan muiden lapsia paremmaksi kun omani oon ihan varmasti tuhat kertaa parempi hoitaja kun ennen tätä vauvaa. Tuun olemaan miljoona kertaa empaattisempi ja ymmärtäväisempi niitä kotiin unohdettuja tumppuja kohtaan,nimettömiä vaatteita kohtaan ja niitä itkupotku raivareita kohtaan mitä se äiti/isä ei vaan enään työpäivän päätteeks jaksa.

Herkullinen 4kk

"Olen jo iso poika" tuumas Hermanni tänään kun puol 8 asti nukku. No ei se vielä mitään kun sunnuntaina nukuttiin puol 9 asti tosta noin vaan.

Strategiset mitat :
Paino: 6910g ihan kohta 7 rikki.
Pituus: 63,9cm

Neuvolassa sanottiin että mä saan kyllä vielä syödä vähän enemmän perunaa. Painoa saa kuulemma tulla. Mutta eikö tätä massaa ala olla jo tarpeeks?

Ootte varmaan kuullu että mä itken paljon mutta se on kyllä huomattavasti vähentynyt mä en enää itke kun vaan silloin kun joku asia ottaa oikein kovasti päähän. Se voi olla väsymys,nälkä tai mahassa vaeltava pieru mikä vaan ei löydä tietänsä ulos. Joskus äitin naama tai isin naama ottaa päähän myös. Vääränlainen asento tai väärä laulu. Oon oppinu myös raivoamaan ja kiljumaan. Vieraita ja pelottavan näkösiä ihmisiä mä vierastan, silloin on parempi laittaa alahuuli rullalle ja huutaa jolloin mahdollinen uhka tajuaa poistua takavasempaan.

Olen oppinut kääntymään. Kääntymään selältä mahalleen. Sitä teen jatkuvasti ja joka paikassa. yritän sitä sielläkin missä se ei ole mahdollista esim turvakaukalossa ja sitterissä. Kun äiti tai isi sanoo "Nyt ei voi kääntyä!" otan viestin vastaan lähinnä haasteena.

Me äitin kanssa harrastetaan paljon erilaisia juttuja. Me zumbataan,joogataan, käydään vauvatreffeillä iskemässä tyttöjä ja mun lemppari vauvauinnissa. Vauvauinnissa oon sukeltanu jo monta kertaa ainut kenellä on löysät housuissa on äiti ja isi.

Musta on kaiken kaikkiaan tullu ihan mahdottoman iso poika. Oon löytäny varpaat ja huomannut että mun suussa on kieli.

Rakastan äitiä ja rakastan isiä. Aamuisin me aina köllitään kaikki kolme sängyssä hetki ennen kun noustaan ylös keittämään kahvia. Vaihdetaan yön kuulumiset ja sitten mä väännän isot kökedi köntsät mitä panttasin koko yön.

Ihanaa kevättä! Me lähetään parin viikon päästä kohti etelää!

Raskauskilot, paras selitys!

Ensin kannattaa lukea tämä :
http://ptvatanen.fitfashion.fi/2016/04/05/raskauskilot-paska-selitys/#comments


Ennen raskautta urheilin koko ajan se oli elämäntapa. Minä kuten hyvin moni muukin ajattelee juurikin niin että minä urheilen koko raskauden ajan ja syön terveellisesti. 99,9% naisista ketkä ei ole ollut raskaana sanoo niin. Se vaan aina ei mene niin. Kun oksentaa 42 viikkoa koko ajan sitä ei enää ajattelekkaan mitä sitä suuhun laittaa ja kaikki ällöttää paitsi se pizza ja se kaikki muu roska. Jotain on vaan pakko syödä että pysyy tajuissaan. Ei vaan voi antaa nälän tulla koska silloin alko mahanesteen yökkiminen. Niitä kiloja tuli TODELLA PALJON vaikka oksensin! Henkilö joka ei ole ollut raskaana voi vaikka oksennustaudin tai kovan krapulan kourissa yrittää ja kokeilla puputtaa sitä salaattia ja lähteä lenkille. Missäs se itsekuri krapulassa on? Ja hätäsektion kautta liikunta kielto jota kyllä en oo ihan pilkulleen noudattanu. Vatsaan on tullut kiinnikkeitä mitkä välillä tuntuu ihan puukon iskuilta. Se niistä ihanista reippaista vaunulenkeistä.
Ja kuukaudessa samoihin mittoihin vaan takasin? Mitä veetä? Faktahan vaan nyt on se että kropalla menee sama aika palautumiseen kun odottamiseen eli 9kk. Jotkut sitte taas on niitä onnekkaita ketkä jo synnäriltä lähdettyä on kunnossa. Raskausaikana tulee myös raskaushimoja niitä himoja voi verrata vaikka röökin polttoon pakko vaan saada ja syödä kerta istumalta koko purkillinen suolakurkkuja. Hormoonit hyrrää ja itkettää niin että sitä luulee tulevansa hulluks. Toiset sairastuu raskausajan masennukseen toiset synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Toisilla supistaa vähäinenkin liike,toisilla liitoskivut vie sohvan pohjalle. Lohtu syöminen se on parasta syömistä se! Toi postaus ei kyllä kannusta ketään! Päin vastoin. tekis mieli nousta kapinaan ja syödä berliinimunkki! Me äidit ollaan tehty aika helvetin iso duuni kaikkineen odotuksineen,synnytyksineen ja yövalvomisineen että antakaa Herran jumala meijän kantaa edes hetki meijän RASKAUSKILOJA tuntematta siitä syyllisyyttä. Me ollaan kasvatettu 9kk meidän sisällä uus elämä se on aika ihmeellinen ja hieno asia. Kertokaa mielummin sille raskaana olevalle turvotusta täynnä olevalle tai sitä pikku vauva arkea elävälle naiselle kuka on valvonu vaihtanu vaippaa ja kuunnellu sitä itkua 24/7 kuinka hän on kaunis just tollassena. Hyvin vähättelevä ilmaus "lihoa nyt JONKUN raskauden takia!" Onko parempaa syytä lihoa kun oman lapsen takia! Sen JONKUN lapsen takia on valmis antamaan vaikka oman hengensä. Kun yrittää raskauden jälkeen tulla sinuiks tän uuden muuttuneen kropan kanssa kaikkine arpineen, leventyneen lantion kanssa ja löysän vatsanahkan (mikä muuten on myöskin itseaiheutettu kun lukee noita kommentteja) kanssa kyllä toi kirjotus vaan uudestaan polkee sen vähänkin itsetunnon jonnekkin kiven rakoon. Huono ihminen lihoi raskaudenaikana, En ikinä haluais tollasta miestä joka ajattelee noin. Jos kyseinen henkilö saa joskus lapsia on siinä tulevalla äidillä paineet. Huh..Tässä nyky maailmassa kun ei enään saa näyttää edes raskaana olevalta vaan vatsalihakset pitää paistaa synnytykseen asti. Koko ajan täytyy olla vaan mielettömässä tikissä olit raskaana tai et. Raskaana olevatkin haukutaan jo läskeiks. Nykyään jos et käy salilla ja syö proteiinia sitä täytyy selitellä. Pitäiskö kulkea kyltti kädessä missä lukee "Minä en ole tikissä koska EN JAKSA EN HALUA OLEN OLLUT RASKAANA OLEN SAIRAS ym niin kenenkään ei tarvi miettiä miksi joku on jonkunlainen. Annetaan jokaisen olla juuri sellanen miltä ittestä hyvältä tuntuu. Hermanni rakastaa äitiä vaikka pikku mahan makkaran kanssa ja isiä vaikka isillä olis kaljamaha. Mitä sillä ei kyllä ole,vielä. Oma äiti on lapselle aina se kaunein. 30 kg massan saaminen on kuulemma sairasta minä olin siis hyvin sairas. Mulla 27 raskauskilosta jäljellä on vielä 3kg ja löllövatsa. Aika onnekkaasti ne lähti vaikka Hermanni paino syntyessään 3kg eli se ei ainakaan mun kehoon painoa tuonnu.

Toisaalta ymmärrän ton postauksen pointin joo mutta kun ei ole minkään sortin faktat hallussa niin mun mielipide vaan on että jos ei ole ollut raskaana kannattaa olla vaan hiljaa! Ei sitä kukaan joka ei ole sairastanut syöpää mene sanomaan syöpäpotilaalle että kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu!