Niin suuri rakkaus.

Välillä kun katon Hermannia niin mut valtaa niin suuri rakkauden tunne että sillä rakkaudella ei oo määrää. Se tunne on niin suuri että se menee ihan yli ymmärryksen. Siihen tunteeseen ei riitä sanat. Se lähtee varpaista ja menee aina hiustuppeen asti. Tuntuu että sydän on niin täynnä rakkautta että se räjähtää,hengitys salpaantuu ja syke nousee. Täytyy vaan ottaa se pikku ihminen syliin ja antaa sille pusu konekiväärillä tziljoona pusuja eikä sekään riitä. Tekis mieli rutistaa sitä oikein kovaa ja haukata sen poskesta palanen. Tuijottaa kun se nukkuu ja itkeä krokotiilin kyyneleitä sen takia kun rakastaa niin paljon. Keho on niin täynnä rakkautta että se rakkaus valuu kyyneleinä ulos. 

Klisee varmaan on että rakkaus omaa lasta kohtaan on maailman suurin rakkaus. Mutta niin se vaan on. Se tunne on vahvempi ku mikään. Vahvempi kun Bull Mentulan niska. Sitä rakkautta kukaan ei vie sulta pois.

Ennen Hermannia en tienny mitä on että rakastaa ehdoitta. Tulee toi lapsi tekemään mitä vaan niin ikinä ei lähde sydämmestä se pakahduttava rakkauden tunne. Ja uskon että kun Hermanni kasvaa ja aletaan yhdessä tekemään enemmän kaikkia juttuja se rakkaus vaan kasvaa en kyllä tiedä minne se voi enää kasvaa.

Rakkaus on ääretön.