Mulla oli periaatteita sitten musta tuli äiti.

Ennen kun saa oman lapsen sitä tietää kaiken lapsen kasvatuksesta. Sitä tietää faktat ja vielä vähän enemmänin. Sitä on lähes kasvatuksen ammattilainen eiku hups sitähän mä oonkin. Oon ollu sitä jo pitkän aikaa jo ennen tätä lastakin. Ammatiltani olen varhaiskasvattaja, se on hieno titteli se. Se titteli vaan ei päde näiden seinien sisäpuolella. Kotona mä olen äiti. Sama tietämätön äiti kun kaikki muutkin.

Ennen kun saa lapsen. Ennen kun edes on harkinnu koko asiaa on ajatellut päässään miten tulee kasvattamaan tämän tulevaisuuden sankarin. On vedetty tarkat rajat mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Sitä on miettinyt jo sinne asti kun lapsi muuttaa pois kotoa.

On päätetty imettää vauvaa 15-vuotiaaksi asti.
On päätetty ettei vauva ainakaan tule sänkyyn nukkumaan.
On päätetty että meidän parisuhde ei sitten ainkaaan muutu.
On päätetty ettei anneta tuttia.
On päätetty ettei hytkytetä vauvaa uneen.
On päätetty laihduttaa siis äiti ei vauva.
On päätetty ettei jokaiseen kitinän kuultua heti juosta ottamaan syliin.
On päätetty alottaa zumbat,rumbat ja Marttakerhon pitsin nypläys kurssi.
On päätetty tehdä soseet itse ja pistää takapihalle maissipelto pystyyn että vauva saa varmasti parasta mahdollista ja puhtainta ruokaa mitä maa päällään kantaa.

Mutta voi olla ettei maito nousekkaan. Vauva ei rauhotu kun tuttiin ja hytkyttelyyn. Voi olla ettei parisuhde kestäkkään vauva arkea. Voi olla että ootkin niin väsyny ettet jaksa laihduttaa etkä meikata etkä laittaa tukkaa etkä edes käydä suihkussa. Vauva ei ehkä tykkääkkään pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei äitikään enään siinä vaiheessa tykkää pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei takapihan maissi kasvakkaan.

Kaikilla ennen lasta asetetuilla periaatteilla voi suoraan vaan heittää vesilintua. Ikinä ei tiedä minkälainen itku iita sieltä tulee. Kun vauva itkee 24/7 se tutti ja hartialukon aiheuttava hytkyttely onki aika hyvä idea.

Kovin helposti tulee arvosteltua toisten kasvatus menetelmiä. Miksi joku tekee miten sitten tekeekin. Miksi vielä 2-vuotiaalla on tutti? Miksi jollain on vielä vaipat vaikka on jo niin vanha? Itse olen päättänyt lopettaa kaiken arvostelun toisten kasvatus metodeja kohtaan. Voi olla että Hermanni menee ekalle luokalle tutti suussa. Pienten lasten kanssa on arki ja eläminen muutenkin aika haastavaa joten jos se tutti helpottaa edes 0,0001% on sekin jo jotain.

Kun palaan tältä lomalta töihin kasvattamaan muiden lapsia paremmaksi kun omani oon ihan varmasti tuhat kertaa parempi hoitaja kun ennen tätä vauvaa. Tuun olemaan miljoona kertaa empaattisempi ja ymmärtäväisempi niitä kotiin unohdettuja tumppuja kohtaan,nimettömiä vaatteita kohtaan ja niitä itkupotku raivareita kohtaan mitä se äiti/isä ei vaan enään työpäivän päätteeks jaksa.