Käytetyimmät lauseet taaperon kanssa BINGO

Taapero. 

Tuo kaiken tuhoaja. Ei sekuntiakaan paikallaan, huidotaan,juostaan,kiivetään ja tuhotaan joka paikka. Tässä kooste taaperon kanssa hyvin hyvin tutuksi tulleita sanoja ja lausahduksia. Huuda BINGO! jos yksikään kohta kuulostaa liian tutulta. Bingoon osallistujien kesken arvotaan lisäpinnaa, rautalankaa ja verenpainelääkkeitä. 

"Nyt näyttää vaarallisesta!"

"Kohta sattuu!"

"Mitä mä sanoin!"

"Älä koske!"

"No pitikö nyt siihenkin koskea?" 

"Ei saa repiä/purra/heitellä!"

"Noniii!"

*Syvähuokaus*

"NONNNII!"

"Tule tänne!"

"Ei sinne!"

"Jaahas!"

"Älä mene karkuun!"

*Liutakirosanoja*

"Oliko ihan pakko!"

"Nyt pää tyynyn!"

"Älä kilju!"

*Hermoromahdus*

"Nyt istut siinä!" 

"Juokseminen SEIS!"

"Kohta menee lelut imuriin!" 

"Jos et syö ruokaa et saa pastillia!"

"Nyt rauhotu!"

"Sulla on ihan varmasti adhd!"

"Sä olet niin ärsyttävä!" Mutta tätä et tietenkään sano ääneen. Ajattelet vain hiljaa mielessäsi.

Monta täysosumaa sinä sait? Mitkä ovat teidän käytetyimmät lauseet taaperon kanssa? 

Kamala yö

Taas.

Kamalia öitä perätoisensa jälkeen! Miksi, oi miksi herra nukkumatti meillä nukkuminen on niin perkeleen hankalaa? Miksi meidän yöt vaan on tasaisin väliajoin pahempia ku helvetinliekkeihin joutuminen?

Viime yö oli sarjassaan SUPER PASKA. Päivällä käytiin uimassa ja elämä oli ihanaa. Nukkumaan mentiin ja käytiin kun vaan sänkyyn pistettiin kerrottiin rakkaus sanat "äiti rakastaa sinua!". Suljettiin pimennysverhot ja tadaa hän oli unessa.

Kunnes...

Klo 22.15 se alkoi. Huuto, loppumaton huutokonsertti. Ensin vaan kävin kellistämässä Hiirulaisen ja tutti suuhun ja hyvää yön jatkoa. 5 sek myöhemmin. Huuto. Sama homma toistuu. Tutti suuhun ja yön jatkot. Ei. 6 sek myöhemmin. Huuto. Hermon palaminen, äiti sohvalle nukkumaan ja Hiirulainen viereen. Ei, ei auttanut. Alkaa äitin hiuksista kiskominen,yritetään tunkea sormea korvareikään nenänreikään ja suuhun. Lopulta vaan noustaan istumaan ja Hiirulainen sanoo että BÄH! Selvä, ei sitten nukuta. Siinä jo mieskin kömpi  makkarista olkkariin. Ja sitten pähkäillään että mikähän sillä nyt on?  Sattuuko johonki? Eikö satu? Tuleekohan hampaita? Annetaanko lääkettä? Eikö anneta lääkettä? Päädyin lääkkeen antoon. Kaikki merkit viittaa hampaisiin. Ruokahaluttomuus ja yleinen pahantuulisuus. Aina voi syyttää hampaita niin saa ainakin jonkinlaisen vastauksen lohduttomaan ja loputtomaan itkuun. Uni ei Hiirulaiselle tullu milläään. Siinä veivattiin sänkyyn pois sänkyyn pois ainakin kolme tuntia sänkyyn takas rumba. Katsottiin Catfishiä subilta ja syötiin jugurttia. Sitten taas sänkyyn. Järkyttävä kasvatus moka soutaa ja huopaa ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Hiirulainen nukku tasan niin kauan että sain huokastua helpotuksesta, aseteltua tyynyn hyvin pään alleja ja peiton oikein jalkojen väliin. Ja taas sama huuto. Silloin alko jo päässä naksumaan ja verenpaine nousemaan niin että aortassa vaan suhina kuulu. Klo 02.00 ja aamulla aikanen herätys. Uhkasin jopa laittaa Hiirulaisen parvekkeelle nukkumaan. Onneks se ei sitä ehkä tajunnu. Kun hän saa puhekyvyn voin vaan kuvitella mitä se kertoo päiväkodissa. Herätin jo raivoissani miehen. Sun vuoro OLE HYVÄ! Mies sano Hiirulaiselle kovan sanan jolloin Hiirulainen hiljeni ja nukahti miehen kanssa sohvalle. Itse kömmin sänkyyn. Nukuin noin 4 tuntia kunnes kello soi.

Mutta se on kumma miten se 4 tuntia jo on ihan ok kunhan sen vaan saa nukkua putkeen. Mun keho ja mieli on niin tottunu tähän yövalvomiseen että unentarve käy niin vauhdilla että se täyttyy kyllä heti kun saa nukkua edes vähän pidemmän pätkän kerralla. Ensi yönä siirretään kelloa suuntaan X. Jännä nähä miten se nyt sitten vaikuttaa vai vaikuttaako yhtään mitenkään. Tuskin. Sama huonosti nukkuminen se vaan jatkuu ja jatkuu jatkumistaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Viekö tutti puhekyvyn?

Meillä on alettu puhua pälpättämään ihan mahdottomasti. Ei enään melkein suu vuoroa saa kun Hiirulainen alkaa puhua. Eihän sitä nyt ihan puheeksi tai ainakaan ymmärrettäväksi puheeksi voi kutsua mutta sanoilla ja tavuilla alkaa olla ihan oikeita ääneenpainoja oikeissa tilanteissa. 

Syntinen tutti 

Esimerkiksi kun Hiirulainen haluaa tulla kuulluksi hän HUUTAA! Ja saattaa jopa lyödä kämmenellä pöytää että "Perkele kuunnelkaa nyt!" Ja niin alkaa hyvin äänekäs selitys. Johon me vanhemmat nyökytellään ja kysytään tarkentavia kysymyksiä "Ai niinkö?!" "Ihanko tosi?!"  Kun hiirulainen on vihainen hän polkee kummallakin jalalla lattiaa ja huutaa taas. Suuttuessaan tavut on pidempiä esim Bäääääääääää! tai Byäääh! Suuttuessaan Hiirulainen voi myös polkea jaloilla lattiaa, samalla pyöriä akselinsa ympäri  ja huutaa voimasanoja. Jos sieltä jotain ulos tulisi olisi se todennäköisesti vittuperkelesaatana tai äiti ja isi on tyhmiä. Myös osoittelu on hyvin mielestä puuhaa. Etusormi ojossa kuljetaan huoneesta toiseen ja osoitetaan kohdetta jonka Hiirulainen haluaa äidin/isän tai muun puheeseenkykenevänhenkilön sanovan. Jos puheeseenkykenevähenkilö ei huomaa etusormella osoittamista sanoo Hiirulainen kovalla ja vaativalla ääneen BÄH! Parhaita osottelemisen arvoisia kohteita on lamput, erilaiset valoilmiöt, leijailevat lumihiutaleet, apinat ja herkut. On hyvin mukavaa sanoa tuhannennen kerran "Apina,se on apina!" Ja taas osoitetaan sitä samaa apinaa ja intopinkeänä odotetaan vastausta mikä se on koska ei hän mitenkään enää voi muistaa että se oli apina. Kertaus on opintojenäiti. Hiirulainen kuuntelee hyvin tarkasti. Tulee päivä jolloin hän sanoo kaikki ne tuhat kertaa osittelemansa kohteet kerralla ja putkeen "apinalampputuolipöytäisiäitisalkkaritullataalasmaa" Sisäistämiseen menee oma aikansa.

Kaikki tämä puheen ja pälpätyksen sorina alkoi siitä kun alettiin rajoittamaan tutin käyttöä. Vain öisin,päiväunilla ja erityisen vaativissa tilanteissa joita voi olla 1. Äidin pinnankiristyminen 2. Loputtoman pitkä ja tuskainen automatka 3. Isin pinnankiristyminen. Tieteellinen tutkimus on osoittanut tutin edes auttavan hiljaisuutta. Tutti suussa Hiirulainen saattaa olla hyvinkin hiljaa sanomatta sanaakaan. Kuka sitä nyt tutti suussa voi edes puhua? Miten voisi edes puhua kun tulppa on suussa? Poissa näkyvistä on yhtä kuin poissa mielestä. Ja onneksi Hiirulainen ei oikein osaa edes tuttia vaatia jos se ei sitä missään nää. Mutta silloin kun hän löytää sohvan alta pari kuukautta pölyttyneen tutin ei sitä välttämättä ilman kyyneliä pois saa. Ei auta kuin napata lutkutin ja sanoa napakasti "Vain unille!"

Mutta toki,jos haluat pitää lapsesi vaiti ja puhekyvyttömänä pitkään kannattaa tutti pitää visusti suussa 24/7.

Saako lapsen kanssa matkustaa?

On se aika vuodesta kun mietitään pää puhki. Minne matkustetaan? Koska matkustetaan? Miten matkustetaan? Miksi matkustetaan? Tämän kaiken päävaivan tuottaja on meidän oma pieni taapero, Hiirulainen. Kun omistaa kaiken tuhoavan pienen ihmisalun matkan suunnittelussa täytyy ottaa huomioon erinäisiä pieniä ja suuria seikkoja. Lennon kellonaika, lennon pituus, onko lento suora vai väärä? Omisti sitten lapsen tai ei matkalle on päästävä. Koska itsekkäät vanhemmat. Oi miksi se huutava ja riehuvat lapsi täytyy raahata lentokoneeseen? No, koska itsekkäät vanhemmat. Mutta älä huoli rakas kanssa matkustava, sinä kuuntelet sitä huutoa vain sen lennon ajan noin maximissaan 4h riippuen kohteesta kun me vanhemmat kuuntelemme sitä KOKO LOPPUELÄMÄN. Ja kyllä se on meidän omavalinta. Miten muutenkaan se pieni ihminen joka opettelee elämään tässä suuressa maailmassa oppisi olemaan kuin vain opettelemalla. Mitä enemmän lentää sitä enemmän oppii. Tai no on poikkeuksiakin. Eihän se 50.v sukat sandaaleissa mies 3 promillen kännissäkään osaa käyttäytyä vaan rähjää ja huutaa menemään. Hyh, aikuinen ihminen mutta kyllähän sen nyt ymmärtää hän on lomalla. 

Koska omistaa lapsen tarkoittaako se automaattisesti sitä että meidän lomamatkat täytyy kohdistua omapiha Puuhamaa akselille? Onko lapsellisten parempia pysyä neljän seinän sisällä piilossa maailmalta ja olla pilaamatta muiden lomia. Annaskun mietin. Ei! 

Viime kevään Kroatian matka sujui kun unelma. Pikku huuto noustessa muuten ei mitään. Turhaan noin 98% kanssamatkustajista veti herneen nenään jo pelkästään siitä että näki lapsen heidän lomalennollaan. Heidän lomansa nyt tulee pilaamaan huutava lapsi. Voi apua! Kanssa matkustajat vihaisella mulkoillulla saa vanhemmat kiristymään josta osansa saa myös lapsi kun jokaisen osapuolen stressitaso on nostettu jo hälyttävälle alueelle on ahdistuskierre valmis. Ketään osapuolta ei edesauta mulkoillu tai kovaan ääneenhuokailu. Lapset vaan nyt on lapsia. Ja öykkäröivät känniläiset tyhmiä.

Ensikesänä tulemme ihan varmasti tuomaan koko koneelliselle ihmisiä harmaita hiuksia sillä että astelemme koneeseen meidän taaperon kanssa. Niinkuin se lennolla saatu ärtymys myös onnellisuus ja hyvä olo tarttuu. Kun aurinkopaistaa, varpaat saa upottaa altaanreunalta veteen, kädessä on ehkä jääkylmä Coca-Cola ja isillä kalja niin kyllä siinä sen pikku taaperonkin onnellisuus on noussut pari asteikkoa ylemmäs. Uikkarit päälle ja pommilla altaaseen. Lomafiilis tarttuu koko perheeseen! Loma täältä me tullaa. Kunhan vaan saadaan ensin päätettyä mihin sitä lähdetään! 

Ne terveellisemmät burgerit! + DIY hesepaprikamajoneesi

Tekeekö mielesi burgeria,mutta pelkkä ajatuskin hesemätöstä ällöttää? Tässä ohje niihin terveellisimpiin burgereihin eli Avoburgereihin. Näihin burgereihin ei sisälly ollenkaan turhia pullamössö kuoria jotka vievät mahasta vain turhan tilan maittavilta täytteiltä.

Perus jauhelihapihvi ohje:

1  prk kermaviiliä 

½dl korppujauhoja
1 - 2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
400 g vähärasvaista naudan jauhelihaa
1 muna

suolaa

pippuria 

Jauhelihapihvitaikinan voit halutettassasi maustaa miten ikinä haluat. Hyviä vaihtoehtoja on esim, tuore basilika, fetajuusto, sinihomejuusto tai ilmakuivatut tomaatit!

Tee jauhelihataikinasta suht isoja ja paksuja pihvejä. Muotoilu onnistuu helpoiten veteen kastetuin käsin.

Eikun uuniin! 225 astetta noin 10min. Noin pari minuuttia ennen pihvien poistamista uunista lisää pihvien päälle X määrä juustoa.

Jauhelihapihvejä odotellessa voit pilkkoa täytteet valmiiksi. Voit täyttää avoburgerisi juuri niin kuin haluat. Esimerkiksi näin; 

Juustoa paljon. 

Jäävuorisalaattia
Tomaattia
Suolakurkkua
Raakaa sipulia
Pientä extraa halutessasi voit lisätä avoburgereihin pekonia, paistettu kananmuna tai vaikka vuohenjuustoa. 

Näihin avoburgereihin valmistin myös itse Hesburgerin paprikamajoneesia jäljittelevän majoneesin.

Paprikamajoneesi 

1,5dl majoneesia
Puolikas punainen paprika
1tl grillimaustetta
0,5tl sokeria.

Paprika tulee paahtaa uunissa noin 25min 225 astetta. Jonka jälkeen paprikasta irrotetaan kuori, paprika murskataan ja sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Parasta majoneesi on kun sen valmistaa edeltävänä päivänä ja antaa yön yli maustua jääkaapissa.

Kun pihvit ovat kypsiä ja juusto sopivan sulanutta kannattaa burgeri koota mahdollisimman nopeasti välttääksesi pihvin jäätymisen. Taaperolle saa samoista aineksista koottua juuri sellaisen burgerin mikä taaperolle maistuu. Parasta avoburgereissa on että voit koota burgerista juuri niin terveellisen tai vaihtoehtoisesti epäterveellisen kuin haluat!

Hyvää ruokahalua! 

Lopeta vaa'an tuijottaminen!

En oo koskaan ollut lihava, enkä koskaan ole joutunut tietoisesti laihduttamaan ja kyttäämään mitä suuhuni pistän. En oo koskaan ahdistunut vaa'an näkemisestä niin paljon kun nyt. En oo koskaan niin montaa kertaa ajatellut olevani lihava kuin edeltävä vuonna. Oon raskauden jälkeen käyny vaa'alla säännöllisin väliajoin valuttamassa tuskan hikipisaroita kun se paino vaan ei putoa. Se ei putoa millään ilveellä. Oon ollu monia kuukausia käymättä puntarilla. Oon kiertänyt kaikkia vaakoja kuin ruttoa. Sitten kävin. Ja voitte vaan kuvitella mitä se näytti. Ei mitään hyvää! Mä olen nyt vuoden lähes ollu melkein samassa painossa. Okei, tippuneita kiloja on ehkä 3-4 mutta nekin lähtee kunhan vaan pierasee. Ja tulee takas kun haukkaan aimo annoksen ilmaa. Onneksi en jättänyt tätä kiinteytysprojektia pelkästään painon varaan ja painon kyttäämiseen vaan olen ottanu ittestäni kuvia aina silloin tällöin. Niitä kuvia vertaillessa tajusin yhden asian. 

Näissä kuvissa on noin 8kk väliä ja paino on kuta kuinkin sama.  Ensimmäisessä se taitaa olla noin 57kg ja jälkimmäisessä noin 55kg ehkä jopa 56 kg.

Mitä tästä taas opimmekaan! Heittäkää kaikki henkilövaa'at suoraan seinään. Lopettakaa niiden kyttääminen koska ne ei oikeasti kerro yhtään mitään. Katsokaa peiliin! Ottakaa kuvia ja vertailkaa. Mutta on tässäkin tarinassa oma muttansa toi sektioarven kohta. Se on suuri murheen ryyni. Se vaan ei lähde. Siihen ei auta kuin kirurgin veitsi Tallinnan puolella. Olen jo Googlesta ottanut selvää paljon se maksaa. Ja paljonhan se maksaa! Miksi en voisi korjata vatsaa koska korjaahan jotkut tissejäkin? Ei auta kuin pistää kolehti kiertämään tai hommata Seiskasta sponsori. Tai jatkaa tätä hidasta tasasen tappavaa kohti unelmienvartaloa projektia. Tuokaa suklaata ja äkkiä! 

Onko sektiovatsaa vaikeampi saada kiinteämmäksi kuin ns tavallista raskausvatsaa? Onko sektiovatsa tuomittu ikuiseen pieneen etureppuun? Onko kellään omakohtaista kokemusta? 

Villi nuoruus. Ei ole ikävä!

En käy ulkona enää oikeestaan ollenkaa. En juo alkoholiakaan enää oikeastaan ollenkaan. Hyvä olut on ihan ok mutta siitäkin uppoaa vaan pari hörppyä ja sit alkaa ällöttää. Kävin lauantaina ulkona pyörähtämässä. Kävin ulkona toteamassa että tää ei ole enään mua varten. Mä olen elänyt tän kreisi bailaamisen yli. En väitä että nyt ihan perseestä olis ollu mutta ei siellä niin kivaakaan ole. Kauhee meteli. Baarissa käynti on ihan perseestä. Kavereita voi nähdä muuallakin kun baarissa. Ja lapsen saannin jälkeen jyvät on hyvinkin erottunut akanoista. Olen huomannut että ne oikeat kaverit ei kadonnutkaan minnekään. Oikeita kavereita nähdään muuallakin kuin baarissa. Ja niiden kanssa tehdään muutakin. Aika mielikuvituksetonta jos kavereiden kanssa ei osaa muuta tehdä.

En kaipaa enään mitään villiä aamuun asti tanssimista. En kaipaa enää sitä seuraavan päivän järkyttävää päätä jyskyttävää huonoa oloa. En kaipaa mitään iljettäviä ja kliseisiä kännisten miesten sössöttämiä iskurepliikkejä. Mulla on kotona kaikki ne tärkeimmät ketä ja mitä mä rakastan yli kaiken. Hermanni oli yön mummolassa ja kun sunnuntaina menin sen hakemaan olin maailman onnellisin. Se tuntu niin hyvältä ja oikeelta saada se pieni syliin ja se kun se otti kaulasta kiinni ja puristi. Kuiskasin Hiirulaisen korvaan "En koskaan vaihtaisi sua mihinkään! Vaikka ärsyttävä välillä oletkin!"

Nautin olla kotona. Mä nautin lauantain kuudesta seittemää taloyhtiön saunavuorosta. Mä nautin herätä sunnuntai aamuna klo 07 ja juoda rauhassa kahvit tai rauhassa ja rauhassa mutta juoda kuitenkin ilman kamalaa töihin lähtö kiirettä. Vaikka äitiys on hämmentävää ja toisinaan todella rankkaa ja nyt tulee klisee niin kyllä se vaan on maailman parasta. Voittaa humputtelun ihan kuusmiljoonaa nolla. Mä nautin tästä ihanan tasaisesta elämästä. On ihanaa vanhentua. Prioriteettit muuttuu kun ikää kertyy. Ja jos ja kun haluan rentoutua ja pitää hauskaa siihen ei todellakaan enää kuulu litran viina ja limen palat. Parasta rentoutumista on hotelli, hotellin iso pehmeä sänky, kylpylä mihin saa hipsiä suoraan hotellihuoneesta kylpytakki päällä jonka jälkeen saa syödä hyvin, hyvää ruokaa ja sitten vaan vetää peitto korviin ja vetää hirsiä. Villi alkoholin katkuinen nuoruus on muisto vaan. Tästä on oikein hyvä jatkaa taas absolutisti elämää kun on taas saanut varmistuksen siitä että EI KIITOS!

Oon niin vanhakin että darra on edelleen. Ja en pidä siitä.

Aina HERMANNI Ankeinen

EII! 

Harrastuksiini kuuluu: Jatkuva poraaminen, tavaroiden heitteleminen, vaarallisiin paikkoihin kiipeileminen, huonosti nukkuminen, lattiakaivon tukkiminen, roskiksen tyhjentäminen, aamulehden repiminen, kaukosäätimen terrorisointi, kiljuminen, kavereiden pureminen, karkuun juokseminen, salkkareiden päälle puhuminen, äidin verenpaineen nostaminen ja isin ärsyttäminen.

EI! 

ONKO KAIKEN AINA PAKKO MUUTTUA?

Mutta aina toisinaan yhtä hymyä. Mr.Sunshine 

Näin selätät raskauspahoinvoinnin! Melkein.

Muistan kuin eilisen sen miten pahoinvoin koko raskaudenajan koko ne kamalat 42 viikkoa, pelkkää oksennusta enemmän tai vähemmän! Minä jos kuka tiedän millä oloa voi edes vähän helpottaa! 

1. Juo!

Aamulla ensimmäisenä juo lasillinen vettä. Vesilasillisen jälkeen on huomattavasti helpompi oksentaa kun homma ei ole pelkkää sappinesteen yökkimistä. Juo! Älä kuihdu!

2. Syö!

Syö ihan mitä haluat. Ihan mitä mielesi tekee kunhan vaan syöt. Syö vaikka koko ajan hampurilaisia ja ranskalaisia. Syö niitä ruokia mihin on himo. Älä koskaan anna mahan olla tyhjä. Syö myös yöllä. Syö myös ruokia joita on helppo oksentaa hyviä vaihtoehtoja on esimerkiksi jugurtti,jäätelö ja kaikki nestemäinen paitsi tuoremehu joka tuntuu hyvin ilkeältä tulleessa ulos nenästä. Älä mieti kaloreita tai painonnousua. Raskauden jälkeen ehdit miettimään sitä senkin edestä.

3. Liiku!

Älä vaan lopeta liikkumista! Liikkumisen lopettaminen saa heti yrjön nousemaan kurkkuun. Paikoillaan olo saa heti ajatukset oksentamiseen. Mutta älä myöskään henkästy. Hengästyninen on varma keino saada yrjö lentämään kaaressa. Paras keino pahanolon torjumiseen oli mulla uinti. Ensimmäisiä kuukausina kävin varmaan joka päivä uimassa, lilluin vaan altaan matalassa päässä kuin valas rantakaislikossa.

4. Ota saikkua!

Olin tyhmä enkä missään vaiheessa ottanut sairaslomaa töistä. Paitsi siinä vaiheessa kun lääkäri pakotti kun paino alkoi olla alle 50kg. Ethän vatsataudissakaan mene töihin. Sairaslomalla voit keskittyä pahanolon ennaltaehkäisyyn täysi päiväisesti. Nuku, liiku, syö. Tee kaikkea mukavaa! Älä missään nimessä mene töihin! 

5. Oksenna!

Oksenna silloin kun oksettaa! On turha pidätellä asiaa mikä loppujen lopuksi tulee kuitenkin kaaressa ulos. Oksentaminen kummasti helpottaa oloa ainakin sen hetken kun oksentamisen jälkeen vaan makaat ja täriset vessan lattialla toivoen viikatemiehen tuloa.

Jos raskauspahoinvointi ei lopu viikon 12 jälkeen on hyvin todennäköistä että tulet oksentaan koko raskaudenajan. Älä usko neuvolantätien jankutusta siitä kuinka se pahoinvointi kyllä tulee loppumaan viikolle 12. Viikon 12 jälkeen edelleen jankataa sitä kuinka se ihan kohta loppuu. Ei, se ei vaan joltain lopu koskaa! 

Onko yhtään kohtalontoveria? Miten selvisit? Vai selvisitkö? Pelkkä tästä aiheesta kirjoittaminen saa yäkkäys refleksin aikaan!