Kello on 12.50. Hermannin kanssa kotona. Ja onhan tässä puol päivää kulunu ja oon ihan kypsä. En Hermanniin vaan tähän kotona oloon. Ei, mua ei ole tehty kotiin. Välillä kyllä tuntuu ettei mua ole tehty töihinkään. Tää lusmuilu on mieltä raastavaa. Mut on tehty toimimaan ei sohvalla oleiluun. Olishan täällä kotonakin vaikka minkämoista projektia jos vaan haluais tehdä mutta ei, en jaksa. Kotona ilman minkäänlaista tekemistä, se väsyttää. Sohvassa on niin kova vetovoima että se vaan vetää puoleensa. Jos olis vielä herkkuja niin vetäisin niitäkin tässä ihan kaksin käsin. Onneks uunissa on vaan makaronilaatikko.
 |
| Hän on niin ylpeä työstään. |
Miten jaksoin olla äitiyslomalla? Kun nyt en jaksa olla päivääkään kotona ja äitiyslomalla olin melkein vuoden. Ehkä jotkut on tehty kotiin ja jotkut saattaa jopa nauttia siitä. Mua ei ole tehty kotiäidiksi. Enkä tuoksu pullalle. Vihaan kotitöitä. Kotiäitiys on loppujen lopuks aika yksinäistä puuhaa. Eikä kyse ole siitä etten haluaisi viettää lapseni kanssa aikaan. Ja myönnettäköön että onhan tää nyt paljon mukavampaa nyt kun Hermanni on 1,5v kun silloin kun toinen makasi X asennossa lattialla ja huus yöt ja päivät. Tarkennettakoon vielä että Hermanni on kipeä. Se on syy siihen miksi tää päivä menee vaan lonkkaa vetäessä. Hermanni ei kuitenkaan ole enää niin kipeä etteikö hän jaksaisi tuhota joka paikkaa. Juokseteleen paikasta A paikkaan B ja vetää tuttuun tapaansa vaan kaiken mahdollisen lattialle. Kotona oleminen on pelkkää siivoomista ja ruuan tekemistä. Onneks mulla on työpaikka mihin voin paeta kotia vaikka välillä niin kuin sanoin tuntuu ettei mua ole tehty sinnekään. Se on vielä 5 päivää töitä se on sen jälkeen kesäloma ja kohti Keski-Eurooppaa . Siitä myöhemmin lisää. Jatkan lusmuilua.
minulla poika 2,6. tosi vilkas. vetää mun vaatteet pois kaapista, itku meinasi viimeksi päästä kun joudun koko ajan keräilemään niitä. laitoin oman sängyn, kaapin oveen kiinni ;)olen onnellinen pojasta ja ajastamme, mutta toisaalta mietin olisiko parempi lähteä töihin laittaa poika päiväkotiin.. olen ollut kotona pojan kanssa kohta 3 vuotta, ehkä olenkin siihen asti.. minun täytyy opettaa pojalle kaikki ja hymyilen, toisaalta lapsi on pienen hetken lapsi. leivon paljon, teen ruokaa, poika sanoo aina: äiti, kakkua :) opetin lapseni hyvän päälle, eikä olisi pitänyt ehkä leipoa niin useasti, tosin paljon pakkaseen laitoin. hampaat on kunnossa, vielä... siivoan paljon, mutta lopetin sen turhan siivoamisen. lelut koppaan kun poika nukkuu. joku päivä siivosin koska oli pakko.. poika juoksi jaloissa ja jatkoin siivoamista ja puhdasta tuli. en stressannut ja itselläni oli hyvä mieli.
VastaaPoista