Eilen se tapahtui. Otin sakset käteen ja niks ja naks. Voi että kun sydäntä melkein särki leikata Hermannin kiharat pois. Hyvä että edes kykenin leikkaamaan. Hermannilla oli jo niin pitkä tukka. Oikee Sipe Santapukki. Sinne ne vaaleat kiharat vaan yksitellen tippui kylppärin lattialle. Suoraan sukille.Tuli tippa linssiin. Mistä nyt ei tulis tippa linssiin, kaikesta tulee. Miten tässä onnistuin? Kannoin syöttötuolin kylppäriin, youtubesta lastenlaulut soimaan ja puhelin käteen. Siinä vaiheessa kun kaivettiin hurruuttin esiin ja vedettiin sivut siiliksi saatto Hiirulaisen pää vähän kääntyä ihmetykseksi mutta katse pysyi tiukasti puhelimessa. Mulla on kyllä pieni tai iso vastarinta tähän puhelin vaan käteen hommaan mutta spesiaali tilanteissa sallittakoon! Hermanni on kyllä niin super reipas.
En tajunnu kuinka paljon tukkaa oikeesti noin pienellä hiirulaisella voi päässä olla. Paljon! Mutta ei me vanhemmatkaan mitään Urho Kalevi Kekkosia olla. Tukkaa on vaikka muille jakaa. Kerta heitolla Hiirulainen muuttui niin ison pojan näköseks. Kerta heitolla pienestä pellava päästä tulikin super cool ananas tukka! Tervetuloa kesä! Ei enää hikoavaa takatukkaa. Me ollaan valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti