lauantai 5. joulukuuta 2015

Joko? Nytkö?

Seison lähes tulkoon sairaalakassi kädessä,kengät jalassa ja puhelin nappia painallusta vailla soittoa taksikeskukseen. Nyt mennään! Vaan ei,ei mennä!

Oon niin malttamaton! Koko ajan kuulostelen sattuukohan nyt johonkin? Onkohan tää supistus? Tippukohan limatulppa vessan pönttöön? Tulikohan multa pissa vai lapsivesi? Sitten kun se pieni supistuksen tynkä iskee alaselkään /alavatsaan alkaa toivomaan että kovene kovene! Pari supistusta silloin tällöin ja sitte ne loppuu. Samalla iskee maailman suurin epätoivo. Itku käy kurkussa. Sängyssä on turha maata ja yrittää saada unenpäästä kiinni vaikka kello on 03.00. Telkkarista tulee Sinkkulaiva luulis että sillä sais jo tajun kankaalle. Kädet hikoilee ja jalka vispaa niin että kermakin vaahdottuis. Vauva.fi on kahlattu läpi,samoin Google hakusanoilla "synnytyksen alkaminen", "miltä supistus tuntuu?" ja "Kuinka estää oman äidin puhelut?". Väsyttää niin että silmät seisoo päässä mut keho ei osaa rauhottua. Välillä oon ihan varma että aika on pysähtyny ja tässä junnataan vaan paikoillaan etenemättä yhtään minnekään. Oonkin tullu seuraavaan johtopäätökseen;

TÄÄ EI SYNNY IKINÄ!

Oon kyllä kuulu villejä huhuja ettei kukaan sinne mahaan oo jääny mutta kerta se on ensimmäinen,ehkä se olenkin minä jonka vauva päättääkin jäädä. Tulee ulos vasta kun on aika lähteä armeijaan. En kuulu kirkkoon mutta oon jo ylemmältä taholta rukoillu armahdusta. Lupasin liittyä takasin uskovien riviin jos tää vaan nyt syntyis. Katsotaan kuunnellaanko mua ollenkaan! Ehkä ens yönä?

2 kommenttia:

  1. Voi ei :D vähän samoilla fiiliksillä mennään juuri nyt..on odottaminen vaa niin raskasta!

    VastaaPoista