Ennen kun edes ajattelin että musta tulee äiti olin jo päättäny että "Minä ainakin urheilen ja syön pelkkää salaattia koko raskauden ajan." Enkä ymmärtäny miks raskausaikana ihmiset paisuu. Nyt ymmärrän,ymmärrän sen paremmin ku hyvin. Enkä ikinä aijo arvostella raskaana olevia niiden saamattomuudesta tai mistään muustakaan. Raskaus ei oo sairaus mutta se voi tehä yllättävän sairaaks.
Oma oksentelu alko rv6, samana aamuna kun oltiin lähössä joka miehen mielestä maan päälliseen helvettiin eli ikeaan. Sillä hetkellä olin jopa vähän tyytyväinen kun ensimmäiset ihka oikeet raskausoireet nosti päätään. Tää oire ei vaan koskaan laskenu päätään mutta onneks kuitenkin sinä päivänä päästiin sinne ikeaan. Se oli kuitenki tärkeintä. Ikea ja lihapullat.
Siitä se sitten alko,oksentamista oksentamisen perään. Aamulla ensimmäisenä vesilasi naamaan ettei tarvi sappinesteitä oksentaa. Herätyskello soimaan hyvissä ajoin että oksentamisen jälkeen ehtii syödä aamupalaa minkä saa oksentaa. Viiminen oksennus vielä kengät jalassa ennen töihin lähtöä. Pyörällä töihin yrjö kurkussa ja äkkiä töissä ensimmäisenä oksentamassa. Hiljaa,hyvin hiljaa etten jää kiinni. Silmät punasena ja vedestä valuen syvä hengitys ja töihin. Pahimpia oli aamuvuorot kun oli yksin ennen kun seuraava vuorolainen tuli. Pari kertaa oli pakko laittaa lapset leikkikehään ja juosta lasten vessaan oksentamaan samalla toivoen ettei nyt kukaan vanhempi vaan tulis. Onneks mulla on kuitenki niin hyvät työkaverit että sain sovittua melkein kaikki aamuvuorot pois.
Rv9 neuvolalääkäri laitto mut kahen viikon sairaslomalle kun paino oli tippunu 5 kiloa. En ollu ajatellukkaan että voisin tän takia jäädä sairaslomalle. Joka neuvolassa sama virsi kyllä se siitä loppuu. Niin loppuukin viimeistään synnytykseen,paitsi oon alkanu epäilemään että oksennan koko loppu elämän.
Pikku hiljaa viikkojen lisääntyessä oksentelu väheni. Ei tarvinu oksentaa enää illalla, päivällä ja yöllä. Vaan pelkästään aamulla ja yöllä tai illalla ja aamulla. Ja nyt enää kerran tai kaks viikossa, useimmiten yöllä kun mahalaukkua alkaa kouristaa ja närästää niin ku helvetin liekit palais mun kurkussa. Max on ollu uskomaton tuki. Ekan yrjön lentäessä se juos vessaan pitämään mun tukkaa ja kerran ku tulin oksentamasta silmistä verisuonet paukkuneena seiso se vessan oven takana vesilasi kädessä. Ei oo ollu helppoa silläkään.
Vieläkin tietyt asiat saa oksennusrefleksin käyntiin esim;
Kasmirin Vauvoja biisi
Axe suihkusaippua
Vesimelooni
Ajatus siitä miltä kevät tuoksuu.
Kun koko ajan pitää pitää vatsa täynnä ja nälkä loitolla jopa keskellä yötä niin vähemmästäkin kiloja kertyy. Oksentamisen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä että "Ahaa, syönpä tästä herkullisen salaatinlehden ja siihen päälle teen 600 vatsaa!" Näin 20kg isompana peiliin kattominen syö itsetuntoa varsinkin kun tää fitness buumi on niin pinnalla että välillä tuntuu laittomalta olla raskaana. Että raskaanakin pitäis olla niin tikissä ja kunnossa että vauva syntyy samalla puserruksella kun tekee ylätaljaa.
Myönnän että oon vähän katkera kun en oo voinu treenata niinku haluaisin
mutta oon yrittäny olla ittelleni armollinen. Enkä yritä tässä rivien välistä sanoa että on ihan ok jäädä ylipainoseks sohvaperunaks kun vauva ilmaantuu kuvioihin mutta juuri nyt musta ei tällä kertaa ole tulossa mikään bikinifitness tähti vaan äiti, toivmoi on mukaan maailman paras äiti meijän vauvalle. Pari tiikerin raitaa pepussa.
Ennen ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti