Lapselle jokainen matka on tutkimusmatka.

Lähdettiin viemään roskia. Ajattelin että siinä on Hiirulaiselle pieni happi hyppy koska hän käy yleensä lue aina vähän yli kierroksilla. Roskiksille on noin 200 metriä ja lyhyintä reittiä kun kulkee ehkä 150. 150 metriä on yllättävän pitkä matka 1v ja 4kk pienelle pojalle. 150 metriä vie yllättävän paljon aikaa 1v ja 4kk pojalta.  Ja kun 150 metriä kulkee vielä edes ja takas ja lisää siihen vielä roskakatoksessa käynnin voi aikaa tähän pieneen suureen ristiretkeen kestää yllättävän kauan. 

300 metrin matkan aikana tahtuu pienen ihmisen mielestä paljon,  hyvin paljon. Taapero havannoi ympäristöä koko ajan. Ei ole kyse pelkästään roskien viemisestä. Ulkoovesta kun päästiin ulos oli ensimmäisen suuren ihmetyksen aika.  Tuuli. Kova tuuli. Ja koska päällä oli vain roskienvienti vaatteet tais puhuri käydä suoraan vaatteiden läpi. Todettiin ulkona olevan kova tuuli. Äiti sanotti Hiirulaisen ajatukset puheeksi.  Tai mistä minä oikeesti tiedän mitä hän halusi sanoa mutta luulo on vahva.  Pari pientä askelta eteenpäin. Lehdet. Tuulessa lentävät lehdet. Ja ne lensi vauhdilla ne lehdet siinä tuulessa mikä hetki sitten todettiin.  Käveltiin eteenpäin, hitaasti mutta käveltiin kuitenkin.  Taivaalla liikkui pilviä.  Niitä ihmeteltiin. Puut huoju tuulessa ja niistä tuli ääni,  huojuvien puiden ääni.  Niitä ihmeteltiin.  Hiirulainen osoitti ja sano bäh! E rapun lasiovesta heijastu meijän kuvat. Äkkiä nenä kiinni lasiin.  Siellä on joku lapsi, niin Hiirulainen luulee.  Eihän se vielä omaa kuvaa tunnista. Roskiskatokselle mentäessä täytyy ylittää suojatie. Suojatiessä on valkoisia viivoja,  niinkuin kaikki tietää.  Asia ei ole niin päivän selvä tiedonjanoiselle taaperolle.  Niitä ihmeteltiin. Kokeiltiin kädellä. Heittäydittiin keskelle suojatietä. Lapset on sellassia, ne heittäytyy minne ne haluaa. Se ei katso aikaa eikä paikkaa. Roskiskatoks oli pimeä.  Hermannin oli ensimmäisenä pakko kokeilla kaikuuko siellä. Ei, siellä ei kaikunut. Kuinka isoilta roskaastiat voi 80cm lapsen silmissä näyttää.  Heitettiin roskat. Pamautettiin kansi kiinni. Kova ääni.  Pamautettiin uudestaan,  enää ei edes Hermanni säihkätäny. 150 metriä takaisin kotiovelle.  Samaa tietä.  Samat suojatien viivat. Heijastava lasi. Huojuvat ja ääntelevät puut. Liikkuvat pilvet. Lentävät lehdet joita kotimatkalla yritettiin ottaa kiinni. Kova tuuli. Samoja asioita ihmeteltiin.  Samoja asioita mitä ihmeteltiin myös noin 5 minuuttia sitten. Hitaasti mutta varmasti kohti koti ovea.  Kotiovella piti vielä pari kertaa ennen kuin päästiin sisään hypätä ritilän päältä, koska onhan se nyt hurjan korkea. Mä taputin kun kyse olisi ollut suuremmastakin stuntti tempusta. Ja olihan se. 

Lapsilla ei ole koskaan kiire minnekään.  Lapset ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa kiire. Aikuiset luo kiireen. Lapset käyttää aikansa tutkaillen ja havannoiden maailmaa. Tutkailee, kävelee pitkin koiran paskoja ojaa myöten samalla kun vanhemmat mäkättää "Nyt vauhtia on kiire!"  Vanhemmat vois ottaa oppia lapsista.  Kävellä hiljaa pitkin ojia kengänpohjat sonnassa,  irrottaa katseen älypuhelimesta ja huomata miten paljon maailmassa voikaan olla ihmeteltävää. 

Mutta ei ehdi.
Nyt on kiire. 

SUPER HERKULLINEN TOMAATTIKEITTO

Iskikö pääsiäis ähky? Eikä enää millään suuhun mahdu yhtään pääsiäismunaa tai lampaanpaistia ja mämmikin maistuu jo ihan mämmiltä.  Tässä SUPER HERKULLINEN ja super helppo tomaattikeitto. Kevyttä unohtamatta. Ihan koko perheen ja suvun makuun,  vauvasta vaariin! 

Maistuu! 

Ainekset :

1 Sipuli

2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
500g paseerattuja tomaatteja
140g tomaatti púreeta
4 kpl tomaatteja
4-7dl vettä
200g tuorejuustoa

Eikun hommiin. 

Pilko sipulit, tomaatit ja paprika.

Hauduta sipuli ja valkosipulit öljyssä, kattilassa.

Lisää kattilaan paseeratut tomaatit, puree, tomaatit, paprika, vesi ja kasvisliemikuutio.

Mausta ja kuumenna, välillä sekoittaen, miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia.

Lisää sitten tuorejuusto ja sulata se mukaan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Tee keitosta ruokaisampaa lisäämällä sekaan krutonkeja tai raejuustoa.  

                Hyvää ruokahalua! 

Heihei, Maailman paras hoitaja!

Meijän Hiirulaisella on maailman paras hoitaja. Hermanni oli vain 11kk kun työt kutsuivat ja oli pakko kaikkien osapuolien lähteä töihin. Asia oli ihan fine koska oltiin löydetty Hermannille maailman paras perhepäivähoitaja. Ensimmäinen lapsi ja ensimmäinen hoitopaikka ikinä. Siinä on äidillä vähän nieleskeltävää. Pahalta tuntui mutta samalla niin hyvältä kun tiesi syvällä sisimmissään että tähän hoitajaan voin luottaa. Täällä meidän pieni Hiirulainen saa mennä ihan omaan tahtiin.  Juotiinhan me vielä unimaidotkin tuttipullosta ennen unia ja välillä sammutiin jo ennen kuin olisi edes pitänyt päiväunille käydä. Ja kaikki tämä oli hoitajalle ok! Aina mentiin lasten tahtiin.  Ei koskaan ole tarvinnut miettiä mitenköhän se nukkuu? Saako se syliä? Onkohan kaikki nyt ihan hyvin? Kaikki on mennyt aina paremmin kuin koskaan olisin osannut toivoa. Perhepäivähoito on ehdottomasti paras vaihtoehto ihan pienelle hoidon aloittavalle vauvalle.  Vähän lapsia ja kotoinen tunnelma. Paljon syliä ja lapsen tahtiin touhuamista eikä tarvi väkipakolla mennä uloskaan jos siltä näyttää. Ihan niinkuin kotonakin. Päiväkodissa pieni alle 1v ehkäpä jopa yli 12 muun lapsen kanssa, huh ei ikinä! Isommat rynnii päälle ja sylit on aina täynnä. Nukkumaan meneminen lapsen tahtiin on vain kaunis kuvitelma.

Ihka ensimmäinen hoitopäivä

Mutta nyt meijän täytyy sanoa meidän maailman parhaalle hoitajalle heipat! Koska mulla ei ole ajokorttia ja hoitopaikka on sen verran kaukana ettei sinne ilman autoa pääse täytyy vaihtaa ihan oikeeseen päiväkotiin ihan tähän meijän kodin viereen. Aina kun mietin sitä että Hermanni joutuu ison lapsilauman keskelle taistelemaan huomiosta alkaa ahdistaa ja rintaa puristaa. En ikinä vaihtais jos ei olisi pakko.  Mutta kyllä se pärjää.  Tää on taas enemmin tätä ettei äiti pärjää, Hiirulainen pärjää kyllä. Hän on niin reipas! Oon niin kiitollinen että Hiirulainen on saanut harjoitella turvassa ja rauhassa muiden lapsien kanssa olemista maailman parhaalla hoitajalla. Kiitos on liian laimea sana meidän hoitajalle. Kiitos, Jonna! 

Ei vielä ajauduta kokonaan ahdistukseen vaan nautitaan vielä toukokuun loppuun asti ja sitten jäädään parin kuukauden kesälomalle. Sulatellaan rauhassa tätä kunnalliseen päivähoitoon siirtymistä. Ahdistutaan sitten syksyllä silloin ahdistaa jo muutenkin niin menee  sitten kaikki ahdistus samalla kertaa. Tuntuu ihan utooppiselta ajatella kesälomaa kun luntakin on vielä maassa. 

Ruuhkavuosien raiskaama koti

Ruuhkavuodet, niissä me eletään oikeen rämmitään eteenpäin. Pitää käydä töissä, hoitaa tai ainakin yrittää hoitaa koti, tehä ruokaa ja pitää itsestäki huolta. Juostaan pää kolmantena jalkana vauvauinnissa ja kaupassa. Välillä lue usein meidän ruuhkavuosi koti näyttää tältä. Kutsuisin tätä boheemiksi ja huolettonaksi sisustus tyylisuunnaksi, tai sitten vain sikolätiksi.  Illalla kun Hiirulainen menee nukkumaan yritän Huom yritän riippuu väsymyksen tasosta, kerätä suurempia nilkan murtaja leluja laatikkoon. Miksi yöksi pitäisi siivota kun eihän kukaan täällä yöllä ole tätä kaaosta katsomassa? 

Ruuhkavuodet tuli ja raiskasi kotimme. 

Leivän känttyrä. Kuiva. 

Leivänmuruja. 

Leluja... 

Joka perkeleen paikassa.

Nokkamuki vessassa. Miksi? 

Melkein laitetetut pyykit. 

Kauha. Makkarissa. 

Kengät keskellä eteistä. 

Lohikuutiot löysivät tiensä olohuoneeseen.

 Toivottavasti tämä tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B loppuu joissain vaiheessa. Miten ihmeessä jotkut saa pidettyä kodin tiptop ja näyttämään Ikean kuvastolta? Joko niillä lapsilla ei ole leluja tai koko huushollissa ei ole lapsia lainkaan! Meillä on sula mahdottomuus pitää tavarat niille kuuluvilla paikoilla. Joskus itkin hiljaa mielessäni Miten meijän metri kertaa metri vessakin voi olla kun pommin jäljiltä? 

Vastaus ; Hiirulainen, hyvin nopea Hiirulainen

Psst!! Tykkään myös Facebookissa Elämä on Herkkua Facebook

Käytetyimmät lauseet taaperon kanssa BINGO

Taapero. 

Tuo kaiken tuhoaja. Ei sekuntiakaan paikallaan, huidotaan,juostaan,kiivetään ja tuhotaan joka paikka. Tässä kooste taaperon kanssa hyvin hyvin tutuksi tulleita sanoja ja lausahduksia. Huuda BINGO! jos yksikään kohta kuulostaa liian tutulta. Bingoon osallistujien kesken arvotaan lisäpinnaa, rautalankaa ja verenpainelääkkeitä. 

"Nyt näyttää vaarallisesta!"

"Kohta sattuu!"

"Mitä mä sanoin!"

"Älä koske!"

"No pitikö nyt siihenkin koskea?" 

"Ei saa repiä/purra/heitellä!"

"Noniii!"

*Syvähuokaus*

"NONNNII!"

"Tule tänne!"

"Ei sinne!"

"Jaahas!"

"Älä mene karkuun!"

*Liutakirosanoja*

"Oliko ihan pakko!"

"Nyt pää tyynyn!"

"Älä kilju!"

*Hermoromahdus*

"Nyt istut siinä!" 

"Juokseminen SEIS!"

"Kohta menee lelut imuriin!" 

"Jos et syö ruokaa et saa pastillia!"

"Nyt rauhotu!"

"Sulla on ihan varmasti adhd!"

"Sä olet niin ärsyttävä!" Mutta tätä et tietenkään sano ääneen. Ajattelet vain hiljaa mielessäsi.

Monta täysosumaa sinä sait? Mitkä ovat teidän käytetyimmät lauseet taaperon kanssa? 

Kamala yö

Taas.

Kamalia öitä perätoisensa jälkeen! Miksi, oi miksi herra nukkumatti meillä nukkuminen on niin perkeleen hankalaa? Miksi meidän yöt vaan on tasaisin väliajoin pahempia ku helvetinliekkeihin joutuminen?

Viime yö oli sarjassaan SUPER PASKA. Päivällä käytiin uimassa ja elämä oli ihanaa. Nukkumaan mentiin ja käytiin kun vaan sänkyyn pistettiin kerrottiin rakkaus sanat "äiti rakastaa sinua!". Suljettiin pimennysverhot ja tadaa hän oli unessa.

Kunnes...

Klo 22.15 se alkoi. Huuto, loppumaton huutokonsertti. Ensin vaan kävin kellistämässä Hiirulaisen ja tutti suuhun ja hyvää yön jatkoa. 5 sek myöhemmin. Huuto. Sama homma toistuu. Tutti suuhun ja yön jatkot. Ei. 6 sek myöhemmin. Huuto. Hermon palaminen, äiti sohvalle nukkumaan ja Hiirulainen viereen. Ei, ei auttanut. Alkaa äitin hiuksista kiskominen,yritetään tunkea sormea korvareikään nenänreikään ja suuhun. Lopulta vaan noustaan istumaan ja Hiirulainen sanoo että BÄH! Selvä, ei sitten nukuta. Siinä jo mieskin kömpi  makkarista olkkariin. Ja sitten pähkäillään että mikähän sillä nyt on?  Sattuuko johonki? Eikö satu? Tuleekohan hampaita? Annetaanko lääkettä? Eikö anneta lääkettä? Päädyin lääkkeen antoon. Kaikki merkit viittaa hampaisiin. Ruokahaluttomuus ja yleinen pahantuulisuus. Aina voi syyttää hampaita niin saa ainakin jonkinlaisen vastauksen lohduttomaan ja loputtomaan itkuun. Uni ei Hiirulaiselle tullu milläään. Siinä veivattiin sänkyyn pois sänkyyn pois ainakin kolme tuntia sänkyyn takas rumba. Katsottiin Catfishiä subilta ja syötiin jugurttia. Sitten taas sänkyyn. Järkyttävä kasvatus moka soutaa ja huopaa ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Hiirulainen nukku tasan niin kauan että sain huokastua helpotuksesta, aseteltua tyynyn hyvin pään alleja ja peiton oikein jalkojen väliin. Ja taas sama huuto. Silloin alko jo päässä naksumaan ja verenpaine nousemaan niin että aortassa vaan suhina kuulu. Klo 02.00 ja aamulla aikanen herätys. Uhkasin jopa laittaa Hiirulaisen parvekkeelle nukkumaan. Onneks se ei sitä ehkä tajunnu. Kun hän saa puhekyvyn voin vaan kuvitella mitä se kertoo päiväkodissa. Herätin jo raivoissani miehen. Sun vuoro OLE HYVÄ! Mies sano Hiirulaiselle kovan sanan jolloin Hiirulainen hiljeni ja nukahti miehen kanssa sohvalle. Itse kömmin sänkyyn. Nukuin noin 4 tuntia kunnes kello soi.

Mutta se on kumma miten se 4 tuntia jo on ihan ok kunhan sen vaan saa nukkua putkeen. Mun keho ja mieli on niin tottunu tähän yövalvomiseen että unentarve käy niin vauhdilla että se täyttyy kyllä heti kun saa nukkua edes vähän pidemmän pätkän kerralla. Ensi yönä siirretään kelloa suuntaan X. Jännä nähä miten se nyt sitten vaikuttaa vai vaikuttaako yhtään mitenkään. Tuskin. Sama huonosti nukkuminen se vaan jatkuu ja jatkuu jatkumistaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Viekö tutti puhekyvyn?

Meillä on alettu puhua pälpättämään ihan mahdottomasti. Ei enään melkein suu vuoroa saa kun Hiirulainen alkaa puhua. Eihän sitä nyt ihan puheeksi tai ainakaan ymmärrettäväksi puheeksi voi kutsua mutta sanoilla ja tavuilla alkaa olla ihan oikeita ääneenpainoja oikeissa tilanteissa. 

Syntinen tutti 

Esimerkiksi kun Hiirulainen haluaa tulla kuulluksi hän HUUTAA! Ja saattaa jopa lyödä kämmenellä pöytää että "Perkele kuunnelkaa nyt!" Ja niin alkaa hyvin äänekäs selitys. Johon me vanhemmat nyökytellään ja kysytään tarkentavia kysymyksiä "Ai niinkö?!" "Ihanko tosi?!"  Kun hiirulainen on vihainen hän polkee kummallakin jalalla lattiaa ja huutaa taas. Suuttuessaan tavut on pidempiä esim Bäääääääääää! tai Byäääh! Suuttuessaan Hiirulainen voi myös polkea jaloilla lattiaa, samalla pyöriä akselinsa ympäri  ja huutaa voimasanoja. Jos sieltä jotain ulos tulisi olisi se todennäköisesti vittuperkelesaatana tai äiti ja isi on tyhmiä. Myös osoittelu on hyvin mielestä puuhaa. Etusormi ojossa kuljetaan huoneesta toiseen ja osoitetaan kohdetta jonka Hiirulainen haluaa äidin/isän tai muun puheeseenkykenevänhenkilön sanovan. Jos puheeseenkykenevähenkilö ei huomaa etusormella osoittamista sanoo Hiirulainen kovalla ja vaativalla ääneen BÄH! Parhaita osottelemisen arvoisia kohteita on lamput, erilaiset valoilmiöt, leijailevat lumihiutaleet, apinat ja herkut. On hyvin mukavaa sanoa tuhannennen kerran "Apina,se on apina!" Ja taas osoitetaan sitä samaa apinaa ja intopinkeänä odotetaan vastausta mikä se on koska ei hän mitenkään enää voi muistaa että se oli apina. Kertaus on opintojenäiti. Hiirulainen kuuntelee hyvin tarkasti. Tulee päivä jolloin hän sanoo kaikki ne tuhat kertaa osittelemansa kohteet kerralla ja putkeen "apinalampputuolipöytäisiäitisalkkaritullataalasmaa" Sisäistämiseen menee oma aikansa.

Kaikki tämä puheen ja pälpätyksen sorina alkoi siitä kun alettiin rajoittamaan tutin käyttöä. Vain öisin,päiväunilla ja erityisen vaativissa tilanteissa joita voi olla 1. Äidin pinnankiristyminen 2. Loputtoman pitkä ja tuskainen automatka 3. Isin pinnankiristyminen. Tieteellinen tutkimus on osoittanut tutin edes auttavan hiljaisuutta. Tutti suussa Hiirulainen saattaa olla hyvinkin hiljaa sanomatta sanaakaan. Kuka sitä nyt tutti suussa voi edes puhua? Miten voisi edes puhua kun tulppa on suussa? Poissa näkyvistä on yhtä kuin poissa mielestä. Ja onneksi Hiirulainen ei oikein osaa edes tuttia vaatia jos se ei sitä missään nää. Mutta silloin kun hän löytää sohvan alta pari kuukautta pölyttyneen tutin ei sitä välttämättä ilman kyyneliä pois saa. Ei auta kuin napata lutkutin ja sanoa napakasti "Vain unille!"

Mutta toki,jos haluat pitää lapsesi vaiti ja puhekyvyttömänä pitkään kannattaa tutti pitää visusti suussa 24/7.