Kääk! Pilasin lapseni hiukset!

Tämä traaginen tapahtumien kulku tapahtui noin pariviikkoa sitten. Hermannilla oli jo niin pitkä reuhka päässä että sen etuhiukset ulottuivat nenälle asti. Raukka parka oli kuin pieni puudeli kun joutui aina leuka pystyssä katsoa hiusten alta maailman menoa. En ole halunnut luopua Hermannin hiuksista kokonaan, vaikka pieni muotoisia ukaaseja miehen puolesta on tullut. Ajattelin omin pikku kätösin vähän siistiä että edes silmät näkyisi hiusten alta. Vähän jos tosta etutukkaa itse saksilla napsaisisi. Senkun vaan laittaa ne tupsuksuksi sormien väliin ja NAPS! Ja jokainen kokenut kotiparturihan tietää miten siinä tulee käymään kun alkaa leikkimään hiustaiteilijaa.

Hiuksista tuli niin kamalan näköset että meinasin kuolla nauruun. Hermanni nauraa räkätti mukana vaikka tuskin edes tiesi mistä kummasta tässä nyt on kyse. Nauru vaan tarttuu. Hiuskuontalo oli suoraan kuin 70-luvulta Armin ja Dannyn Tahdon sulle olla hyvin hellä musiikkivideolta. Ei sellasta tukkaa voi pitää kenelläkään. Mies sai tahtonsa vihdoin pakon edessä läpi kun ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. Koneella kaikki vaan pois. Ja onneksi on kesä. Kesätukka.

Alku järkytyksestä selvitty. Olin ensin sitä mieltä ettei kalju oo yhtään Hermannin tyylinen. Nyt kun sitä on vähän aikaa jo katsellut alkaa siihen tottua. Ei ainakaan ole kuuma. Välillä Hermanni on sutinut päätään ja vaatinut ponnaria mitä ei valitettavasti enää saa. Onneksi hiuksilla on tapana kasvaa takaisin.  Ja mitä tästä taas opimme. Älä koska lapsesi hiuksiin jos olet yhtään epävarma mitä olet tekemässä!