torstai 25. tammikuuta 2018

Pelon voittaminen

Oon jo monta vuotta miettinyt että nyt pitäis mennä. Mutta aina vaan oon sysänny sen ajatuksen jonnekkin aivosopukoiden kaatopaikalle, jonnekkin sinne minne sen voi taas hetkeksi unohtaa. Kun koko ajan on vaan tullut vuosia lisää on koko juttu alkanut vaivata ihan ahdistukseen asti. Aina toisinaan asia on noussut mieleen ja mahassa muljahtaa. Oon aina vaan odottanut että kyllä se ohi menee,kun nukkuu vaan yön yli. Ei se enää huomenna ole niin kipeä. Kaikki nämä vuodet oon yrittänyt tietoisesti unohtaa koko asian. Mutta tuli päivä kun kipu alkoi levitä korvaan asti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata aika hammaslääkäriin.

Mä pelkään hammaslääkäriä. Mä pelkään sitä niin paljon että oon 10-vuotta etsiny piilopaikkaan mihin mennä sitä piiloon. Se on kamalan pitkä aika. Sinä aikana suussa on voinut tapahtua vaikka mitä. Siellä voi pesiä vaikka lepakko. Hammaspeikot on saanu ihan rauhassa viettää kotibileitä. En käynyt raskausaikanakaan vaikka olisi suoraan päässyt kunnallisella jonon ohi. Ehei, eihän mulla silloin edes sattunut mihinkään. Sen varjolla ettei mihinkään ole sattunut oon vitkutellut ja kitkutellut tähän asti. Tyhmää, tiedän. Oon kuukausia käynyt läpi vapaita aikoja mutta ikinä en vaan saanut aikaa varattua.

Se kuinka paljon oikeesti pelkään tuli itsellekin vähän yllätyksenä kun se aika piti oikeasti varata. Hammassärky on jotain ihan kamalaa. Kyyneleet valu silmistä ja kädet oli niin hikiset että hiki melkein tippui norona lattialle. Sain kuin sainkin ajan varattua. Ja vielä ihan parin päivän päähän. Tunsin helpostusta. Näihin päiviin mahtui ahdistusta. Ihan yhtäkkiä saattoi muistua tuleva hammaslääkäri käynti mieleen jolloin yrjö kävi mutkan kurkussa. Iltaisin ei millään saanut unta kun hampaat vaan pyöri mielessä. Ja kun uni tuli näin unia kuinka mun kaikki hampaat revittiin juurineen irti tai että ne ihan vaan tippui suusta pelkästään suun avauksesta.

Vihdoin tuli the päivä. Aika oli vasta illalla joten oli koko päivä aikaa panikoida. Kävin ehkä noin sata kertaa mielessä läpi koko hammaslääkärissä käynnin. Kuinka menen sisään ovesta. Kuinka istun odotusaulassa. Sitten se kutsuu mut sisään. Mietin sanat miten kerron kivusta ja siitä kuinka mä pelkään. Kuinka istun siihen tuoliin ja se lasketaan alas. Kuinka mun hampaita kaivetaan ja se vihloo kallonpohjaan asti. Mietin kellon aikaa milloin viimeistään tämä kaikki on ohi.

Tyypillisesti sain pelätä lisää kun aika oli myöhässä 15 minuuttia. Tiedättehän sen tunteen, kun jännittää ja kyttää vaan kelloa koska on se aika. Eikä se odotettu asia tapahdukaan sillä samalla sekunnilla. Olin ihan varma että mä pyörryn siihen paikkaan. Jokainen ovensaranan ääni sai mut suoristamaan selkäni istuessani odotusaulassa. Jokainen ääni sain sydämen jättämään yhden lyönnin välistä. Jalat vispasi edes takaisin niin että siinä olisi kermakin muuttunut vaahdoksi. Vihdoin mut huudettiin sisälle. Olin niin jännityksestä jäykkänä että en muista mitään muuta kun hammsläärin sanat "Sua taitaa jännittää. Sen huomaa heti kun ihminen joka pelkää hammaslääkäriä astuu sisään."  Sen varmasti näki honoluluun asti. Käytiin läpi mihin sattuu ja miten sattuu. Heti kättelyssä tuli olo että mun pelko otetaan ihan tosissaan. Ei tarvinnut edes vaatia puudutusta kun sitä jo tarjottiin vaikka löydetty reikä oli pieni. Hammaslääkäri laittoi puudutuksen vielä pariin paikkaan ettei tunne yhtään mitään vaikka koko suu räjähtäis. Ja en kyllä tuntenut yhtään mitään. Koko oikea puoli oli kuin halvaantunut. Koko operaatio olikin todella nopeasti ohi. Hammaslääkäri selitti ihan koko ajan mitä tekee ja piti taukoja. Ja aina sai sanoa jos haluaa tauon. Koko suusta löytyi vain pari pientä reikää. Ei mitään katastrofia vaikka niinkin kauan viimeistä käynnistä. Kun vihdoin hammasläärituoli nostettiin ylös ja pääsin omille jaloilleni itkin melkein onnesta. Sanoinkin että oon varmaan maailman onnellisin hammasläärissä kävijä. Olo oli kun lottovoittojalla. Olin niin onnellinen että uskalsin vihdoin mennä. Hammaslääri oli ihan huippu ja seuraavalla kerralla ei tarvi enää yhtään pelätä. Suurin kiitos työkaverille joka suositteli juuri tätä lääkäriä mulle. Mulle joka pelkään hammaslääkäriä ihan kuollakseni. Mutta en enää, voitin mun pelon. Enkä edes kuollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti