PÄIVÄKODIN MOLEMMILLA PUOLILLA

Ihan liian paljon negatiivisia puheita päiväkoti maailmasta niin työntekijöiden puolelta kuin myös vanhempien. Se pistää mun veren kiehumaan. Mulla on kummankin osapuolen roolit. Olen päiväkodintäti ja mulla on hoidossa oleva lapsi. Se kummasti avartaa ajatusmaailmaa kummassakin roolissa.

Päiväkoti ihmisenä voisin pyytää ymmärrystä vanhemmilta siitä ettei heidän lapsensa ole ainokainen. Kun taas vanhempana ymmärrän sen että lapseni ei ole ainokainen vaan hoitajilla on kädet täynnä töitä. Miksen voisi vanhempana helpottaa hoitajan työtä laittamalla haluamani ulkovaateet esille. Ollaan reiluja. Ei vaadita liikoja. Jos laput ja liput on hukassa 2h nukkumisen jälkeen hoitajana voin sanoa "ota tästä uusi!" Vanhempana voin suoraan sanoa että meillä on nukuttu nyt vähän huonosti ja ei ihan olla skarpeimmilla kukaan. Ei lapsi eikä vanhempi. Ollaan avoimia puolin ja toisin, jos vien lapseni hoitoon vaikka itse jääkin kotiin miksi en voi rehellisesti kertoa että olen väsynyt aijon nukkua hetken. Vanhempana koko arki saattaa olla välillä kaaosta enkä muista nimikoida kaikkia pikkuhousuja mutta tiedostan että ne voivat joutua hukka nimiseen paikkaan. Monta lasta samat kuomat eikä missään nimiä. Jos päiväkodin toiminta epäilyttää/mietityttää menkää toki katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei päiväkoti mikään suljettu osasto ole mihin ei missään tapauksessa saisi tulla vaan kaikki toiminta kestää ihan päivänvalon ja vanhemman valvovan silmän. Olis jopa suotavaa mennä sinne päiväkotiin ja miettiä onko se hoitoa nyt niin huonoa tai päin vastoin hyvää kuin luulet. Mun mielestä päiväkoti ei ole niin huono ja hirveä paikka kun luullaan tai sitten meijän päiväkoti on vaan astetta parempi paikka.

Mulla on pieni täystuho kotona ja 12 samanlaista töissä. Koko ajan melkein joku sylissä ihan kiinni ja räät mun paidalla. Silti mä ihan todentotta tykkään mun työstä. Mutta MIKSI? Se on maailman parasta ja ihmisläheisintä. Kuinka monessa työpaikassa huudetaan  ja kiljutaan iloisesti että nyt sä tulit töihin? Missä muussa työssä saa niin paljon haleja päivän aikana? Missä työssä saa olon olevansa se maailman tärkein ja turvallisin sillä hetkellä? Kun itse tulin äitiysloman jälkeen töihin tajusin kuinka hitsin tärkeitä nää lapset on. Kuinka mulla on etuoikeus hoitaa jonkun maailman rakkainta ja kalleinta aarretta. Mä kasvatan muiden lapsia sen 8 tuntia päivässä ja omaani vain 3-5 ennen kun se jo käy nukkumaan. Kollega kasvattaa mun lasta sen 8 tuntia päivässä mun kalleinta ja tärkeintä ja mun täytyy pystyä  luottaa siihen ihan 101% ja niin mä luotankin. Luottamus on kaiken A ja O. Mä rakastan mun työtä. Me nauretaan, leikitään, hassutellaan, halitaan ja välillä kohdataan myös sitä pahaamieltä ja pettymyksiä. Opetellaan koko ajan uutta. Me ollaan pihalla satoi tai paistoi. Mä hoidan muitten lapsia niin kuin mä haluaisin omaanikin hoidettavan, ihan täydestä sydämmestä. Toivottavasti kukaan ei tee tätä työtä ilman sydäntä kyynisyyden kynsissä. Toivottavasti osataan vaihtaa alaa ennen kuin omaa pahaa oloa aletaan purkamaan lapsiin.

Paskan palkan ja rankan duunin korvaa perjantaina haku tilanteessa sanottu pieni sana "Kiitos!"

Spesial kiitos meijän Hermannin hoitajalle ❤