Tämän vuoden kesäloma reissu on saatu päätökseen. Takana kuumat viikot Espanjan Benalmadenassa. Lämpötila joka päivä +30 eikä koko aikana näkynyt yhtään pilvenhattaraa.
Alku mutkien jälkeen esim lennon myöhästyminen ja airbnb isäntä oli kirjoittanut miehen nimen väärin ja avainta etsittiin taloyhtiön respan kanssa yöllä klo 03.00 vaikka kuinka kauan. Lopulta sekin sitten löytyi. Väärällä nimellä tosin. Lento sujui kuin oppikirjasta. Hermanni nukkua posotti koko matkan. Vähän otti vaan koville kun laskun ajaksi piti herätä ja laittaa vöihin. Ensimmäinen päivä oli täynnä kiukkua väsymyksen takia, siitäkin selvittiin kaikki lopulta hengissä.
Päivät Espanjan auringon alla täyttyivät siitä mistä ne nyt yleensä rantalomalla täyttyvät. Paitsi että taaperon kanssa et istu rantatuolissa siemailemassa mojitoa. Oli uima-allasta, rantaa ja paljon paljon jäätelöä. Hermanni saattoi hyvänä päivä syödä kolmekin jäätelöä mutta en ottanut siitä stressiä kun ei sille ruoka oikeen maistunut helteessä. Pikku suolasta ja paljon vettä. Hermanni on onneks tosi hyvä veden juoja ja osas pyytää sitä itsekin. Ja vaikka joka päivä oli todella kuuma ei Hermanni missään välissä ollut nuutuneen oloinen. Unirytmit saatiin ihan kiitettävästi menemään päin pyllyä. Herättiin aamulla vasta 9 aikaan joten päiväunet nukuttiin vasta 3 aikaan jonka seurauksena illat sitten kukuttiin.
Välimeressä uiminen sai ikävän käänteen kun rannat täytyivät meduusoista. Pahimpina päivinä meduusoja oli isoina laittoina. Ihan heti ei tehnyt mieli heittäytyä veteen. Tarkkana sai olla Hermannin kanssa rantavedessäkin milloin jonkun aallon mukana tulee meduusa.
Uima-allasta Hermanni rakasti. Meidän asunnon taloyhtiöllä oli kolme uima-allasta. Aikuisten ja vähän isompien lasten allas ja vielä vauvojen allas. Valitettavasti tämäkin riemu sai käänteen kun Hermanni päätti hypätä isoon altaaseen ilman kellukkeita niin ettei kukaan ollutkaan ottamassa vastaan. Pohjaan meni koko jätkät. Hermanni ei oo koskaan suostunut pitämään kellukkeita mutta tämän jälkeen ei enää annettu muuta vaihtoehtoja. Yllättäen Hermanni oli tämän asian kanssa ihan okei. Sama päivänä kun kellukkeet löysivät tiensä Hermannin käsiin oppi Hermanni myös uimaan. Jalat ja kädet kävi kun maantienkiitäjällä. Juosten vauhtia ottaen hyppyjä altaaseen.
Meijän majoituksen lähellä oli aivan ihana iso puisto Parque De La Paloma. Meidän kesken se oli kukkopuisto ja Hermannin mielestä se oli kukkulapuisto. Kukot, nokikanat, riikinkukot, puput juoksentelivat vapaana pitkin puistoa ja vähän puiston ulkopuolellakin. Aitojen sisäpuolella oli aaseja ja vuohia. Puistossa oli leikkipaikkoja ja pari ylihinnoiteltua ravintolaa. Hassua verrattuna Suomeen oli huomata kuinka espanjassa lapset tulee leikkipaikoille klo 20.00 jälkeen jolloin me suomalaiset ollaan jo käyty ilta pissalla. Hermannin ihana piirre on se että se menee mukaan leikkiin kun leikkii ja osaa etsiä leikkikaveria ihan vieraistakin ja erikieltä puhuvista. Hermanni sai monta espanjalaista kaveria. Siellä ne viiletti menemään eikä kukaan ymmärtänyt toisen puheesta tuon taivaallista mutta ketään se ei haitannut.
Käytiin myös Fuengirolassa Bio parkissa. Ehkä vähän ylihinnoiteltu verrattaessa vaikka Riian eläintarhaan joka oli valtava ja hinta sisään taisi olla alle 10euroa. Bio parkkiin sai pulittaa yhdestä aikuisesta noin 20e, mutta oli se ihan ok. Hermanni oli omasta mielestään Leijona metsällä. Eläintarha oli rakennuttu vähän kuin viidakon keskelle.
Koska olemme budjettimatkaajia tehtiin parit illat ruoka kämpillä. 5 eurolla naudansisäfilepihviä ja kylkeen salaattia. Aamupalat omasta jääkaapista pikkarit jalassa parvekkeella istuen aamu viileiden tai viileiden ja viileiden tuulten puhaltaessa. Ravintolassa ruokailukaan ei Espanjassa päätä huimaa. Jos vaan jaksaa mennä vähän kauemmas rantaviivasta.
Kotimatkalle lähtiessä klo 01.00 keskellä yötä Hermanni taas nukahti ennen kuin kone oli ehtinyt edes nousta tai ihmiset edes istua paikoilleen. Hermanni veti hirsiä Suomeen asti ja jatkoi unia vielä onneksi kun päästiin aamulla klo 9 omiin sänkyihin. Sai äiti ja isikin vähän levätä.
Noh, ettei tämäkään tarina saa ihan onnellista loppua, saatiin suomen päässä käydä heti lääkärissä näytillä ja hakea Hermannille antibioottit.
Loma oli kaiken kaikkiaan aivan loistava! Niin kuin oikeastaan meijän jokainen loma on ollut. Hermanni on ykkösluokan lomailija. Hän nukkuu aina matkoilla kuin tukki vaikka yöllä meidän kämpän lämpötila oli varmasti +30 koska ei ilmastointia. Kun ei turhaan suunnittele liikoja niin kaikki sujuu! Mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!
