Mulla oli periaatteita sitten musta tuli äiti.

Ennen kun saa oman lapsen sitä tietää kaiken lapsen kasvatuksesta. Sitä tietää faktat ja vielä vähän enemmänin. Sitä on lähes kasvatuksen ammattilainen eiku hups sitähän mä oonkin. Oon ollu sitä jo pitkän aikaa jo ennen tätä lastakin. Ammatiltani olen varhaiskasvattaja, se on hieno titteli se. Se titteli vaan ei päde näiden seinien sisäpuolella. Kotona mä olen äiti. Sama tietämätön äiti kun kaikki muutkin.

Ennen kun saa lapsen. Ennen kun edes on harkinnu koko asiaa on ajatellut päässään miten tulee kasvattamaan tämän tulevaisuuden sankarin. On vedetty tarkat rajat mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Sitä on miettinyt jo sinne asti kun lapsi muuttaa pois kotoa.

On päätetty imettää vauvaa 15-vuotiaaksi asti.
On päätetty ettei vauva ainakaan tule sänkyyn nukkumaan.
On päätetty että meidän parisuhde ei sitten ainkaaan muutu.
On päätetty ettei anneta tuttia.
On päätetty ettei hytkytetä vauvaa uneen.
On päätetty laihduttaa siis äiti ei vauva.
On päätetty ettei jokaiseen kitinän kuultua heti juosta ottamaan syliin.
On päätetty alottaa zumbat,rumbat ja Marttakerhon pitsin nypläys kurssi.
On päätetty tehdä soseet itse ja pistää takapihalle maissipelto pystyyn että vauva saa varmasti parasta mahdollista ja puhtainta ruokaa mitä maa päällään kantaa.

Mutta voi olla ettei maito nousekkaan. Vauva ei rauhotu kun tuttiin ja hytkyttelyyn. Voi olla ettei parisuhde kestäkkään vauva arkea. Voi olla että ootkin niin väsyny ettet jaksa laihduttaa etkä meikata etkä laittaa tukkaa etkä edes käydä suihkussa. Vauva ei ehkä tykkääkkään pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei äitikään enään siinä vaiheessa tykkää pitsin nypläämisestä. Voi olla ettei takapihan maissi kasvakkaan.

Kaikilla ennen lasta asetetuilla periaatteilla voi suoraan vaan heittää vesilintua. Ikinä ei tiedä minkälainen itku iita sieltä tulee. Kun vauva itkee 24/7 se tutti ja hartialukon aiheuttava hytkyttely onki aika hyvä idea.

Kovin helposti tulee arvosteltua toisten kasvatus menetelmiä. Miksi joku tekee miten sitten tekeekin. Miksi vielä 2-vuotiaalla on tutti? Miksi jollain on vielä vaipat vaikka on jo niin vanha? Itse olen päättänyt lopettaa kaiken arvostelun toisten kasvatus metodeja kohtaan. Voi olla että Hermanni menee ekalle luokalle tutti suussa. Pienten lasten kanssa on arki ja eläminen muutenkin aika haastavaa joten jos se tutti helpottaa edes 0,0001% on sekin jo jotain.

Kun palaan tältä lomalta töihin kasvattamaan muiden lapsia paremmaksi kun omani oon ihan varmasti tuhat kertaa parempi hoitaja kun ennen tätä vauvaa. Tuun olemaan miljoona kertaa empaattisempi ja ymmärtäväisempi niitä kotiin unohdettuja tumppuja kohtaan,nimettömiä vaatteita kohtaan ja niitä itkupotku raivareita kohtaan mitä se äiti/isä ei vaan enään työpäivän päätteeks jaksa.

Herkullinen 4kk

"Olen jo iso poika" tuumas Hermanni tänään kun puol 8 asti nukku. No ei se vielä mitään kun sunnuntaina nukuttiin puol 9 asti tosta noin vaan.

Strategiset mitat :
Paino: 6910g ihan kohta 7 rikki.
Pituus: 63,9cm

Neuvolassa sanottiin että mä saan kyllä vielä syödä vähän enemmän perunaa. Painoa saa kuulemma tulla. Mutta eikö tätä massaa ala olla jo tarpeeks?

Ootte varmaan kuullu että mä itken paljon mutta se on kyllä huomattavasti vähentynyt mä en enää itke kun vaan silloin kun joku asia ottaa oikein kovasti päähän. Se voi olla väsymys,nälkä tai mahassa vaeltava pieru mikä vaan ei löydä tietänsä ulos. Joskus äitin naama tai isin naama ottaa päähän myös. Vääränlainen asento tai väärä laulu. Oon oppinu myös raivoamaan ja kiljumaan. Vieraita ja pelottavan näkösiä ihmisiä mä vierastan, silloin on parempi laittaa alahuuli rullalle ja huutaa jolloin mahdollinen uhka tajuaa poistua takavasempaan.

Olen oppinut kääntymään. Kääntymään selältä mahalleen. Sitä teen jatkuvasti ja joka paikassa. yritän sitä sielläkin missä se ei ole mahdollista esim turvakaukalossa ja sitterissä. Kun äiti tai isi sanoo "Nyt ei voi kääntyä!" otan viestin vastaan lähinnä haasteena.

Me äitin kanssa harrastetaan paljon erilaisia juttuja. Me zumbataan,joogataan, käydään vauvatreffeillä iskemässä tyttöjä ja mun lemppari vauvauinnissa. Vauvauinnissa oon sukeltanu jo monta kertaa ainut kenellä on löysät housuissa on äiti ja isi.

Musta on kaiken kaikkiaan tullu ihan mahdottoman iso poika. Oon löytäny varpaat ja huomannut että mun suussa on kieli.

Rakastan äitiä ja rakastan isiä. Aamuisin me aina köllitään kaikki kolme sängyssä hetki ennen kun noustaan ylös keittämään kahvia. Vaihdetaan yön kuulumiset ja sitten mä väännän isot kökedi köntsät mitä panttasin koko yön.

Ihanaa kevättä! Me lähetään parin viikon päästä kohti etelää!

Raskauskilot, paras selitys!

Ensin kannattaa lukea tämä :
http://ptvatanen.fitfashion.fi/2016/04/05/raskauskilot-paska-selitys/#comments


Ennen raskautta urheilin koko ajan se oli elämäntapa. Minä kuten hyvin moni muukin ajattelee juurikin niin että minä urheilen koko raskauden ajan ja syön terveellisesti. 99,9% naisista ketkä ei ole ollut raskaana sanoo niin. Se vaan aina ei mene niin. Kun oksentaa 42 viikkoa koko ajan sitä ei enää ajattelekkaan mitä sitä suuhun laittaa ja kaikki ällöttää paitsi se pizza ja se kaikki muu roska. Jotain on vaan pakko syödä että pysyy tajuissaan. Ei vaan voi antaa nälän tulla koska silloin alko mahanesteen yökkiminen. Niitä kiloja tuli TODELLA PALJON vaikka oksensin! Henkilö joka ei ole ollut raskaana voi vaikka oksennustaudin tai kovan krapulan kourissa yrittää ja kokeilla puputtaa sitä salaattia ja lähteä lenkille. Missäs se itsekuri krapulassa on? Ja hätäsektion kautta liikunta kielto jota kyllä en oo ihan pilkulleen noudattanu. Vatsaan on tullut kiinnikkeitä mitkä välillä tuntuu ihan puukon iskuilta. Se niistä ihanista reippaista vaunulenkeistä.
Ja kuukaudessa samoihin mittoihin vaan takasin? Mitä veetä? Faktahan vaan nyt on se että kropalla menee sama aika palautumiseen kun odottamiseen eli 9kk. Jotkut sitte taas on niitä onnekkaita ketkä jo synnäriltä lähdettyä on kunnossa. Raskausaikana tulee myös raskaushimoja niitä himoja voi verrata vaikka röökin polttoon pakko vaan saada ja syödä kerta istumalta koko purkillinen suolakurkkuja. Hormoonit hyrrää ja itkettää niin että sitä luulee tulevansa hulluks. Toiset sairastuu raskausajan masennukseen toiset synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Toisilla supistaa vähäinenkin liike,toisilla liitoskivut vie sohvan pohjalle. Lohtu syöminen se on parasta syömistä se! Toi postaus ei kyllä kannusta ketään! Päin vastoin. tekis mieli nousta kapinaan ja syödä berliinimunkki! Me äidit ollaan tehty aika helvetin iso duuni kaikkineen odotuksineen,synnytyksineen ja yövalvomisineen että antakaa Herran jumala meijän kantaa edes hetki meijän RASKAUSKILOJA tuntematta siitä syyllisyyttä. Me ollaan kasvatettu 9kk meidän sisällä uus elämä se on aika ihmeellinen ja hieno asia. Kertokaa mielummin sille raskaana olevalle turvotusta täynnä olevalle tai sitä pikku vauva arkea elävälle naiselle kuka on valvonu vaihtanu vaippaa ja kuunnellu sitä itkua 24/7 kuinka hän on kaunis just tollassena. Hyvin vähättelevä ilmaus "lihoa nyt JONKUN raskauden takia!" Onko parempaa syytä lihoa kun oman lapsen takia! Sen JONKUN lapsen takia on valmis antamaan vaikka oman hengensä. Kun yrittää raskauden jälkeen tulla sinuiks tän uuden muuttuneen kropan kanssa kaikkine arpineen, leventyneen lantion kanssa ja löysän vatsanahkan (mikä muuten on myöskin itseaiheutettu kun lukee noita kommentteja) kanssa kyllä toi kirjotus vaan uudestaan polkee sen vähänkin itsetunnon jonnekkin kiven rakoon. Huono ihminen lihoi raskaudenaikana, En ikinä haluais tollasta miestä joka ajattelee noin. Jos kyseinen henkilö saa joskus lapsia on siinä tulevalla äidillä paineet. Huh..Tässä nyky maailmassa kun ei enään saa näyttää edes raskaana olevalta vaan vatsalihakset pitää paistaa synnytykseen asti. Koko ajan täytyy olla vaan mielettömässä tikissä olit raskaana tai et. Raskaana olevatkin haukutaan jo läskeiks. Nykyään jos et käy salilla ja syö proteiinia sitä täytyy selitellä. Pitäiskö kulkea kyltti kädessä missä lukee "Minä en ole tikissä koska EN JAKSA EN HALUA OLEN OLLUT RASKAANA OLEN SAIRAS ym niin kenenkään ei tarvi miettiä miksi joku on jonkunlainen. Annetaan jokaisen olla juuri sellanen miltä ittestä hyvältä tuntuu. Hermanni rakastaa äitiä vaikka pikku mahan makkaran kanssa ja isiä vaikka isillä olis kaljamaha. Mitä sillä ei kyllä ole,vielä. Oma äiti on lapselle aina se kaunein. 30 kg massan saaminen on kuulemma sairasta minä olin siis hyvin sairas. Mulla 27 raskauskilosta jäljellä on vielä 3kg ja löllövatsa. Aika onnekkaasti ne lähti vaikka Hermanni paino syntyessään 3kg eli se ei ainakaan mun kehoon painoa tuonnu.

Toisaalta ymmärrän ton postauksen pointin joo mutta kun ei ole minkään sortin faktat hallussa niin mun mielipide vaan on että jos ei ole ollut raskaana kannattaa olla vaan hiljaa! Ei sitä kukaan joka ei ole sairastanut syöpää mene sanomaan syöpäpotilaalle että kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu!