8 faktaa mistä tiedät että vauvasi on muuttunut taaperoksi!

Kun pienen pieni vauvasi ottaa jalat alleen on täystuho kodissasi varma. Tässä pari tiukkaa faktaa. Laske kymmeneen ja hengitä syvään!

1. Taaperon kodissa kaikki kodintavarat on asetettu ja aseteltu yli metrin korkeuteen. Jopa tuolit! Riippuen kuitenkin kuinka korkealle kävelevä katatsrooffi ylettää. Kaikkilla alemmas jätetyillä tavaroilla ei ole niin väliä. Niitä voi syödä,heittää ja repiä huoletta! 

2. Taaperon kodissa kaikki alle metrin korkeudella olevat tavarat on levitetty ympäri asuntoa. Kengistä pöytäliinaan. Siivoaminen on turhaa. Tavarat on heitetty lattialle noin 2 sekunnin kuluttua jopa nopeamminkin. Sitä mukaan kun siivoat pieni ystäväsi kävelee perässäsi tuhoten kaiken tielle osuvan. Ja onhan se toisaalta helpompi keittiön kipot ja kupot ottaa suoraan lattialta kun alkaa niitä kaapista kaivamaan.

3. Et ole aivan varma onko lapsesi sika vai lapsi? Vai onko lapsesi syönyt ruokapöydän ääressä vai vieressä? Mietit miten ruokaa voi olla jopa katossa!

4. Pidät kaikki mahdolliset ovet kiinni minimoidaksesi tuhon. Välillä ovikaan ei estä vai olikohan se kestä? Kaapistot ja laatikostot on suljettu naruilla,nippusiteillä ja munalukoilla.  

5. Olet sanonut hyvästi mummin kummin pöytähopeille ja Alvar Aallon maljakoille. Olet sanonut jo hyvästit valkoiselle maalaisromanttiselle sisustukselle ja tikashyllylle.

Hermanni otti ihan pikku maistiaisen.

6. Sinulla on aina valmis apulainen auttamaan joka tilanteessa. Pyykkien lajittelussa,kauppakassien tyhjentämisessä ja eritoten astianpesukoneen täytössä.

7. "Ei" on niin kulunut sana ettet enään jaksa edes käyttää sitä. Käytät mielummin lausetta "ihan sama!" Tai "Ei saatana, kohta mä räjähdän!" 

Kun kaikki vaaratilanteet on kodissa minimoitu voit huoletta antaa taaperon viipottaa pitkin asuntoa. Ilman huolta huomisesta. Muista kuitenkin jo 1 minuutin hiljaisuus ei meinaa hyvää! Silloin on hyvä tehdä tilanne katsaus koska taapero on A) tukehtunut B) tukehtumassa.

BONUKSENA KYLÄSSÄ KÄYNTI; 8. Kylässä käynti on pelkkää tuskaa ja harmaita hiuksia. Kylässä ollessa taapero tekisi mieli sitoa tuoliin kiinni. Kyläpaikassa kaikki tavarat tuntuu olevan käden ulottuvilla, varsinkin ne arvokkaimmat. Mummo vainaan tuhkat lähtee aika vikkelään takan reunalta. 

TYKKÄÄ FACEBOOKISSA!

Sainpas tehtyä blogille omat Facebook sivut niin on seuraajien vähän helpompi seurata.

TYKKÄÄ NIIN PYSYT AJANHERMOILLA.
Elämä on Herkkua! FB

Ihanaa, joulu ohi!

On se vaan hyvä että joulu on kerran vuodessa. Ei tällästä rumbaa ja salsaa ihan joka viikko jaksais. Joulu on niin ihana ja rauhallinen juhla että stressimittari paukkuu punasta aamusta iltaan. Lahjat hankittiin tietysti ihan viime tipassa. Ja kun siihen päälle vielä lisätään astetta kovempi nuha puski siinä ihan pieni muotoinen kylmähiki päälle. Onneks Lahti on niin pieni paikka ettei täällä tunneta käsitettä jouluruuhka.

Hermanni komentaa kuusta!

Varsinkinyt kun yksi perheenjäsen lisää ei se kotoa poistuminen ole mikään itsestäänselvyys. Sunnuntai aamuna kun alettiin tekemään lähtöä mummilaan Hermanni poras ja käveli hätääntyneenä perässä. Se vihaa kaikkea häslinkiä, se järkyttää sen hyvää fengsuita  ja mielenrauhaa. Taklasin Hermannin ainaki kymmenen kertaa seinää ja lopulta löin sitä vahingossa laukulla päähän kun sillä on tapana tulla hiiren hiljaa selän taakse niin lähellä että sen vaan aina kaataa kyynerpää taklauksella. Lopulta vaan kaikki huutaa. Nälkää ja väsymystä. Tulot ja menot täytyy ajoittaa ruokaaikoihin ja päiväuniaikaan. Muuten on piru irti. On se muutenkin.  Hermanni on kärsiny koko joulun jouluähkystä kun se ei oo syöny oikeen mitään. 

Vaihtoehtoina voi myös olla:
A) Tulevat hampaat
B) Ei vaan malta olla paikoillaan.

Mahtavinta koko reissussa oli se että sain nukkua KOKONAISEN YÖN. Hermanni pääs nukkumaan mummin kanssa. Ja äiti sai kerrankin nukkua ihan rauhassa tai siis isin kanssa. Kiitos Mummi! Toiseksi mahtavin juttu joulussa on että se on nyt ohi. Huomenna eli siis tänään pääsee jo töihin mukavasti lepäämään ja lepuuttamaan kehoa ja mieltä. Vaikka on se sukulointikin ihan jees box hommaa jos olis ollu vaan vähän pidempi loma.

Nyt on juhlittu synttärit ja joulut. Ja meijän koti on uppotunut p#skaan niinkuin meijän perheen isi sano. Koko vuonna ei ole enään mitään juhlittavaa! Huh...

Antakaa lasten uskoa joulupukkiin!

Paljon puhuttu aihe näin joulun alla. Uskoakko vai eikö uskoa? Siinäpä pulma.

Oon päättäny jo nyt vaikka toi pieni vaahtosammuttimen kokonen ihminen ei vielä edes tajua mitään että meillä tullaan puhumaan joulupukista. Ja valehtelemaan päin naamaa että joulupukki on olemassa ja se asuu korvatunturilla. Tontut alkaa kurkkimaan ikkunoista jo juhannuksen jälkeen jos se saa pysymään kilttinä jouluun asti. Jos vanhempien auktoriteetti ei riitä on hyvä turvautua kurkkiviin tonttuihin. Onko tontut siis vihoviimeinen keino saada lapsi tottelemaan kun keinot on vähissä? Hyh, huono vanhempi!

Keneltä on pois joulupukkiin uskominen? Saako lapsi ikuiset traumat ja usko koko maailmaan järkkyy yhdestä joulupukista? No ei! Eikö lapsi voi luottaa enään keneenkään? No kyllä voi! En usko että mikään kohta lapsesta tulee lopullisesti vaurioutumaan joulupukin takia. Ei usko ihmiskuntaan eikä maailmaan. Kyllä ne on muut asiat mitkä tässä maailmassa saa lapsen maailmaan uskon järkkymään. Lapsi kasvaa itse pois joulupukkiin uskomisesta ihan kuin lapsi vierottaa itsensä tissiltä. Joku joulu onkin sellainen että lapsi tajuaa että Hei haloo mutsi ei toi oo totta ja tää mutsi jankkaa joulupukista silti joka joulu ja juhannus.

Antakaa lasten uskoa. Se tuo jouluun sen joulun tunnelman ja mystisen joulun taian. Pitääkö kaiken olla niin totista totta? Miten lapsesta onkaan kutkuttavaa aattoiltana tai aamuna tai milloin se pukki nyt ehtiikään saapumaan paikalle kuulostella ja odottaa milloin se pukki nyt oikein kolkuttaa oveen. Ja isompana kun muutama lamppu on syttynyt päähän lisää tajuamaan, että se ovea kolkuttava harmaahapsi onkin naapurin Pertti. En halua että kukaan vanhempi taitottais kovaan ääneen sormea heristäen kauppakeskuksen joulupukki jonossa että EIHÄN JOULUPUKKIA OLE OLEMASSA!
Ilonpilaaja sanon minä. 

http://www.kaksplus.fi/lapsi/lapsen-kasvatus/anna-lapsen-uskoa-joulupukkiin-4-yllattavaa-hyotya/

Ja entäs kiitollisuus? Kiitollisuus ja kiittäminen lahjan antajaa kohtaan? Jos mummo nyt saa koko vuoden kestävän mielipahan kun kiitos lahjasta menikin joulupukille niin voi sentään. Aikuinen ihminen. Vihotellaan sitten koko vuosi. Kyllä sitä kiitosta vielä vuosien saatossa tulee.

Lapset on pieniä niin vähän aikaa joten miksi tätä joulupukki iloa ei voisi pitää yllä edes sen hetken?

Naiset uskoo ryppyvoiteisiin ja isit oman jalkapallojoukkueen voittoon. Kummatkin ihan täyttä utopiaa ja silti aikuiset ihmiset uskoo.

Lopuksi linkki faktoihin joulupukista ;
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Joulupukki

IHANAA JOULUA! Joulupukilla tai ilman <3 

Mitä jos lapselleni tapahtuu jotain?

Mitä  jos vaunut irtoaa kädestä alamäessä?

Mitä jos kaadut portaissa lapsi sylissä?

Mitä jos lapsi kuristuu yöllä peittoon?

Mitä jos annat liian kylmää maitoa ja aivot jäätyy?

Mitä jos lapsi tukehtuu ruokaillessa?

Entäs jos mulle tapahtuu jotain?

Entäs jos isille tapahtuu jotain?

Äidiksi tulon myötä oon alkanu pelkäämään vähän kaikkea. Kaikista suurin pelko on että menetän mun lapsen. Aamulla jos käy niinkin ennen näkemätön tilanne että herään ennen Hermannia käyn tarkistamassa että hengittääkö se. Mitä jos sille käy jotain? Voinko vuorata mun vauvan joka ei edes enään ole mikään pikkuvauva pumpuliin? Voiko se olla vaan siellä pumpulissa? Pumpulilapsi. Oon joskus iltasin nukkumaan mennessä oon jo miettiny sitä kun se joskus menee kouluun. Entäs jos sitä kiusataan?

Entäs jos mulle tapahtuu jotain? En enää ehdoin tahdoin haluais hypätä ilman laskuvarjoa. En iki maailmassa haluais tehdä valintoja mitkä saattais vaarantaa mun oman hengen tai mikä vaikuttais mun perheeseen. Jos autossa olis enemmän kun yksi turvavyö laittaisin ne kaikki päälle. Mun lapsella on vaan yksi äiti ja se olen minä. Onko itsekäs ajatus? Mutta totta se on. Kun on lapsi ei voi vaan ajatella itseään. Kaikki vaikuttaa lapseen.

Lapsen myötä on myös tullut ajatus siitä että tekis vaan mieli pelastaa koko maapallo. Valaat ja Afrikan lapset. En tiedä mistä kaikki ylihuolehtivaisuus kumpuaa,ehkä menettämisen pelosta. Ei riitä että haluaa pitää oman lapsen pumpulissa vaan pitäis pitää koko maapallo pumpulissa.

On pelottavaa rakastaa jotain niin paljon että on valmis antamaan toisen puolesta mitä vaan. Siirtämään vuoret ja valvomaan koko vuoden putkeen. Voinko rakastaa ja suojella lapseni pilalle? Voiko ketään edes rakastaa liikaa? Vai kutsutaanko sitä neuroottiseksi ylisuojeluksi? 

Klisee mutta totta ; 

Äidin rakkaus on maailman suurin rakkaus. 

Herkät pullovauvat : Katso kuvat!

Imetys tai imettämättömyys ei ole äitiyden mittari. 

Läheisyys ei ole ruokintatavasta kiinni.

Yhteiset ikimuistoiset hetket vauvakuplassa ei ole ruokintatavasta kiinni.

 Rakkaus vauvaan ei ole ruokintatavasta kiinni. 

Läheisyyttä, rakkautta ja yhteisiä 

hetkiä antavat myös 

isit. 

... kummitädit

Ruokailuhetket voi jakaa myös sisarusten kanssa. 

Pulloruokintaa ei tarvitse perustella.

Pullolla ruokkivat äidit eivät ole laiskoja.

Pullolla ruokkivat äidit eivät välttämättä ole kokenut imetyspettymystä. 

Pullolla ruokkivat äidit eivät jää vauvalle etäisiksi.

Pullolla ruokitut vauvat eivät koe turvattomuutta.

Pullolla ruokkiminen vaatii paljon työtä. 

Pulloäidit tarvitsisivat enemmän tukea ja ohjausta.

Pullolla ruokkiva äiti ei ole itsekäs.

Pulloruokinta voi pelastaa vauvasi hengen.

Suuri kiitos kaikille Korvikemutseille ketkä rohkeasti lähti mukaan!

KORVIKEMUTSIT FB!

1.V SYNTTÄRIT!

Huh heijaa! Ihka ensimmäiset synttärit on ohi. 1-vuotta nyt mittarissa. Juurikin TÄNÄÄN! Oon suunnitellu Hermannin ensimmäisiä synttäreitä siitä asti kun se synty. On iso juttu jättää vauvavuosi taakse ja alkaa elämää ihan oikean lapsen elämää. Leikkiä, juosta ja tuhota kaikki tielle osuva.

En ottanut näistä synttäreistä mitään paineita kunhan sain pidettyä just sellasset synttärit kun olin koko vuoden suunnitellu. Ei oo helppoa suunnitella synttäreitä kun ei itselle kelpaa pelkkä kahvi ja pulla vaan kaikki pitää olla tiptop koristeista alkaen ja kaikkien sävyt pitää sopia kakkua myöten yksiin. Leipomisen alotin jo kaks viikkoa sitten, kaikki mahdollinen vaan pakkaseen valmiiks kuorrutteet päälle, VALMIS! Teen ittelle aina stressin tämmössistä juhlista. Kaikki pitää tehdä itse. Paitsi kakku, sen tilasin. Kakkuja oon niin huono tekemään että siihen en edes ruvennu. Koristeita väkersin seisoen ettei Hermanni pääse niihin käsiks. Roikku kyllä jalassa koko ajan. 

Mä rakastan järjestää juhlia. En ryyppyjuhlia vaan tällässiä mihin tulee mummit ja kummit. Saa leipoa ja kokeilla kaikkea uutta. Saan koristella ja järjestää mukit ja lautaset oikeille paikoille suoriin riveihin. Vaikka mun korvista nouseekin lopulta vaan savu ja oon valmis räjäyttämään koko keittiön.

Synttäri menu;
Mini kolmioleivät katkaraputäytteellä
Ruisnapit graavilohitäytteellä
Motzarellapastasalaatti
Italialaiset lihapullat
Porkkanakuppikakut
Vesi/Hunajameloonia
Suklaata
Popkornitäytekakku

Nää juhlat oli ihan hilkulla peruuntua kun Hermanni on niin kovassa nuhassa. Räkä tulee joka reiästä. Pidettiin ne nyt kuitenkin kun ei se nyt niin kipeä ollu vaan sinkoili edes ja takas tuttuun tapaan ku sähköjänis. Hermanni mukavasti tartutti kaikkiin vieraisiin tappo nuhan hieromalla räkänenää jokaisen poskeen ja suuhun. Ja pyhäpaitaan. Mitään sen suurempia synttäri spektaakkeli vauvanryöstö ohjelmanumeroita ei ollu. Sen kun oltiin vaan.

Joku nyt miettii että kauheet juhlat yhdelle lapselle joka ei ymmärrä yhtään mitään. Niin, ymmärsikö se näistä  juhlista yhtään mitään? No ei tietenkään! Ymmärsikö se onko kahvimukit värisuorassa ja onko pastasalaatin pasta El Dante vai Al dente! Ei ymmärtänyt. Vai aliarvioinko Hermannin ymmärtämistä? Ehkä se ymmärskin. Ainakin se oli koko juhlien ajan oma ihana onnellinen Hermanni, hymy korvissa. Ei se välitä värisuorassa olevista mukeista vaan siitä että kaikki sen rakkaat ihmiset oli yhtä aikaa paikalla.

Annetaan stressimittarin nyt olla vähän aikaa nollilla niin joulun jälkeen
ei auta kun vaan alkaa suunnitelmaan seuraavan vuoden synttäreitä.

Hermanni kiittää kaikkia vieraita! 

Arjen pelastajat top 10!

Pieni muotoinen listaus asioista mitkä pelastaa tai ainakin helpottavat mun tasasen tappavaa arkea. Kiitos haasteesta ; Mintunvärinen unelma ! 

1. PUOLISO
Minun ihana rakas komea ja välillä vähän ärsyttävä mies. Ehdoton ykkönen! Arjen supersankari! Arki helpottuu kummasti kun on joku kenen kanssa jakaa kaikki. Pyllypesut ja jäätelöpurkki.

2. TYÖPAIKKA
Oiva paikka joka arkipäivä paeta kotia ja kodin kaaosta. Päivässä edes pari hetkeä kun saa juoda kahvin ja syödä ruokansa LÄMPIMÄNÄ. Työpaikalla käymisestä saa myös rahaa joka kummasti helpottaa arkea. Kaiken kukkuraksi saan tehdä töitä myös mun yksien parhaimpien ystävien kanssa, ei siis yhtään paskempi paikka. 

3. RIPSIENPIDENNYKSET
Vähän vaan joka aamu sutasen BB-voidetta kasvoille, harjaan kulmakarvat oikeaan asentoon AVOT! Siihen menee joka aamu noin 5min. Ehkä 10 jos samalla yritän vahtia Hermannia potalla. Ripsienpidennykset joita myös ripattirastaiksi kutsutaan on ehdoton arjen ja ulkonäön pelastus. Kävin viimisilläni raskaana vielä laittamassa ripsiä ja olin varmaan hengittämättä koko 1,5h kun niitä laitettiin koska eihän viimisillään raskaana oikeesti voi maata selällään. Kauneuden takia täytyy kärsiä sano äiti. 

4. YOUTUBE
Arkijumppa ja vielä ihan ilmainen sellainen löytyy Youtubesta. Hakusanoilla Hiit cardio. Olkkarin matto syrjään ja ryhmäliikunta tunti käyntiin. Helppo ja nopea. Ei vie paljon aikaa. Vauva jumppaa mukana.

5. ISI

Miten mä pärjäisin ilman mun omaa isiä?
Mulla ei ole ajokorttia. Mun iskä kuskaa mua aika paljon. Välillä käydään kaupassa ja haetaan aina silloin tällöin Hermanni hoidosta. Mun isi ei sano koskaa EI! Paitsi jos sillä on saunan lämmitys käynnissä.

6. ENERGIAJUOMAT
Oon energiajuomaholisti. Joisin niitä koko ajan jos vaan pystyisin. Nytkin alkaa pikku hiljaa syljen eritys suussa tuplaantumaan kun edes mietin koko asiaa. Vielä toistaiseksi on hampaat pysyny suussa. Luokittelisin energiajuomat mun pahimmaksi paheeksi.

 7. SALATUT ELÄMÄT

Siitä syystä että kun salkkareitten tunnusmusiikki pärähtää käyntiin tietää että nukkumaan meno aikaan on jäljellä enää 30min. Koko päivä menee ihan sekasin jos ei salkkareita tule silloin ei oikein tiedä milloin voi alkaa valmistautumaan nukkumaan.

8. AVOKADO
Avakoda pelastaa joka päiväisen leipämme. Mitä olisikaan aamupala leipä ilman avakadoa? Ei mitään. Se vaan on niin hyvää.

9. KAIKKI SÄHKÖLLÄ TOIMIVAT KODINKONEET

Kiitos Einstein sähköstä ja kaikista maailman kodinkoneista jotka helpottavat elämää. Kiitos laitteista jotka pitää puhtaana tiskit ja vaatteet. Vielä kun keksitään kone mikä laittais pyykit viikattuina kaappiin. 

10.HERMANNI

Hermanni ei nyt ihan näin alas tässä listassa kuulu. Hermanni pelastaa joka päivän ja arkipäivän ja pyhäpäivän. Hermanni on koko elämän suola ja sokeri. Hermannin aamun eka hymy ja illan vikat tuhinat ne pelastaa päivän kun päivän.

Kulissien takana ;JOULUKORTTI KUVAUKSET!

Perinteeksi muodostunut koska onhan tässä jo kohta kaksi joulua yhdessä vietetty  ja pitäähän niitä perinteitä aina vaalia otettiin Hermannista joulukortti kuvat. Tai tuskin ne koskaan joulukorteiksi asti edes päätyy. Jouluhan on jo ihan oven takana

Mutta muistoihin. 

Tämä on se kuva mikä jaetaan sosiaalisiin medioihin.
Ihana onnistunut ja hän hymyilee.
Tämä oli vain ohitse kiitävä sekunnin murto osan kestävä hetki. Hyvä nopea taitava äiti!

Kun todellisuus on oikeasti tämä:

Hermanni haluaa vaan syödä kuusen palloineen.
Se niistä kuvista. Ja se siitä kuusesta. Hermannia ei vois vähempää kiinnostaa ei joulu eikä varsinkaan mitkää joulu kuvaukset.

En usko jumalaan.

Olen ateisti. En usko jumalaan. Sain jonkin sortin valaistuksen muutama vuosi sitten kuinka helppoa onkaan erota kirkosta. Söin muina miehinä lihapullia samalla näpyttäen puhelimella eroilmoituksen netissä. En sitä sivua tässä mainosta missä kyseisen vastarintaliikkeen voi tehdä. Jokainen etsikööt itse. Menis melkein kannustamiseks jos kertoisin. Parin viikon päästä eroamisesta tuli kirkolta kirje "oletko aivan varma?" Olo oli kuin Haluatko miljonääriksi pelissä. Kilautin kaverille joka erosi myös.

Jouduin olla pakon ja työn puolesta kirkossa. Ja yhä vaan vahvempana tunne siitä että mä en ihan totta usko tähän. Ei herätä minkäänlaisia tunteita. En laittanut käsiä ristiin mutta mä kuuntelin mitä asiaa papilla oli. Miksi haluaisin kuulua kirkkoon kun se ei palvele mua millään tavalla? En usko kirkon sanomaan. Mulle raamattu on vain hieno tarina paksuissa kansissa niillä ohuttakin ohuemmilla sivuilla. Kirkko ei ole tehty mua varten.

Mihin mä sitten uskon? Onko ihmisen pakko uskoa oikeastaan yhtään mihinkään? Asiat tapahtuu jos ne tapahtuu. Jos asia tapahtuu niin sen asian kuuluu vaan tapahtua. Tuoko johonkin uskominen jonkun perusturvan mihin voi nojata kun tulee tiukka paikka? Mihin mä turvaudun kun mulle tulee tiukka paikka? Ammattiapuun. Mihin mä menen kun mä kuolen? Onko ei uskovilla jokin oma kuoleman jälkeinen paikka? Ehkä ei uskovat syttyy uusiksi tähdiksi taivaalle. Pelkäisinkö vähemmän kuolemaa jos uskoisin Jumalaan? En usko.

Hermannia ei ole kastettu. Luin jostain että kastamisen jälkeen vauvat yleensä rauhottuu. Ehkäpä juuri sen takia Hermanni ei ole vieläkään rauhottunu. Toukokuun Kroatia reissulla kastoin Hermannin Arkadianmereen.  Kylmää oli. Itku tuli. Postauksen löytää tästä: Kroatian matka. Oon ite käyny riparin ja mulle on ihan ok jos Hermanni sen haluaa käydä. Ja jos hänestä tuntuu että haluaa olla uskon tiellä niin sekin on ihan ok. Ja jos Hermanni haluaa uskoa joulupukkiin, hammaskeijuihin tai maahisiin niin antaa mennä vaan! Hammaskeijut ja joulupukit meillä vielä varmasti tulee käymään.

Mulle kaikki pyhät on vaan kaupallisia juhlapäiviä jolloin syödään, nautitaan ja ollaan yhdessä perheen kanssa. Se ei varmaan oo keneltäkään pois.

Jos sinä et kuulu kirkkoon eikä lastasi ole kastettu, miksi ei?

Jos meni tunteisiin, miksi? 

Mikä on paras aika vuorokaudesta?

No nukkumaan meno aika tietenkin. Ensin olet tassutellut, silittänyt ja hieronut korvanlehteä. Laulanut tuiki tuiki tähtösen etuperin, takaperin, englanniksi ja turun murteella. Vihdoin! Se nukkuu!

Se tunne kun saa kömpiä ihanan viileisiin lakanoihin omaan sänkyyn. Siihen ihanaan 120cm sänkyyn parisuhdepeiton alle. Se tunne mikä valtaa kehon ja mielen on verrattavissa intialaiseen päähierontaan joka suoritetaan bungalowin laiturin nokassa, Malediivien aaltojen iskeytyessä varpaisiin. Siitä olosta aina nauttii hetken silmät suljettuina pieni hymy kasvoilla jonka jälkeen voikin laittaa puhelimen latauspiuhan päähän ja alkaa pläräämään koko some ja uutis sivustot läpi ja palata takaisin tähän hetkeen. Tähän hetkeen kun saa laittaa silmät kiinni. Korvissa soi vaan hiljaisuus tai telkkarin kohina olkkarista. Tiedättehän sen tunteen kun saa vaan maata sängyssä ja nauttia. Äidit tekee sitä iltaisin koska aamuisin ei semmosta ehdi edes ajatella vaan täytyy olla siinä samassa silmän räpäyksessä tikkana valmiina päivän toimiin. Aikaa ei ole hukattavana hetkeäkään. 

Rakkauden pesä. 

Nykyään en kauhean kauan jaksa edes nautiskella "vaan olemisesta". Nukkumatti tulee unihiekkoineen turhankin nopeasti. Heittää koko säkillisen ja kaput tämä mamma nukkuu. Ja se on hyvä koska koskaan ei voi tietää koska joutuu nousemaan. Joutuuko yöllä valvomaan yksi vai kaksi tuntia. Se on joka öinen jännitys trilleri.

Pusutin miehen ja kömmin sänkyyn. Kirjotin tän tekstin toinen silmä kiinni. Halusin vain jakaa tän mielettömän olo tilan. Jatkan nauttimista. 

Hyvää yötä! Nukkukaa kun voitte! 

Tervetuloa!

Istuin kerran töissä nukkarissa ja pläräsin puhelinta kun on niin kamalan vaikea istua vaan paikoillaan, kuunnella kun toiset tuhisee ja itse on ihan täynnä virtaa. Silmiin iski "Hae kaks plussaan bloggajaksi!" Ei se nyt noin sanasta sanaan menny mutta melkein. Aattelin että äh en pääse, turha toivo ajan tuhlausta. Mutta joku sai mut sitten lähettämään sähköpostia ja hakemaan. No tässä mä sit oon. Mä pääsin. Siis toden totta mähän pääsin. Ja se jos mikä on mulle itselle ihan super saavutus. Enhän mä koskaa edes voita mitään paitsi kerran pelikoneesta euron kun ensin olin tuhlannu siihen 20 euroa. Minä mun huonoilla jutuilla pääsin mukaan bloggaus piireihin. Oon aina tykänny kirjottaa ja jos omilla jutuilla jonnekkin pääsee niin kiitos! 

Tässä uuden bloggaus uran alkusanat;

Hei sinä uusi tai vanha lukija. Huikeeta että olet löytänyt tänne blogiini joko vahingossa tai sitten ihan tarkoituksen mukaisesti. Koska blogi löytyy Kaks plussan sivuilta voit olettaa että aiheet eivät käsittele avaruustiedettä eikä moottoriöljyn vaihtoa. Äitiys on tämän blogin ydin sana. Väsymys tulee ihan hyvänä kakkosena. Kolmosena tulee varmaan hulluus. Jos noi kaikki sanat yhdistää niin niistähän tulee väsynyt hullu äiti. Sitä taidan vähän olla. Toivottavasti viihdyt. Jos olet väsynyt,hullu tai äiti voi olla että viihdytkin. Ehkä joskus kirjoitan jonkun jutun mikä juuri sinua kiinnostaa tai sitten en. Ehkä sinua ei kiinnosta. Mutta mistä sitä tietää jos ei seuraa. Seuraa! Anna ruusuja, anna ideoita uusiin postauksiin! 

Pikemmittä puheitta uusilukija tervetuloa! vanhalukija tervetuloa!

Tässä on elämäni suurin Herkku!

Kakkos herkkuna tulee suklaa... 

Mikä on sinun elämäsi suurin Herkku?

Joulupuu on rakennettu!

Eilen rakensin meijän joulupuun. Ostin tommosen risun näkönen kuusenoksan ja iskin siihen parit pallot ja valot. Makso 19,99e. Meinasin kyllä ensin että olisin illan hämärtyessä hiipinyt kaupungin metsään ja käyny sieltä katkasemassa parit kuusen oksat tai sitte olisin repinyt juuri istutetun kuusentaimenen maasta ja vienyt sen sitten hyvillä mielin ja rikollisena kotiin. No tämä ostettu kuusi tuli ehkä halvemmaksi kun sakot mitkä olis voinu rapsahtaa jos olisin kaupungin metsän tuhoamisesta saanut jos olisin jäänyt kiinni.

Tämä maksettu kuusipuu on myös aito. Itse maksoin kukaan ei sponsoroinut. Joku ihme hinku pistää kotia joulu kuosiin edes vähän. Meijän talouden isikin on niin kamalan innoissaan. Onnesta soikeena. Ei mitään super silmiin roiskivaa punasta vihreetä ja keltasta vilkkuvaa valoköynnöstä vaan ihan vähän vaan,  todella hillitysti. Yksi pieni pöytä kuusi. Se ei sotke eikä Hermanni saa sitä kaadettua. Tai ehkä se saakin. Levittää mullat lattialle ja syö kuusenoksista kuusenkärkkä siirapit.

Joulu tulla jollottaa enkä oo ostanu vielä yhtään joululahjaa kenellekään. Ahdistus! 

Ihanaa joulun odotusta! Koettakaa kestää! Kohta on kesä. 

-25kg. Onko ikävä raskaus masua?

Totta se on. Ihan totta. Kun Hermanni pulpahti maailmaan oon pudottanu 25kg! Eli aikaa siitä alkaa olemaan kohta vuosi. Kiloja mulle Hermannin odotus aikana tuli IHAN OIKEASTI 30KG! Viho viimeisessä neuvolassa kun kävin painoin 77kg ja siitä meni vielä kaks viikkoa yli ajalle. Viimisinä kuukausina tosta noin vaan pompsahti 10kg lisäpainoa. Tottakai söin kun ihra possu en sitä kiellä enkä myönnä mun kammottavaakin kammottavaan oloon. Olisin kuollu jos en olis syöny 24/7. Yölläkin jääkaapilla. Ja litra maitoa päivässä. Nainen 153cm ja 80kg. Huh. Loppu raskaudessa olisin halunnu vaan kuolla. Olin ihan vartalon vanki. Hermannin vanki. X asennossa sängyssä. Koskaan neuvolassa mulle ei valitettu että painan liikaa. Kerran vaan kontrolli käynnillä lääkäri totes että "sun naama on vähän turvonnu!" Ahaa kiva kun kerroit en itse ole huomannutkaan. Kävin sokerirasitus testissäkin kun paino vaan nousi nousemistaan mutta raskausajan diabetesta mulla ei onneks ollu. Loppu pelissä mä en oikein tiedä itsekkään missä ne kaikki 30kg on ollu koska itse Hermannihan ei syntyessään painanu melkein mitään. Saman verran olis lähteny painoa kun olis vaan pierassu. Uskon että suurin neste määrä kerty mun sormiin ja varpaisiin. Ja olin ihan varma että ne räjähtää jossain vaiheessa. 

Mun päähäni ainakin iskostu ajatus siitä että en koskaan halua kerryttää itelleni 30 liika kiloa. Kun menin istumaan en päässy siitä enään ylös. Suihkussa en nähny sheivata edes piparia tai yletty edes jalkoihin. Polvet ja lonkat vaan poksu liitoksistaan. Vähän samalla tyylillä kun barbin jalat lähtee niks naks lonkista irti. Välillä jalat vaan valahti siniseks kun kaikki 30kg paino laskimoverenkiertoa. 

Tänä päivänä en edes halua katsoa raskauskuvia koska musta ne vaan on niin ällöjä. Ja ei en pidä raskaana olevia naisia ällöinä vaan mua itseä ällötti koko minä itse. Jos joku olis silloin tullu kehumaan kuinka ihana raskaushehku vaan loistaa niin olisin tirvassu ja haistattanu paskat. Masu ikävää ei ole eikä tule! En ymmärrä miten sellanen voi edes tulla tai olla. 

Oon tässä vuoden mittaan tiputellu kiloja pikku hiljaa. Tai hiljaa ja hiljaa. Noin pari kk sitten aloin tekemään vatsatreeniä ihan kunnolla. Ja ainakin toistojen määrässä huomaa kehityksen. Hauberi on kasvanut vähän. Pylly ei oo enään niin lituska. Jalatkaan ei oo enään niin muodottomat. Löllö vatsa käy silti itsetunnon päälle. Sektioarpi kohta on tunnoton. Uskon ettei siitä kohtaa voi koskaa lähteä se pieni ylimääräinen pömppö pois koska se osa vatsassa on vaan kuolla kupsahtanut. Urheilu, kuntoilu hikitreeni ja verenmaku suussa on niin ihanaa. Miten onkaan onnellinen ja etuoikeutettu olo että voi liikkua. Haluan pitää itsestäni huolta myös ulkonäöstä vaikka olenkin äiti. Äitit voi myös näyttää hyvältä. 

Herkut kyllä nyt on TAAS alkanu maistumaan vähän liian hyvin. Syytän siitä kyllä pimeyttä ja talvena. Synkkiä iltoja ja väsymystä. Ja kaiken kukkuraks joulukin on vielä tulossa ja herkkujen määrä vaan tuplaantuu. Yritän pitää kulutuksen ja herkut plus miinus nollana. Paljon liikuntaa paljon herkkuja. Näin on ihan hyvä.. Ja ensi kesään on onneksi vaikka kuinka kauan aikaa. 

Aamut.

Katsaus lapsiperheen aamuun ja yleiseen työnjakoon. 

ISIN AAMU ;

Herää.
Makaa sängyssä.
Nouse ylös.
Valita väsymystä.
Juo kahvi.

Lue samalla päivän uutiset/some.
Mene paskalle.
Pue.

ÄIDIN AAMU ;

Herää.
Hae vauva.
Vie vauva potalle.
Harjaa samalla hampaita.
Istu samaan aikaan pöntöllä.
Vauva kaataa potan.
Siivoa.
Vauvan aamupesut.
Vaipan laitto.
Laita kahvi tippumaan.
Aamupala itselle.
Aamupala vauvalle.
Syö itse.
Syötä vauvaa samalla.
Juo kylmää kahvia.
Pese vauvan suu.
Pese oikeastaan koko vauva.
Pese vauvan ruokailu paikka.
Pese ruokalappu.
Pese itsesi.
Pue vauva.
Pue itsesi.
Meikkaa ja laittaidu.

Jos jaksat.
Yritä ehtiä töihin.
Myöhästy.

Niin,etkö sä ookkaa vielä valmis? 

Mutta yleistäminen heti SEIS! 

Meillä isi hoitaa suurimman osan Hermannin hoitoon viennistä ja tuonnista. 

Ja tänä aamuna meitä kutsuu vauvauinti ei työt eikä hoidot. Pakkasin muuten meidän kamat. 30 min lähtöön, isi nukkuu! 

Paska äitiys tuntuu nipistyksenä sydämmessä.

Joku on löytäny mun blogiin Googlen kautta hakusanalla ; PASKA ÄITI!  Huolestuttavaa ja ei niin imartelevaa että kun googleen kirjoittaa paska äiti sieltä löytää mut. Onko paska äiti siis googlettanut ohjeita paskaan äitiyteen? Miten olen paska äiti? Vai onkohan hän halunnut vinkkejä miten päästä paskasta äitiydestä eroon? Tai onko hän kenties etsinyt vertaistukea muista paskoista äideistä?

Hyvä paska äiti, olet tullut oikeaan paikkaan. Täällä on toinen paska äiti. Oikeastaan meitä paskoja äitejä on miljoonia. Mistä paska äiti fiilis tulee? Ehkä hermostuit ja huusit. Huusit lapsille, huusit miehelle huusit ehkä myös talonmiehelle. Hyvä! Se on ihan inhimillistä. Myös äitit hermostuu. Kipuhan kuolee huutamalla alastomana lattialla! Kokeile!
Ehkä paska äiti ei jaksanutkaan siivota niin että koti näyttää ikean kuvastolta. Paskaa voi olla kirjaimellisesti ihan missä vaan. Ehkä tänään et jaksanut tehdä luomu ruokaa ja iltapalaksi tattari puuroa vaan kurvasit suoraan mäkkärin drive-in kaistalle. Ja syödä mussutitte kaiken sen paskan autossa. Tänään ei myöskään ollut vauvan vaatteiden kanssa maching monday vaan sukakit oli eri paria koska aamu kiireessä et vaan niitä löytänyt. Aamu kiireessä hävitti myös itsesi ja jätit hampaat pesemättä ja haisit paskalle.
Voi olla että unohdit ukko nooan kolmannanen säkeistön kesken kaiken mukavan rallattelun ja tunsit taas paska äidin piston sydämmessä. Voin kertoa ettei ukko nooassa edes ole kolmatta säkeistöä. Pyykit on lojunnu kolmatta päivää koneessa puhtaina. Tai kolme päivää sitten ne oli puhtaita, nyt ne on homehtunut ja haisee. Samalla pyykkivuori on kasvanut niin isoksi että Veikka Gustafsson kiipesi huipulle ja iski lipun valloituksen merkiksi. 

Lopetitko imetyksen, etkö lopettanut. Annoitko tutin, etkö antanut. Paska äiti. Ehkä olit koko illan pois kotona. Isi hoiti. Isi hoitaa vielä hiton hyvin. Mutta olit silti poissa. Oikeastaan sinulla oli ihan kivaakin. Mutta olit poissa. Poissa kotona. Paska äiti. Ehkä olit itsekäs paska äiti joka halusi vaan olla rauhassa. Faktahan on se että et ole paska äiti. Tai olet, jokainen äiti ihan varmasti jossain vaiheessa on vähän paska äiti ja se on ihan normaalia. On normaalia olla välillä ihan paska. Paska äitiys tuntuu pikku nipistyksenä sydämmestä. Ja se tunne tulee ihan mitättömistä asioita niistä asioista mistä miehet ei osaa edes kuvitella että ne voi tulla. Ja silloin kun täytyy googlata paskasta äitiydestä sinulla ei ole mitään hajua siitä mitä on oikeasti olla paska äiti. Kun kullannuppusi on 14-vuotias angsti teini kirkuvan vihreillä hiuksilla hän voi sitten ihan itse vittuperkeleen saattelemana kertoa kuinka paska äiti oletkaan. Paskasta äitiydestä et pääse koskaan eroon koska olet äiti. Voimia äidit! Ja vähän isät. Kukaan ei ole täydellinen! 

Herkkukurkku 11kk!

Hermanni Hiirulainen on 11kk! Hän kävelee ja tekee äitin kanssa kyykkyjä. Kävely on vielä sen verran työn alla että koko homman voi kaataa yksi pikku sukka kävely väylällä. Jos jonnekkin täytyy päästä erityisen nopeasti eli paikkoihin mihin ei saa mennä esim vessa ja äitin ja isin makkari. Niihin on parempi ottaa neliveto päälle ja kontata, niin pääsee ehkä hitusen vielä nopeammin tuhoamaan kaiken, vetämään koko vaatekaapin lattialle, irrottamaan lattiakaivon kannen ja repimään koko helvetin vessapaperirullan tuhannen p*llun päreiks ja piilottamalla puolet vessapaperista poskiin. 

Hermanni on alkanu syömään ku työmies eikä kurkkukaan ole enää niin yökkäys herkkä. Tää äiti ei ole ennen edes leipää uskaltanu antaa koska tulehtumisriski on ollut 99,9% varma. Leipäkin siis menee nykyään ilman tukehtumista tai oksentamista. Oikeestaan kaikki menee. Avokado ruikkari on herkkua ja tuorepuurot. Tuorepuuroista kiitos menee kummitädille koska ilman sitä en olis semmossista edes kuullu. 

Tuorepuuro ;
Luonnonjukurttia
Puurohiutaleita
Marjoja tai vaikka marjasosetta
Sotkotetaan sekaisin ja annetaan olla rauhassa yön yli jääkaapissa.
Helppoa!

Myös hoito on aloitettu. Siellä menee Hermannin mittakaavan mukaan hyvin. Ruoka maistuu. Uni maistuu. Eikä itkettäkkään ihan koko päivää. Sellanen on jo oikein hyvä päivä. Herra vaikuttaa tyytyväiseltä. Ja äiti ja isi on myös tyytyväisiä hoitopaikkaan. Hermanni sanoo äiti. Ihan selvästi äiti. Tai sitten ei. Mutta kuulostaa ihan äitiltä. Tai ehkä äiti haluaa kuulla sanan äiti. Äiti kuulee mitä äiti haluaa kuulla. No ainakin se sanoo ÄPÄ! Ja sitten jotain siansaksaa päälle. Hermanni on motorisesti niin lahjakas että jos se tähän samaan syssyyn osais vielä puhuakkin alkais pikku hiljaa epäilyttää onko se edes normaali. Ei kaikkea voi oppia samaan aikaan.

68 vaatteet mahtuu vielä ihan hyvin päälle. Hermanni on niin hiirulainen, ei se ihan aliravitulta näytä mutta pieni se on. Ei lähelläkään kymmentä kiloa. Mutta ei kai sitä voi olettaakkaan että elopainoa ihan hirveästi kertyis kun ukko ei pysy sekuntiakaan paikallaan vaan sinkoilee sinne ja tänne ku sähköjänis. Mikä edes on sähköjänis? Hampaita on ylhäällä neljä ja alhaalla kolme ja puol. Yks on vielä vähän tulo vaiheessa. Ai saasta mä vihaan koko hampaitten tuloa!! Mutta onneks noi kaks alahammasta tuli samalla kertaa niin ei valvottu kun kaks viikkoa. Yks viikko toista hammasta ja toinen viikko toista! Oikee hampaiden tulo valvojaiset. Huoh!

Ruuhkavuodet

On ollu aika hiljasta.. Ei vaan ole aikaa..

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tarkoittaa ruuhkavuodet. Ikuinen neljän ruuhka. Sitä että ei ehi ei jaksa ei kykene tekemään yhtään mitään ylimääräistä. Koko ajan tuntuu olevan kiire jonnekkin suuntaan eli töihin tai nukkumaan. Töistä kun tulee kotiin tuntuu jo niin myöhältä että turha kuvitella tekevänsä yhtään mitään paitsi tietenkin kaiken pakollisen. Täytyy pitää koti hallitussa kaaoksessa, tehä ruoka ja pestä 60 koneellista pyykkiä. Onneks en tee tätä kaikkea yksin. Hatunnosto yksinhuoltajille. Mulla on onneks mies jonka kanssa jaan tän kaiken.

Ilot ja surut. Vitutuksen ja räkätaudit. 

Hermannille on ottanu vähän koville hoidon aloitus ja yöheräily on vaan lisääntyny siihen samaan syssyyn on tulossa vielä hampaita ja eikä siinä vielä kaikki, nenästä roikkuu nenänami ja aamuyöstä yskittää. 3h unien jälkeen eiku töihin! Tekemään samaa hommaa kun kotona, hoitamaan lapsia. Äitinä sitä tietenki tuntee huonoa omaatuntoa siitä että käy töissä mutta se on pakko. Pakko se on jos aikoo käydä laittamassa ripsiä ja ostaa kaupasta avokaadoja. Paitsi jos ottaa "eron", laittaa vaan miehen postin menemään eri osoitteeseen ja vetää Kelasta ja sossusta kaikki mahdolliset tuet niin ehkä sitä sitten pärjäis kotona. Ja tiiättekö näitä on....

Hermanni on niin onnellinen hoitoon lähtijä. 

Ja koska en voi olla harrastamatta päivittäin liikuntaa täytyy sekin jotenkin ujuttaa mahtumaan kalenteriin. Sohvalla pötköttäjäks musta ei ole vaikka en olis nukkunu yöllä sekuntiakaan. Se on super nopea ja raskas hiit treeni melkein joka päivä. Joskus ei vaan oikeesti ehi sitäkään. Mut semmosia päiviä on harvoin. Syön niin paljon kuitenki herkkuja että jos en liikkuis olisin merimakkara. Töihin paluun jälkeen mun paino on onneks jatkanu laskusuhdannetta. Mulla on aktiivisuusmittari ranteessa ja joskus hölkkä vielä sängyn vieressä ennen nukkumaan menoa että saan 100% täyteen. 

Joskus iltasin ei vaan jaksa raahautua enään edes suihkuun. Ja sit haistaan paskalle. Imurointi suoritetaan salkkareitten mainoskatkolla. Sellanen pika imurointi missä ei siirretä ollenkaan mitään tavaroita vaan imuroidaan vaan sieltä missä lattia on näkyvissä.  Salkkareita ei mistään hinnasta jätetä väliin. Minä ja mies ollaan 20.30 vaaka asennossa valmiina nukkumaan.

Ulkona on kylmää ja pimeetä. Tekis mieli vaan istua sohvalla ja syödä 100kg suklaata. Trumppi on Yhdysvaltain uusi presidentti. Ja talvikengät on huonot, niissä jäätyy varpaat hetkessä.
Onneks saa suunnitella ens kesän ulkomaan matkaa. Palmut huojuu ja Hermanni hyppää pää edellä altaaseen. Se antaa toivoa tulevaan! Voimia valvottuihin öihin! Yöllä ku herään Hermannin huutoon mietin. 

"Enää puolvuotta lomaan!"

Äitiys on yhtä pillittämistä!

Koko äitiysura alkaa itkemisellä. Ensin tikkuun ilmestyy kaksi viivaa jonka jälkeen tirautetaan onnen tai surun kyyneleet. Kahden viivan jälkeen itketään jokaiselle mainokselle mikä vähääkään liittyy vauvaan ja itketään vaikka ei liittyisikään. Koko raskaus aika on hyvin herkkää aikaa jolloin itketään milloin mistäkin. Synnytyksessä itketään kivusta ja pelosta. Kun käärön saa syliin itketään onnesta, tässä kohtaa myös mies saattaa liittyä itku kuoroon mukaan. Synnytyksen jälkeen itketään hormonienromahtamisen ansiosta jolloin uusi äitikään ei tiedä onkohan kissa vai kala. Jokaisesta vauvan päästämässä pienestä uudesta "sanasta" jonka äitit voivat vaan kuulla vieräytetään kyynel. Jossain vaiheessa itketään väsymystä sitä mustaa möykkyä mikä oleilee äidin harteilla joskus käy niin ettei se musta möykky lähde ilman apua. Itketään yksinäisyyttä vaikka vauva on koko ajan läsnä. Ja kun se pieni merimakkara kierähtää ensi kertaa selältä mahalleen mahalta selälleen on se parin kyyneleen arvoinen suoritus. Jokainen uusi asia saa äidin kyynelkanavat auki. Ne on niin suuria hetkiä! Ettei kukaan voi ymmärtää. 

Meillä eletään nyt niitä kaikista suurimpia hetkiä. Niitä hetkiä milloin vuodatetaan krotiilinkyyneleitä. Hetkiä kun.opitaan ja opetellaan ne kaikkia elämää helpottavat taidot. Pissat ja kakat pottaan on yhtä kuin onnen kyyneleet. Toissa päivänä meillä otettiin ihka ensimmäiset askeleet ihan itse ilman tukea. Herra Herbertti kohta 10kk otti hitto soikoon askeleita. Maanantaina lähdin töihin. Vuoden kotona olon jälkeen eka päivä meni jonkinlaisessa psykoosissa että en edes tajunnu koko tilannetta. Tiistaina aloin jo olla sen verran kartalla että kotoa lähtiessä olis tehny mieli pillitttää. Suljin koti oven ja mulla oli niin ikävä Hermannia. Niin ikävä että kyyneleet vaan olis tirskunnu silmäkulmista jos olisin antanu niiden päästä valloilleen. Ja kun tuun töistä voisin itkeä onnesta kun saan Pikku Hiirulaisen syliin. Kolme viikkoa niin meillä lähdetään hoitoon. Varma itku. Se on niin suuri askel pois vauvuudesta että haluan olla siinä mukana. Mä haluan olla mukana kun Hermanni menee ensimmäistä päivää hoitoon. Mä niin itken. Itken kun meijän vauva ei ole enää vauva. Itken kun joudun jättämään sen hoitoon vaikka luotan Hermannin hoitajaan ihan 100%! Itken luopumista. Kun vauva jossain vaiheessa elämää tajuaa olevansa erillinen olento ettei hän olekkaan yhtä kuin äiti se sama asia tapahtuu äidille tässä vaiheessa. Se tyhjä olo mikä on ilman vaippasankaria. Äitin täytyy myös iskostaa päähänsä olevansa erillinen olento vauvasta. Se pistää itkettämään! Joskus itkettää myös sen takia kun on vaan niin onnellinen. Silloin kun makoillaan koko perhe vierekkäin lattialla tajuaa Hitsi vie mulla on perhe! 

Äitiys tekee itku alttiiksi. Jos ennen äitiyttä on ollut herkkä niin lapsen saanin jälkeen on hysteerinen. Tai ihan jopa hullu.