Vuosisadan oksennustauti!

Huh! Onneks tää viikko alkaa olla voiton puolella ja viikon talviloma häämöttää edessä päin. En jaksais enää. Tää viikko vei mun voimat ihan kokonaan ja kirjaimellisesti.

Tiistai aamu alkoi pienellä vatsan väännöllä. Se alkoi heti kun heräsin. Normaaliin tapaan yritin väkisin juoda kahvia ja syödä vähän aamupalaa. Jos se sillä menisi ohi. Ei, ei vaan maistanut, ei edes aamukahvi vaikka se on päivän tärkein ateria. Epäilin hetken voinko lähteä töihin mutta luulin vatsakivun menevän ohi, samoin ällöttävän olon. Ehdin olla töissä tunnin kun tuli olo että nyt täytyy lähteä kotiin. Ja mun kynnys lähteä tai olla kotona on yhtä korkea kuin Himalajan huippu. Onneksi lähdin.

En ehtinyt kauan kotona sängyssä pyörimään kun tuli jo kiire vessaan. Yökki. Sieltä se tuli. Ja se siitähän se riemu vasta ratkesi. Sen jälkeen mikään ei pysyny enää sisällä ei niin mikään. Ei pystynyt juoda, eikä syödä. Kun oksetamista oli kestänyt jo puoli päivää alkoi päässä jo pimetä ja koko vatsalaukku oli krampissa kun ei ollut enää mitään mitä vatsassa olisi ulos tullut. Se kun oksennusrefleksi on päällä mutta mitään ei vaan tule ulos, on kamala. Vessan lattialla pää pöntössä ja taju kankaalla. Kädet tärisi kuin olisi ollut kovempikin ryyppyputki päällä. Vatsakipu oli niin kova että piti melkein itkua jo tihrustaa. Jos kynnys on korkea olla töistä pois niin vielä korkeampi kynnys on lähteä sairaalaan.

Sairaalassa pääsin yllättävän nopeasti makuuasentoon ja suoraan tippaan. Nestettä suoraan suoneen. Olin niin kuollu kun vain elävä kuollut voi olla. Sanoinkin että taidan kuolla tähän paikkaan. Ei, en kuollut. Eikä vatsalaukkukaan ollut revennyt siitä rajusta yökkimisestä vaikka siltä se tuntui ja suussa alkoi maistumaan jo veri. Noro. Norohan se. Nesteytyksellä ja pahoinvointilääkkeellä olin taas elävien kirjoissa.

Kyseisestä episodista on jo kolme päivää mutta vieläkin on olo kuin pahemmassakin krapulassa. Tässä on yksi hyvä syy miksi olen absolutisti. Pelkään oksentamista ja pahaa oloa. Tässä on taas yksi syy miksi mä en kestäis olla raskaana. Mä en kestä pahaa oloa. Pahaa oloa joka kestäis koko 9kk. Se on yksi mun pahimmista painajaisista. Ei enää koskaan!

Kolme tuntia lomaan. Sen jälkeen vain tulevaisuus on avoin. Mennään koko loma ihan vaan rennosti fiiliksen mukaan.  Aion myös hetkeksi laittaa treenaamisen jäihin. Ainakin viikoksi. Kova treenaaminen ilman asian mukaista nesteytystä on varmaan iso osa syyllinen mun nopeaan kuivumiseen. Nyt täytyy yrittää antaa kropalle vähän aikaan palautua tästä järkyttävästä kevät paastosta joka tyhjensi ihan joka solun. Katsotaan pysytäänkö loma terveenä.

Hyvää talvilomaa!

Mitä löytyy meidän jääkaapista?

Yleensä meidän jääkaapista löytyy muutakin kuin valo. Tämä johtuu siitä että ruokaa täytyy olla saatavilla varsinkin nyt kun omistaa lapsen. Ennen lasta ei ollut niin väliä löytyykö jääkaapista yhtään mitään. Sinkkuaikoina sieltä ei löytynyt edes valoa. 

Jääkaapista täytyy aina löytyä perus elintarvikkeet joita meillä on :

Maito
Oivariini
Juusto
Rahka
Luonnonjuqurtti

Näillä viidellä pääsee jo erittäin pitkälle. On kahviin maitoa, leivän päälle muukin kuin pyhäähenkeä ja Hermannille on välipalaa. Yleensä jääkaapistamme löytyy myös rehuja, erilaisia ja erinvärisiä rehuja. Hermannin lempparia on minitomaatit ja kurkku, niitä yleensä löytyy aina myös ruokalautaselta ja ihan vain naposteluun. Ja mun täytyy saada leivän päälle myös jotain rouskuvaa. Ruuan kylkeen yritän myös mahdollisimman usein jaksamisen tai viitsimisen mukaan tehdä salaattia. Raejuusto on myös yksi takuuvarma löytö. 

 

Jääkaappimme oven lokerikot on täynnä erilaisia salaatinkastikkeita ja majoneeseja, koska mä vaan yksinkertaisesti rakastan niitä. On ihana laittaa salaatin päälle jotain hyvää kastiketta eikä riitä että olisi vaan yhtä laatua. Tätä mun mies ei ymmärrä miksi niitä täytyy olla koko jääkaappi täynnä ja vielä kaikki on puoli tyhjiä.  

Jääkaapista löytyy myös erillisia yllätyksiä ja kätköjä. Puoliksi juotu pillimehu mistä on pilli jo hukka nimisessä paikassa. Homeelta maistuva halloumjuusto, kuusenkärkkäsiirappia, kurkkusalaattia mitä kukaan ei koskaan syö, silmätippoja, ananasmurskaa, erilaisia eri homehtumis vaiheessa olevia leikkeleitä ja paljon muuta. Yleensä löytyy myös Pepsi Maxia koska olen tämän syntisen juoman suurkuluttaja.

Jääkaapissa ei ole minkäänlaista loogista järjestystä vaan tavarat on siellä mihin ne on nyt satuttu laittamaan. Onneksi avatut maidot ja vihannekset löytävät useimmiten oikeille ja omille paikoilleen. Kai jääkaapissa on jokaiselle elintarvikkeelle omapaikkansa, missä on optimaalinen lämpötila tuotteen säilyvyyteen. Tähän asiaan en ole perehtynyt ja tuskin koskaan perehdyn.

Meidän perheessä syödään suht terveellisesti ja vältellen eineksiäja järkyttäviä sokeria määriä. Meidän jääkaapista harvoin einestä löytyy, paitsi aivan äärimmäisen tiukanpaikan tullen saarioisten äitien tekemää makaroonilaatikkoa. Meiltä ei ikinä löydy sokerijukurtteja, vanukkaita, eines hamppareita tai pizzoja tai nakkeja.

Uskallatko raottaa sinun jääkaappisi sisältöä?

Tilapäinen hoitovapaa

Hermanni tuli maanantai iltana kipeäksi. Todella kipeäksi. Piti jäädä tilapäiselle hoitovapaalle. Räkää tulee ihan jokaisesta reijästä mistä sitä vaan voi ikinä tullakkaan. Hermanni on ollu yllättävän terve,tai siis ihan super hyper terve. Se on ollut viimeks pois päiväkodista sairastelun takia viime syksynä kun sillä oli vähän nuhaa. Kai se on nuollut niin paljon kaikkia hyviä bakteereja pitkin hiekkalaatikoita. Toinen vaihtoehto on et meijän koti on täynnä hyviä bakteereja mitkä vaan lisää vastustuskykyä maailman pahuutta vastaan. 

Ollaan oltu Hermannin kanssa nyt 3 päivää kotona eikä tauti vieläkään näytä hellittämisen merkkejä. Pari yötä ollaan nukuttu tai siis ei olla nukuttu oikein yhtään. Pyöritty ja hyöritty. Milloin on noustu syömään ja milloin taas on noustu itkemään. Tai ihan ilman syytäkin. Ruoka ei ole maistunut sitten ollenkaan. Oonkin laittanut keittiönpöydälle noutopöydän mistä Hermanni saa käydä napsimassa just sitä mitä se haluaa,eli ei mitään. Oon tarjonnu karkkia, suklaata ja jäätelöä, ei maistu. Onneks se vähän puputtaa leipää ja juo paljon vettä. Hyvin sillä silti näyttää virtaa olevan kaikesta kuumeesta ja syömättömyydestä huolimatta. Välillä meijän koti on yks parkour rata, hypitään sohvalta ja milloin kaapin päältä. Hermannilla on varmaan ollut tai on kurkku kipeä kun sillä ei parina päivänä lähtenyt ääntä ollenkaan, mutta eipä se sen pölötystä estänyt. Päinvastoin! Mitä vähemmän ääntä lähti sen enemmän hänellä oli asiaa. 

Ollaan katottu ainakin viis miljoonaa videota youtubesta, 3 elokuvaa Netflix/Elisa viihteestä. Doria etsimässä, Minion elokuva ja Onneli ja Anneli. Kyhjötetty sohvan nurkassa peiton alla ja syöty juuri sitä mikä sillä hetkellä maistuu. Hermanni haluaa koko ajan vaan olla äidissä kiinni. Oli sitte yö tai päivä, äidissä on saatava olla kiinni. Oon saanu yliannostuksen ihokontaktia. Huomenna pääsen töihin ja aijon olla ainakin metrin päässä jokaisesta ihmisestä. Läheisyyskiintiö alkaa olla täynnä. Onneksi yhden työpäivän aikana se taas nollaantuu ja taas olen valmis olemaan lähekkäin 24/7! Taitaa Hermanninikin olla jo täynnä pelkkää äitin naamaan kun täytyy aina viheliäisesti käydä tökkimässä. 

Toivotaan että tää kavala tauti alkais pian hellittämään, muuten Hermannin pehmeä masu vähän pömppö ei kohta olekkaan niin pömppö vaan kuihtuu kun pyy maailmanlopun edellä. Ja koska olen äiti ihminen niin tämä tautihan ei äiteihin iske. Yleensä kaikki pöpöt kiertävät äidit kaukaa, koska jos äiti sairastuu koko maailma pysähtyy.