Äitin kanssa töissä

Me ollaan Hermannin kanssa kummatkin samassa puljussa. Hermanni hoidossa ja äiti töissä. Eri ryhmissä ja vielä niin ettei koko päivänä nähdä, paitsi tänään. Tänään oli niin jännä päivä että paikkasin puuttuvaa työkollegaa oman lapseni ryhmässä.

Ajatus olla töissä samassa ryhmässä vähän jännitti. Miten hitossa se tulee sujumaan!? Onko koko päivä pelkkää sylissä kyhjöttämistä ja itkua ja parkua jos äiti häviää tai äiti hoitaakin jotain muuta lasta? Saanko edes vilkaista ketään muuta? Mutta ei päivä meni oikein mallikkaasti. Ajattelinkin että on helpompaa olla samassa ryhmässä kuin niin että Hiirulainen näkee äitistä pelkkiä vilauksia silloin tällöin ja silloin koko päivä olis menny ihan pelkäks itkuks. Paitsi koko päivä meinasi mennä piloille jo aamun alku metreillä kun Hiirulainen sotki aamulla kakalla, pääsi suihkuun ja luuli että sinne voi jäädä asumaan.

Äitin läsnäolo ei vaikuttanut Hiirulaisen päivään mitenkään. Hän oli kuin kuka tahansa muukin päiväkodinlapsi ja minä olin kuin kuka tahansa muukin aikuinen. Paitsi kyllä siinä vähän piti kikkailla ettei tee mitään suurta numeroa  kun lähti ruokatauolle tai vessaan. Hiirulaiselle kelpasi muutkin aikuiset vaikka äiti olikin paikalla. Äiti sai myös koskea ja ottaa syliin muitakin kuin vain hänet. Vältyttiin suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta. Tilanteita missä Hiirulainen käytti äiti korttia oli silloin kun tuli pahamieli. Kenelle tahansa pahamielen puskiessa päälle kelpaa vain ja ainoastaan se kaikista tutuin ja turvallisin syli nimittäin äiti jos se vaan. On mahdollista. Olis melkein huolestuttavaa jos se en olisi minä. Kotona jotain kamalempaa sattuessa kelpaa aina isi, koska isi ei panikoi. Isi pysyy rauhallisena sattuu ihan mitä vaan. Äitillä aukeaa heti kyynelkanavat ja paniikki iskee päälle. Myös se että äiti kielsi otti Hiirulaista pattiin paljon kovemmin kuin se että joku muu olisi kieltänyt. Äitille piti pistää päälle ihan huutoraivarit kuin muuten selvitään pelkällä nenän nyrpistyksellä. Ja rajat pysyi oli se sitten oma tai vieras lapsi. Ei väliä.

Ihana nähdä ihan itse miten Hiirulainen toimii noin isossa ryhmässä. Ja huomasin ulkoillessa että Hiirulainen tekee samaa kuin kavereiden kanssa puistossa ollessa että hakeutuu hetkittäin haahuilemaan yksin ja nauttimaan vain omasta seurastaan. Ehkä yhden lapsen perheen lapset haluaa aina välillä olla yksin ja hengähtää siitä väen paljoudesta. Oon kyllä niin etuoikeutetussa tilassa, mun työkaverit jotka jotkut on ihan mun oikeita ystäviä hoitaa mun lasta. Tiedän lähes tulkoon tasan tarkkaan minkälainen päiväkotipäivä mun lapsella on ja mitä ja minkälaista ruokaa se joka päivä syö. Ja sitten on nää super spesiaali päivät kun saan olla Hiirulaisen kanssa koko päivän ja seurata miten se oikeasti päiväkodissa toimii. Voi olla että tänään se kuitenki olin vähän enemmän riiviö kun yleensä. Mutta hyvin toimii! Se pärjää hyvin. Alku itkut ja kyynelet on ihan menneen talven lumia. Jokaisen vanhemman pitäis viettää yksi päivä lapsensa kanssa päiväkodissa. 

Työharjoittelija

Olipa raskas päivä kun oon tottunu jo omatoimisiin eskareihin. Me ollaan tää viikonloppu Hermannin kanssa kaksin ja herkutellaan koko viikonloppu! NAM NAM!

Miten syntyy blogiteksti?

Ensin tarvitaan aihe. Ei riitä pelkkä aihe vaan aihe josta saa jotain kirjoitettuakin. Eikä riitä että on aihe josta saa jotain kirjoitettuakin vaan aiheen täytyy olla myös mielekäs itselle. Välillä ei vaan ole yhtään mitään kirjoitettavaa. Ja itse en tykkää mitä meille kuuluu teksteistä jos niissä ei ole yhtään mitään muuta kerrottavaa kuin mentiin kauppaan tultiin kaupasta käytiin nukkumaan ja sitten me herättiin. Yritän myös välttää päiväkirjamaista kirjoittamista ihan vaan sen takia kun en niitä itsekään jaksa lukea. Hyvän blogiteksti aiheen tunnistaa siitä että sanat vaan tulevat ilman sen suurempia miettimistä. Itse en käytä paljon aikaa miettimiseen. Jos aihe on hyvä tekstiä kyllä tulee sen suurempia pähkäilyä. Jos joku aihe on oikein mieleinen saatan kirjoittaa tekstin alle puolessa tunnissa. Joskus kirjoittaminen menee kirjoitan pyyhin kirjoitan ja loppujen lopuksi en kirjoita yhtään mitään. Välillä taas mietin tekstejä ääneen pään sisällä, yleensä juuri kun pitäisi sammuttaa valot ja käydä aa tuuti lulla, jos hyvää tekstin pätkää ei heti kirjoita poistuu se kovalevyltä yön aikana. Jos blogitekstin aihe on väkisin ja vänkällä mietitty ei kirjoittaminen suju ollenkaan eikä tekstiä tule. Joskus yritän keksiä esim hyvän otsikon ja aiheen ja alkaa väkisin kirjoittamaan. 99% se ei onnistu eikä teksti saa tulta alleen. Joskus käy ihme eli se 1% ja väkisin mietitty teksti leimahtaa oikein liekkeihin ja näppäimistö sauhuaa. Hyviä ja keskeneräisiä kirjoituksia löytyy mun blogi arkistoista 22kpl jotka syystä tai toisesta on jäänyt kesken tai asia on loppunut kesken. Toisinaan hyvä blogiteksti saa alkunsa hyvästä kuvasta. Joskus tulee otettua niin pirun hyvä kuva mikä ansaitsee hyvän blogitekstin rinnalleen.

Kuvat. Jokainen blogiteksti tarvitsee jonkinlaisen kuvan. Plussaa tietysti on että kuva on hyvä ja ehkä jopa jotenkin liittyy aiheeseen. Välillä käy niin että on kirjoittanut hyvän tekstin mihin ei olekkaan mitään hyvää ja sopivaa kuvaa. Ei edes arkistoista. Silloin blogitekstin julkaiseminen lykkääntyy siihen asti kun sopivat kuvat on saatu otettua. Mies ei tätä ymmärrä vaan pyörittelee päätään kun aina vaan täytyy olla kuvaamassa.

Kun sopivat ja hyvät kuvat on saatu. Täytyy kuvat vielä muokata ja leikata sopivan kokoisiksi. Jos kuvia on paljon saattaa tämä viedä yllättävänkin paljon aikaa. Kuvat täytyy asetella ja sommitella blogitekstiin oikeille paikoille ja kun kirjoitan blogia pelkästään älypuhelimella voi kuvat hyppiä ihan minne sattuu. Eikä se että ne hyppii vaan välillä koko teksti saattaa kadota bittiavaruuteen vain yhden mokan takia.

Huono kuva

IHan hyvä kuva

Oikolukeminen. Kun blogiteksti ja kuvat on saatu aseteltua sopiviin paikkoihin alkaa oikolukeminen. Oikolukeminen ei ole yhtään mun juttu. Vaikka saatan lukea sata kertaa tekstin läpi en välttämättä huomaa kirjoitusvirheitä. En osaa käyttää pilkkua enkä yhdyssanoja vai onko se yhdys sana. Oikoluku vaiheessa saattaa tekstin sisältökin muuttua kun aivosopukoiden syöveistä tupsahteleekin koko ajan vain parempia ja parempia juttuja. Parasta olisi jättää blogiteksti pariksi päiväksi rauhaan kirjoittamisen jälkeen ja palata siihen uudestaan jolloin mahdolliset virheet ja mokat huomaa paljon selvemmin. Paitsi parin päivän jälkeen saattaa blogiteksti tuntua aivan sonnalta jolloin on parempi painaa suoraan vain delete nappulaa.

Julkaiseminen. Kun omasta mielestään kaikki iin pisteet, sanat ja kuvat ovat sopusuhdassa koko tekstin kanssa aletaan omaa upeaa luomusta esikatselemaan. Tässä vaiheessa löytyy tekstistä ainakin 1001 virhettä. Eli siirrytään takaisin lähtöruutuun. Kun itse ei löydä enää yhtään virhettä tai on pää on jo räjähtämis pisteessä painetaan julkaise nappulaa, laitetaan kädet ristiin ja toivotaan parasta ja pelätään ilkeitä kommentteja. Yhden blogitekstin julkaisuun ajatuksesta julkaisu vaiheeseen saattaa kestää 30min - viikko. Tässä ajassa saattaa samaan aikaan olla montakin eri tekstiä työn alla. Asia ei ole niin yksinkertainen kun joku voisi ajatella. Kuvia ei lätkitä sinne ja tänne vaan kaikki on harkinnallisesti suunniteltua ja pedagogisesti toteutettua. 

HERMANNIN VIIKKO KUVINA

MAANANTAI

Maanantai alkoi hitaasti aamusuihkulla, samalla hampaita pesten. Tässä välissä äitin on hyvä hoitaa omat kauneus hommansa eli sutasta vähän ripsiväriä ja laittaa sitä samaa ponnaria mikä on ollut jo yön yli vähän kireämmälle. Koska suihku on maailman paras juttu ikinä lähdetään sieltä huutojen kera pukemaan ja kohti päiväkotia.

TIISTAI

Tiistai illan iltapalalla. Iltapala on NAM NAM jos vaan puurossa/jukurttissa on marjoja. Kaikki marjat käy. Kaikki marjat on Hiirulaisen mielestä NAM NAM jopa pihlajanmarjat. Hiirulaisesta on tullu marjojen suurimmat syömäri. Ja syömäri muutenkin. Ruoka on NAM NAM!

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona nukutti. Kummitäti eli ystävien kesken  tätä kävi kylässä. Haettiin pizzaa ja syötiin. Tätän kanssa aina saa jotain hyvää. Silmät luppasi jo 8 aikaan koska tätän kanssa on aina niin hurja meno ettei illalla paljon tarvi unilauluja äitin laulella. Sateenkaari yksisarvinen kainaloon ja kohti höyhensaaria. 

TORSTAI 

Torstai on siitä jännä päivä ettei siitä ole yhtään kuvaa. En ymmärrä miten sellanen päivä on voinu edes tapahtua. Torstai jää historiaan päivänä jona ei otettu yhtään kuvaa. Torstai oli Hiirulaisen mielestä huippu päivä koska käytiin tätän kanssa uimassa. Hiirulainen menee kun kala vedessä kun sen päästää vapaaksi. Hiirulainen uskaltaa hypätä jo aikuisten altaaseen sen kun vaan joku muistaa ottaa kiinni. Torstaina Hiirulaisella oli myös vapaapäivä päiväkodista koska äiti oli vähän taneli ja oli ilmoittanut isille väärän päivän lääkäri päiväksi. Onneks moka huomattiin keskiviikko iltana kun aloin tutkailemaan lääkäri aikoja. 

PERJANTAI 

Hihulei, se  on vihdoin perjantai. Hiirulaisella oli taas vapaapäivä päiväkodista. Hiirulainen pääsi mummolaan ja vaarilaan koko päiväksi. Perjantai oli jännä päivä. Käytiin kurkkaamassa mitä munuaiselle  kuuluu. Muaki jännitti niin että hyvä ettei verisuoni puhjennut päästä. Tulokset saadaan tiistaina. Yleensä ollaan vähän ultraajan  kanssa saatu vaihdettua pari sanasta mutta nyt ei. Hiirulainen huus niin kovaa että ikkunat helis. Selvittiin kuitenkin kaikki sen suuremmilta traumoilta. Kiitos lääkäri kammosta vaan viime kevään korvatulehduskierre! 

LAUANTAI 

Lauantaissa parasta on rauhassa syöty aamupala. Tai rauhassa ja rauhassa mutta ei ole kiire minnekään ja sen poukkoilun tuoliin takas kyllä kestää. Ei hermostuta niin paljon vaikka puurot lentääkin lattialle koska on aikaa siivota ne.  Kahvin saa kuumana ja leivälle ehtii laittaa muutakin kuin voita ja pyhää henkeä. Aamupalan jälkeen lähdettiin joka lauantaiselle ratas lenkille ja puistojumpalle. Hiirulainen leikkii ja äiti tekee jalkatreenin. Aamuisin puistot on autioita niin kehtaa heilua ja hyppiä kun aropupu. Lauantaina käytiin satamassa kummastelemassa tivolia. Ihan liian pelottava vielä melkein 2-vuotiaalle. Liian kovia ääniä ja liikaa vilkkuvia valoja. Illalla vielä saunaan löylyihin. Kuudesta seittemään taloyhtiön paras saunavuoro. 

SUNNUNTAI 

Sunnuntaina viikon viimeisenä päivänä suunnattiin ulkoilemaan Lapakistoon. Lapakisto on retkeily ja luonnonsuojelua alue Lahessa. Reittejä on joka suuntaan ja kaiken pitusia. Pisin reitti taitaa olla kuuhun niin paljon on erilaisia vaihtoehtoja patikointiin.  Hiirulaisen tahtiin edettiin 3km/h. Joka mutkassa syötiin vähän puolukoita ja ihmeteltiin tuulessa heiluvia puita. Tai vaihtoehtoisesti saatiin raivareita koska A) ei saanut mennä uimaan B) ei saanut juosta maailman jyrkintä kallionrinnettä alas.  Tuntien hortoilun, ihmettelyn ja 10 litran mustikoiden ja puolukoiden syönnin jälkeen päästiin vihdoin makkaran ja ketsupin kimppuun. Syksyn tuulet puhalsi jo niin viileenä että kaikkien nenät punotti ja sormet alko olla tunnottomat. Syksy se vaan on nyt tullut. Talvi vermeet esiin naftaliinista. 

HUOMENNA

Huomenna alkaa taas arki. Työt ja päiväkoti kutsuu. Äkkiä nukkumaan että tulee taas nopeemmin viikonloppu.