maanantai 17. joulukuuta 2018

3-vuotiaan dinosaurus synttärit!

Koko edeltävä viikonloppu vietetettiin Hermannin 3-vuotis syntymäpäiviä. Juhlat kestivät kaksi päivää ja vieraita kävi noin 20. Rakastan juhlien järjestämistä ja kakkujen ja muiden herkkujen tekemistä, aloitin järjestelyn jo viikkoa ennen h hetkeä. Kaikki 30 ilmapalloa puhallettiin jo viime viikon sunnuntaina ja koko viikon leivoin kakkuja ja samalla join maailman parasta asennusviiniä. Onneks oli pakkasta niin sain laitettua kakut parvekkeelle kylmään. Tähän kamalan kiireiseen viikkoon on kuulunut myös oma kosmetologikäynti, 10km lenkki ja päiväkodin joulujuhla. Selvittiin kuitenkin ja kaikki valmistuivat aikataulussa. Lauantaina kokkasin, heitin lenkin ja kokkasin taas. Sunnuntaina sama setti.



Syntymäpäivä teemana tänä vuonna oli dinosaurukset. Dinosaurukset on ollut meillä nyt jonkin aikaa kova hitti joten ei auttanut kun ottaa dinot mukaan juhliin. Tätä teemaa olisi voinut viedä vielä vaikka kuinka pitkälle. 




Synttäri menu :

Mustikkavalkosuklaajuustokakku

Porkkanakakku
Ja the synttärikakku jonka puoliksi teki työkaveri. 
Valkosuklaavaahtokarkkimansikat
Keksejä erillaisia
Karkkia


Motsarellarucolapesto salaatti
Vuohenjuustoviikuna palat
Kirjolohenmäti ruis/vehnäpalat
Härkäpiparjuurirullat kurkulla


Sunnuntaina lapsi vieraille tarjoiltiin lapsiystävällisempiä herkkuja kuten sipsiä, popkornia, pillimehua.




Huh, on näissä juhlissa kuitenkin oma hommansa kun perfektionisti ollaan ja kaikki täytyy olla itsetehtyä ja koristeet vimosen päälle. Onneksi vain kerran vuodessa niin tähän hommaa jaksaa panostaa ihan täysillä.

Suuri kiitos kaikille vieraille. Sankari nukahti alta aikayksikön sunnuntai iltana alasti sohvalle. 3-vuotiaaksi muuttuminen on rankkaa ja voimia vievää puuhaa. 

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Me nukutaan perhepedissä!

Hermanni täyttää pian kolme. Ja me nukutaan kaikki kolme samassa sängyssä. Minä, mies ja Hermanni. Kaikki siinä sulassa sovussa 180cm leveässä paratiisissa. Ja se jos mikä ei kaikille ole ok. Joitain ihmisiä syvästi häiritsee meidän tapa nukkua. Jotain häiritsee se että meidän vanhempien sängyssä nukkuu lapsi. Joidenkin mielestä se on jopa sairasta että lapsen annetaan nukkua vanhempien sängyssä. Miten jotkut jaksavat vaivata päätään sillä miten meillä nukutaan? Onko se joltain jotain pois jos tämä järjestely on meille hyvä? 


Ootteko kokeillu sitä tätä tai tota? Kyllä lapsen omassa sängyssä pitäis nukkua. Miksi kukaan tulee antamaan neuvoja meidän nukkumiseen kun meistä tämä on täysin fine?! Mikä siinä perhepedissä on niin kamalaa? Pitäisikö vaan ihan muiden mieliksi huudattaa koko ilta ja herätä pitkin öitä kun nyt voidaan kaikki nukkua läpi yö heräämättä? Tiesittekö että me nukutaan jopa saman peiton alla? Tiesittekö että nukutaan välillä Hermannin kanssa jopa ihan poski vasten poskea? Yksikin yö kun Hermannilla oli sattunut pissa vahinko olin itsekin aivan pissassa koska Hermanni oli luultavasti nukkunut mun päällä, enkä edes herää siihen.

Olen pari kertaa ihan vaan painostuksen voimasta kokeillut omaan sänkyyn laittamista. Sinne se nukahti pitkän ja piinallisen yrityksen jälkeen. Menin itse sänkyyn ja mun olo oli niin tyhjä että en saanut unta. Hermanni heräsi onneksi noin tunnin päästä, nostin sen viereen ja sain itsekin lopulta unta. Hermanni tarvii nukkumiseen mua ja mä sitä. Aamuisin on ihana herätä kun toinen ottaa päästä kiinni ja pusuttelee. Se on kuin pikku patteri.


Ja mitä tähän parisuhteeseen tulee, vaikka Hermanni ei meidän sängyssä nukkuisikaan me tuskin nukuttaisiin ihanasti  lusikassa kuin suhteen alku aikoina. Todennäköisesti nukuttaisiin kummatkin aivan eri puolilla sänkyä. Täytyy olla aika tylsä jos parisuhteelle ei keksi mitään muuta paikkaa kun sänky ja yöllä. Tiedättehän mitä tarkoitan?

Meille sopii perhepeti ja näin me nukutaan. Hermannin oma sänky on vain hieno koriste huoneen nurkassa. Oppiiko hän koskaan nukkumaan omassa sängyssä? Tuskin. Mutta ei sen väliä. Enempää lapsia kun ei ole tulossa. Siitä aiheesta lisää joskus.

Tää on meidän tapa nukkua. Mikä on teidän? 

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kylmää pakoon Mallorcalle!

Tämä kaikki lähti siitä että meidän piti ihan ensin lähteä vain Helsinkiin Korkeasaareen ja yöpyä yksi yö hotellissa. Mutta hupsista keikkaa päädyttiinkin monen mutkan kautta Mallorcalle! Löydettiin halvat lennot ja päätös olikin jo tehty. Oli ihana lähteä syksyä, sadetta ja kylmää karkuun lämpimään. +25 astetta aurinko paistaa täydeltä terältä, merivesi vielä +24. Ilma ei ole tukahduttavan kuuma vaan juuri sopiva.Turistit on suurimmaksi osaksi kaikonneet, tai no brittejä on tietysti joka puolella meni mihin tahansa tai koska tahansa, niistä ei pääse eroon. Biitsillä ei tarvinut etsiä sopivaa rakoa omalle leiriytymiselle ja aamulla sai ihan ylhäässä yksinäisyydessä kirmata pitkin rantaviivaa. Viimeisinä lomapäivinä alkoi moni pulju jo laittamaan lappua luukulle ja valmistautua talveen.


Suomen lento lähti aamulla todella aikaisin. En nukkunut koko edeltävänä yönä silmäystäkään. Varmaan joku loma stressi. Lento Hermannin kanssa sujui mallikkaasti niin kuin aina, pientä loppu kiukkua lukuun ottamatta koska hän ei ollut nukkunut silmäystäkään vaikka herätys oli ollut jo 03.00.Perille päästyä hiki valui norona. Villapaita oli aivan liikaa. Mutta mikä ihana lämpö oli vastassa. Ei haitannut vaikka olin aivan kuoleman väsynyt ja hiestä märkä. Lämpö, aurinko tässä minä nyt olen.


Lomapäivät koostui lähinnä merestä, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Lötköttelystä ja jäätelöstä. Hermanni on uskomattoman huono syömään reissuilla joten hän eli taas viikon lähinnä jäätelöllä ja ranskalaisilla. Mutta se suotakoon hänelle. Tälle reissulle saimme mummin mukaan joka kyllä todella todella suuri apukäsi juoksevan Hermannin kanssa. Hermanni on uskomattoman reipas kävelijä ja juoksija. Helposti käveli monia kilometrejä. Rattaissa hän ei enää suostu paljoa olemaan vaikka se olisi välillä ollut ihan suotavaakin meidän vanhempien hermojen kannalta, mutta ei niin ei. Ehkä rattailla saa kohta heittää vesilintua, vauva ajat alkaa olla ohi.


Mallorca maana yllätti mut ihan täysin. En uskonut kuinka siisti ja kaunis paikka se voi olla, koska mielessä oli vaan massaturismi. Vesi oli turkoosia, hiekka hienoa kuin tiimalasissa ja kasvillisuus tosi vehreää. Malagan seutu on Mallorcaan verrattuna ihan kuiva korppu. Luulin pitäväni Malagasta mutta kyllä mä Mallorcalle annan 6/5.  Ruoka oli iha todella todella hyvää. Kertaakaan ei tarvinnut pettyä. Pari kertaa pihisteltiin ja tehtiin ruokaa meijän omassa keittiössä muuten syötiin ulkona.


Yhtenä päivänä vuokrattiin pieni avoauto Fiat500 ja lähdettiin seikkailemaan. Ensin käytiin Palmassa akvaario kierroksella. Värejä, valoja ja oudon muotoisia kaloja, kilpikonia ja haita. Uskalsipa Hermanni ottaa myös papukaijan kädelle mikä oli tämän reissun suurin ihme. Tästä puhutaan vielä pitkään. Palman akvaariossa on Euroopan suurin hai allas. Paikka oli kyllä tosi upea, sitä olisi voinut ihastella lopputtomiin, Hermannilla oli vaan pirun kiire aina seuraavaan kohteeseen. Jos lasten kanssa matkustaa ja miksei tietenkin ilmankin kannattaa ehdottomasti käydä akvaario kurkkaamassa. Matkamme akvaariolta jatkui kohti salaista rantaa joka oli nimetty Mallorcan kauneimmaksi rannaksi, Cala d'Or Moro. Eikä syystä! Rannalle oli vain haastava löytää ja vielä haastavampi päästä. Jyrkkää kallion rinnettä alas, mutta kannatti. Hermanni on sen luokan vuorikiipeilijä että kulkeminen ja patikointi ei tuottanut ongelmia.



Koska emme löytäneet lentoja takaisin Helsinkiin siis ainakaan niin halvalla kun olisimme halunneet lennettiin Ruotsiin Arlandaan ja tultiin Viking Linellä kotiin. Laivasta ei enää mitään irti saanut kun reissu väsymys alkoi jo painaa. Laivat ja risteily ei ole yhtään mun juttu.Hermanni sen sijaan oli täynnä virtaa niin kuin aina. Ja laiva oli kova juttu. Ja tulipas munkin käytyä Tukholmassa kun en siellä koskaan ollut käynytkään.


Loistava reissu! Hermanni on super loistava lomailija joka nauttii lämmöstä ja vesileikeistä. Tällä reissulla Hermanni oppi sanomaan Hola! Onhan se lapsen kanssa matkustaminen aina oma lajinsa mutta on se sen arvoista. Hankalinta on matkustus osuus mutta kun ensimmäiset auringonsäteet osuu silmäkulmaan on lentokenttä raivarit pelkkä muisto vain. Parasta reissussa oli kontrasti suomen säähän. Kun Suomessa leijaili lumihiutaleet sai itse vetää uikkaria niskaan. Se myös on voi syy tähän äärettömään loman jälkeiseen masennukseen. En kestä tätä suomen säätä. Apua!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Syksy tulee, oletko valmis?

Syksy saapuu kovaa vauhtia, vähän liiankin kovaa. Lämpimän kesän jälkeen ei edes ymmärrä että pitkähihaisia tai muita kuin sandaaleja on olemassakaan. Aamulla sataa, päivällä sataa ja illalla sataa. On pimeää ja märkää. 24/7! On aika kaivaa välikausi eli äiti kielellä vk vaatteet esiin vain huomataksesi että Herranjestas lapsesi on kasvanut kesän aikana niistä ohi ja ylitse. Samoin on käynyt kengille, saappaille ja kuravaatteille. Kaikki liian pieniä! Päiväkodista kiikutetaan lappua missä muistutetaan tarkistaa sopivatko kurahousut enää jalkaan. Ne kurahousut mitkä alku syksyllä päiväkodin alkaessa vaan tungettiin muovipussiin sen kummempia sovittamatta. Mä en edes oikeesti muistanut minkä väriset kurahousut Hermannilla oli kun etsin niitä kaiken muun romun keskeltä.


Ja koska syksy aina yllättää perheellisen alkaa vk vaatteiden etsintä aivan liian myöhään, silloin kun niitä pitäisi jo pukea päälle. Hetken aikaa mennään ranteet ja nilkat paljaana liian pienillä vaatteilla. Varpaat on kumisaappaissa kuin pikku kiinalaisella, aivan mytyssä! Koska kotioloissa tulee käytettyä niin vähän kuravaatteita ja kumisaappaita ei edes tajua että nekin voi jäädä pieneksi. On siis hyvä että päiväkoti niistä muistaa joka vuosi muistuttaa,koska ei sitä joka vuosi aina muista. On siis aika ostaa koko koko vaatevarasto uusiksi. Housut, takit, softselli haalarit, fleecetakki, kuoritakki, kevyt toppatakki, kurahousut, sadetakki, sukelluspuku, syksyhattu suojaamaan korvia pohjolan viimalta. Coretexlenkkarit varrella ja ilman. Kumisaappaat vuorella ja ilman. Tänään aamulla myös tajusin että olisihan siellä ulkona tarvinnut jo sormikkaita kun omiakin sormia kylmäsi. Mutta arvatkaa vaan onko meillä sellaisia?

Kun kaikki tähdelliset vk vaatteet on saatu hankittua satelee taivaalta valkoista mömmöä jolloin tajuat unohtaneesi että talvikin on tulossa. Mutta HAHAA tässä asiassa olinkin aikaani edellä ja tilasin Hermannille toppapuvun jo aikapäiviä sitten. Lumi saa tulla, vaikka heti huomenna!

torstai 6. syyskuuta 2018

Naurettavat raivarit

Hermanni on aika kiltti poika tai ainakin kun välillä vertaa muihin samanikäisiin riiviöihin ja kuuntelee muiden äitien kauhutarinoita pään seinään hakkaamisesta. Onhan hänelläkin toki uhmaikä ja omatahto, eikä mikä tahansa omatahto. Välillä tietenkin on kiva juosta nauraen karkuun ja kun äiti saa vihdoin ja viimein kiinni mikä ei enää olekkaan niin helppoa kun pienestä konttaavasta vauvasta on tullut valoakin nopempi, räkättää hän ihan päin naamaa eikä ole kuulevinaankaan kun äiti raivoa puhkuen kertoo karkuun juoksemisen vaarallisuudesta. Ne on hetkiä milloin ottaa ihan oikeasti hermoille. Jos ei kaikkia pieniä uhman merkkejä huomioi on Hermanni ihan kiltti. Kotona hän on välillä oikea äidin pikku apuri. Hän ei lyö eikä potki vanhempia. Hän ei heittele tavaroita eikä hakkaa päätään lattiaan. Hän menee kiltisti nukkumaan ja nykyään nukkuu aamuun asti, ja välillä myös vähän pidenpään. Hän pesee hampaat kiltisti ja vie astiat tiskialtaaseen.


Mutta kun kerran kuukaudessa Hermanni saa oikeen kunnon raivarin on silloin piru irti. Kun pienestä hiirulaisesta kuoriutuu kunnon tyrannosaurus rex ei voi muuta kuin nauraa. Näitä kunnon itkupotku raivareita saadaan harvoin. Yleensä silloin kun ollaa väsyneitä ja hommat ei nyt mennytkään niin kuin hän oli kuvitellut. Esimerkiksi kun suklaamunat olisi pitänyt saada syödä ennen ruokaa. Kun tämä tyrannosaurus rex raivari iskee  huudetaan suoraa huutoa, juostaan karkuun, rimpuillaan ja saatetaan jopa yrittää läiskiä äitiä tai isiä jos äiti tai isi sattuu olemaan liian lähellä tätä kävelevää pyörremyrskyä. Saattaa siinä joku tavarakin lentää jos joku juuri sopivasti sattuu käteen. Näitä raivareita kun meillä sattuu vain aniharvoin ne naurattaa. Ymmärrän kyllä niitä kenellä nämä raivarit on arkipäivää ja näitä raivareita voi olla moniakin kertoja päivässä, silloin ei varmastikaan paljon naurata. Toisinaan ihan ihmettelee kun katselee omaa raivon vallassa olevaa rakkauden hedelmää että "Apua! Onko toi mun ja onko sen sisällä manaaja?" Ja välillä taas ajattelee "Siistiä miten kovat raivarit!"

Näistä megalomaanisista raivareista päästään yleensä yli kun annetaan hetken raivota ihan rauhassa eikä itse provosoiduta, vaan annetaan olla. Hetken kuluttua kun myrsky alkaa laantua Hermanni käpertyy syliin ja rauhotutaan yhdessä. Heti kun Hermannin saa syliin hän rauhoittuu mutta raivonvallassa sitä on turha yrittää, vasta sitten kun hän on itse valmis. Ja jos jotain ollaan satutettu pyydetään anteeksi.

Jos jossain äitinä olen erityisen hyvä niin näiden raivareiden kohtaamisessa. Ehkä välillä on ihan etuoikeus olla koulutettu varhaiskasvattaja niin tulee toimittua edes jossain tilanteissa ihan ok!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hyvästi vaipat + pari vinkkiä!

Kävipä kerran niin hassu tapahtuma Hermannin ollessa isin kanssa kaupassa että siitä päivästä lähtien päätin tai siis me yhdessä miehen kanssa päätimme että vaippojen käyttäminen loppuu JUST NYT! 

Hermanni oli siis tehnyt ison asian vaippaa kaupassa eikä mukana tietenkään ollut vaihto vaippaa joten oli pärjättävä ilman. Pissatki oli tullut pönttöön. Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt ne lähtee aivan lopullisesti.
Aluksi annettiin ryhmä hau tarroja pyykinpesukoneen kylkeen aina jokaisesta pissassa. Toimi! Aluksi käytiin istumassa potalla ihan puolen tunnin välein. Toimi! Tarrojen loputtua lopetettiin tarrojen antaminen ja ihailtiin pesukoneen kylkeen liimattuja Samppaa ja Rollea! Jokaisen pottaan tulleen toimituksen jälkeen tanssittiin pottatanssi. Pikku hiljaa alettiin pidentämään potalla käynnin väliä.

Hyvästi vaippasankari! 

Tuli reissu etelään. Hetken mietti miten tässä nyt tulee käymään kun mukana ei ole pottaa, mutta ei käynyt yhtään mitenkään. Hermanni osasi tehdä asiansa isolle pöntölle kun joku vähän piti kiinni ettei koko pieni poika tipu vessan syövereihin. Ei mennyt aikaakaan kun ei enää tarvinnut pitää edes kiinni. Kuka sitä siinä helteessä olisi edes vaippaa halunnut pitää. Tämän kesän säät kyllä enemmän kuin suosi vaipoista pois opettelua. Ei paljon rihmankiertämää tarvi päällensä laittaa. Pysty juosta aivan nakkenakuttaja.
Heti vaippojen pois ottamisen jälkeen Hermanni alkoi myös kuin taikaiskusta kertomaan milloin hänellä on hätä. Vahingot mahtuu yhden käden sormiin. Pelkäsin että kesäloman jälkeen päiväkotiin meno olisi tuonnut takapakkia vaipattomuuteen mutta sekin pelko oli täysin turha. 

Tässä jo kuukauden päivät  ilman vaippoja olleena Hermanni on välillä lopettanut myös hädän kertomisen ja omatoimisesti menee itse vessaan ja kaataa potan sisällön pönttöön tai välillä pöntön viereen. Vaikka välillä pitkillä matkoilla vaippa ei Hermanni suostu tekemään sinne vaan vaatii päästä vessaan. En edes ollut tuhlannut ajatusta vaipoista luopumiseen vaan tämä tuli melkein ihan itsestään ja ihan kerta rysäyksellä. Ajattelin että viimeistään sitten 3-vuotis synttäreiden jälkeen. Kun sitä vaippaa ei ole on ilkeä tehdä asioita housuihin. Vaipattomuus on ihanaa ja helppoa! Hyvästi pirun kalliit vaipat!

Tässä pari vinkkiä vaipattomuuteen.

1. Älä stressaa.
2. Ota vaippa pois!
3. Käytä säännöllisin väliajoin potalla.
4. Älä stressaa!
5. Kannusta! Tarroilla, tansseilla tai millä hyvänsä!
6. Älä lannistu!
7. Älä vieläkään stressaa!

Kyllä lapsi kuivaksi oppii sitten kun on siihen valmis! 

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on?

Mikä toi on?
Se on lehmä.
Mikä toi on?
Lehmä!
Mikä toi on?
Edelleen se sama lehmä.
Mikä toi on?
Pyörä.
Äiti. Mikä toi on?
Toinen pyörä.
Äiti! Pyörä! Wauu! Pyörä! 
*hiljaisuus*
Mikä toi on?
Pyörä.

Huooohhhh... 

Aivan hirveä kysely kausi päällä. Viiskyt samanlaista pyörää ja jokaisen kohdalla täytyy kysyä mikä toi on. Ja vastaukseksi toki kelpaa ihan mikä vaan vaikka helikopteri, ei sen väliä kunhan hän saa vastauksen joka ikiseen mikä toi on kysymykseen. Kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta täytyy osoittaa ja kysyä mikä toi on? Vaikka ihan hyvin tietää itsekin mikä se on.



Toinen jankkaamisen aihe on mihin joku hävis? Jos ei kysytä mikä toi on, on joku hävinnyt.

Minne isi hävis?
Minne tutti hävis?
Minne mummo hävis?
Minne Hermanni hävis?

Ja hävinneen kohteen ei tarvitse kuin poistua huoneesta on hän hävinnyt, aivan totaalisesti poissa. Mun ei tarvitse mennä kuin peiton alle niin  Hermanni kysyy Mihin äiti hävis? Kun Hermannille vastaa kysymyksellä mihin tutti hävis? Tietää hän mihin tutti on hävinnyt. Kun päivän aikana on tunnin sisällä vastannut 1000 kertaa kysymykseen mikä toi on tai mihin joku hävis alkaa melkein ärsyttää. Vastaan kuitenkin aina. Eihän muuten opi että lehmä on lehmä ellei siihen vastaa kymmentä kertaa. Asiaan on hyvä saada varmistus. Hermanni on selvästi alkanut enemmän tutkimaan ja havannoimaan maailmaa. Asiat selvästi kiinnostaa. 


Onneksi näihin kysymyksiin pystyy vasta ihan vain yhdellä sanalla. Odotan innolla aikaa milloin alkaa sataa kysymyksiä miksi? Tai syvällisiä kysymyksiä miksi kakkaa ei voi syödä tai miksi äiti on nainen? Mitä? Miksi? Koska? Milloin? Ja kun Hermanni oppii vielä paremmin puhumaan tulvii suusta ihan varmasti niin paljon kysymyksiä ja maailman menon ihmettelyä että on äiti ja isi vielä ihan pyörällä päästään. Nimittäin Hermanni ei osaa pitää suutaan kiinni vaan hän puhua pulputtaa jatkuvalla syötöllä.