Kuvat. Jokainen blogiteksti tarvitsee jonkinlaisen kuvan. Plussaa tietysti on että kuva on hyvä ja ehkä jopa jotenkin liittyy aiheeseen. Välillä käy niin että on kirjoittanut hyvän tekstin mihin ei olekkaan mitään hyvää ja sopivaa kuvaa. Ei edes arkistoista. Silloin blogitekstin julkaiseminen lykkääntyy siihen asti kun sopivat kuvat on saatu otettua. Mies ei tätä ymmärrä vaan pyörittelee päätään kun aina vaan täytyy olla kuvaamassa.
Kun sopivat ja hyvät kuvat on saatu. Täytyy kuvat vielä muokata ja leikata sopivan kokoisiksi. Jos kuvia on paljon saattaa tämä viedä yllättävänkin paljon aikaa. Kuvat täytyy asetella ja sommitella blogitekstiin oikeille paikoille ja kun kirjoitan blogia pelkästään älypuhelimella voi kuvat hyppiä ihan minne sattuu. Eikä se että ne hyppii vaan välillä koko teksti saattaa kadota bittiavaruuteen vain yhden mokan takia.
Oikolukeminen. Kun blogiteksti ja kuvat on saatu aseteltua sopiviin paikkoihin alkaa oikolukeminen. Oikolukeminen ei ole yhtään mun juttu. Vaikka saatan lukea sata kertaa tekstin läpi en välttämättä huomaa kirjoitusvirheitä. En osaa käyttää pilkkua enkä yhdyssanoja vai onko se yhdys sana. Oikoluku vaiheessa saattaa tekstin sisältökin muuttua kun aivosopukoiden syöveistä tupsahteleekin koko ajan vain parempia ja parempia juttuja. Parasta olisi jättää blogiteksti pariksi päiväksi rauhaan kirjoittamisen jälkeen ja palata siihen uudestaan jolloin mahdolliset virheet ja mokat huomaa paljon selvemmin. Paitsi parin päivän jälkeen saattaa blogiteksti tuntua aivan sonnalta jolloin on parempi painaa suoraan vain delete nappulaa.
Huono kuva |
IHan hyvä kuva |
Oikolukeminen. Kun blogiteksti ja kuvat on saatu aseteltua sopiviin paikkoihin alkaa oikolukeminen. Oikolukeminen ei ole yhtään mun juttu. Vaikka saatan lukea sata kertaa tekstin läpi en välttämättä huomaa kirjoitusvirheitä. En osaa käyttää pilkkua enkä yhdyssanoja vai onko se yhdys sana. Oikoluku vaiheessa saattaa tekstin sisältökin muuttua kun aivosopukoiden syöveistä tupsahteleekin koko ajan vain parempia ja parempia juttuja. Parasta olisi jättää blogiteksti pariksi päiväksi rauhaan kirjoittamisen jälkeen ja palata siihen uudestaan jolloin mahdolliset virheet ja mokat huomaa paljon selvemmin. Paitsi parin päivän jälkeen saattaa blogiteksti tuntua aivan sonnalta jolloin on parempi painaa suoraan vain delete nappulaa.
Julkaiseminen. Kun omasta mielestään kaikki iin pisteet, sanat ja kuvat ovat sopusuhdassa koko tekstin kanssa aletaan omaa upeaa luomusta esikatselemaan. Tässä vaiheessa löytyy tekstistä ainakin 1001 virhettä. Eli siirrytään takaisin lähtöruutuun. Kun itse ei löydä enää yhtään virhettä tai on pää on jo räjähtämis pisteessä painetaan julkaise nappulaa, laitetaan kädet ristiin ja toivotaan parasta ja pelätään ilkeitä kommentteja. Yhden blogitekstin julkaisuun ajatuksesta julkaisu vaiheeseen saattaa kestää 30min - viikko. Tässä ajassa saattaa samaan aikaan olla montakin eri tekstiä työn alla. Asia ei ole niin yksinkertainen kun joku voisi ajatella. Kuvia ei lätkitä sinne ja tänne vaan kaikki on harkinnallisesti suunniteltua ja pedagogisesti toteutettua.
Mulla mies hoiti kaksivuotta läpi lukijan tehtävää kunnes uskaltauduin julkaisemaan ilman hänen hyväksymistään. 😅 ja tunnen sun tuskan kännykkäbloggaajana 🙈
VastaaPoista