perjantai 11. marraskuuta 2016

Ruuhkavuodet

On ollu aika hiljasta.. Ei vaan ole aikaa..

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tarkoittaa ruuhkavuodet. Ikuinen neljän ruuhka. Sitä että ei ehi ei jaksa ei kykene tekemään yhtään mitään ylimääräistä. Koko ajan tuntuu olevan kiire jonnekkin suuntaan eli töihin tai nukkumaan. Töistä kun tulee kotiin tuntuu jo niin myöhältä että turha kuvitella tekevänsä yhtään mitään paitsi tietenkin kaiken pakollisen. Täytyy pitää koti hallitussa kaaoksessa, tehä ruoka ja pestä 60 koneellista pyykkiä. Onneks en tee tätä kaikkea yksin. Hatunnosto yksinhuoltajille. Mulla on onneks mies jonka kanssa jaan tän kaiken.
Ilot ja surut. Vitutuksen ja räkätaudit. 

Hermannille on ottanu vähän koville hoidon aloitus ja yöheräily on vaan lisääntyny siihen samaan syssyyn on tulossa vielä hampaita ja eikä siinä vielä kaikki, nenästä roikkuu nenänami ja aamuyöstä yskittää. 3h unien jälkeen eiku töihin! Tekemään samaa hommaa kun kotona, hoitamaan lapsia. Äitinä sitä tietenki tuntee huonoa omaatuntoa siitä että käy töissä mutta se on pakko. Pakko se on jos aikoo käydä laittamassa ripsiä ja ostaa kaupasta avokaadoja. Paitsi jos ottaa "eron", laittaa vaan miehen postin menemään eri osoitteeseen ja vetää Kelasta ja sossusta kaikki mahdolliset tuet niin ehkä sitä sitten pärjäis kotona. Ja tiiättekö näitä on....


Hermanni on niin onnellinen hoitoon lähtijä. 


Ja koska en voi olla harrastamatta päivittäin liikuntaa täytyy sekin jotenkin ujuttaa mahtumaan kalenteriin. Sohvalla pötköttäjäks musta ei ole vaikka en olis nukkunu yöllä sekuntiakaan. Se on super nopea ja raskas hiit treeni melkein joka päivä. Joskus ei vaan oikeesti ehi sitäkään. Mut semmosia päiviä on harvoin. Syön niin paljon kuitenki herkkuja että jos en liikkuis olisin merimakkara. Töihin paluun jälkeen mun paino on onneks jatkanu laskusuhdannetta. Mulla on aktiivisuusmittari ranteessa ja joskus hölkkä vielä sängyn vieressä ennen nukkumaan menoa että saan 100% täyteen. 

Joskus iltasin ei vaan jaksa raahautua enään edes suihkuun. Ja sit haistaan paskalle. Imurointi suoritetaan salkkareitten mainoskatkolla. Sellanen pika imurointi missä ei siirretä ollenkaan mitään tavaroita vaan imuroidaan vaan sieltä missä lattia on näkyvissä.  Salkkareita ei mistään hinnasta jätetä väliin. Minä ja mies ollaan 20.30 vaaka asennossa valmiina nukkumaan.

Ulkona on kylmää ja pimeetä. Tekis mieli vaan istua sohvalla ja syödä 100kg suklaata. Trumppi on Yhdysvaltain uusi presidentti. Ja talvikengät on huonot, niissä jäätyy varpaat hetkessä.
Onneks saa suunnitella ens kesän ulkomaan matkaa. Palmut huojuu ja Hermanni hyppää pää edellä altaaseen. Se antaa toivoa tulevaan! Voimia valvottuihin öihin! Yöllä ku herään Hermannin huutoon mietin. 
"Enää puolvuotta lomaan!"

3 kommenttia:

  1. Osaat kyllä kirjottaa tosi hauskasti!�� kiva lukee!

    VastaaPoista
  2. Ai että sossun ja kelan rahoilla jollain äidillä olis varaa laitattaa ripsiä ja ostella hifistelyruokaa? Sitten et tiedä kyllä niistä rahoista mitään jos niin kuvittelet.
    Kovin on oman kruunun kiillottamista nämä tekstit. Töissä ja harrastuksissa käydään ja laitetaan itkevästä lapsesta kuva ja sivuutetaan asia blogissa kirjoittaen huonosta omastatunnosta. Ja siitä, että lapsensa kanssa ei vietä aikaa vaan on mieluummin töissä jotta saisi ne ripset. Voi luoja.. ja sitten vielä rivien välistä maanitellaan kelan tuilla eläviä.

    Ei kovin rankkaa voi olla, jos jaksaa reenatakin kaiken sivussa. Rankasta et mitään vielä tiedä. Ja yhden lapsen kanssa. Mua aina naurattaa nämä "elämä on rankkaa kun mun pienokainen aloitti päiväkodin ja mä menin töihin". Otapa siihen pari lasta lisäksi, sairaus ja vielä vaikka taloudelliset ongelmat. Sitten saat jotain osviittaa.

    Mutta kruunua pitää kiillottaa, jotta näyttäisi täydelliseltä.

    VastaaPoista