Sormiruokailu. Ruokailu jossa lapsi ihan alusta alkaen syö itse sormin kaikki eteen kannettavan. Valitsee itse mitä syö ja kuinka paljon syö. En ole itse kokeillu enkä kokeile. Mä en ymmärrä miten se toimii? Ja puhunkin nyt kiihko sormiruokailijoista. Vaikka iltapala jos Hermanni söis just sen mitä suuhunsa saa menis se kyllä aika hitsin nälkäsenä nukkumaan koska puolet ruuasta olis lattialla ja toinen puolisko korvassa. Ja ihan parsakaalin palasella ei koko yötä pärjää. Iltamaidot päälle mutta siltikään meillä ei selvittäis yötä ilman nälkä kuolemaa. Täytyy odottaa että lapsi on itse valmis kiinteään ruokaan ja maistamaan ja ennen kaikkea tukehtumaan. Lapsentahtisuus on kaiken a ja o! Mites olisi 15-vuoden päästä teinintahtisuus? Eletään sitten teinin aikataulujen mukaisesti.
Ja kyllä! Meilläkin voi syödä tiettyjä asioita sormin. Sellassia asioita mitä aikuisetkin syö sormin. Esim leipää voi syödä sormin ja maissinaksuja. Ja tietty Hotwingsejä!
Meillä sotketaan syödessä niin paljon että vielä kun sen ruuan lätkäsis naaman eteen ja sanois että "syö ite!" Ei meijän keittiötä varmaan erottais sikalasta. No ei sitä muutenkaan oikeen erota. Kolme pikku possua siellä aina pöydän ääressä istuu. Toiseksi tässä sormiruokailussa pelottaa tukehtuminen. Oon ihan 100 varma että Hermanni tukehtuu. Ei sen pieni suuri pää vielä ymmärrä ettei koko ruisleipää voi laittaa kerralla suuhun ja niellä purematta.
En oo yhtään perehtyny sormiruokailuun joten minkäänlaista faktatietoa mulla ei ole siitä antaa. Paitsi se että päiväkodissa ei saa syödä sormin. Ja sormiruokailussa pinsettiote harjaantuu. Sormiruokkailessa äiti saa myös harjaannuttaa elvyttämis taitoja.
Olin kerran ihan äimänkäkenä kun näin 2 vuotiaan syövän ravintolassa spagettia sormin. Sinne vaan spagetin sekaan kummatkin kädet. Se meni jo vähän ohi mun ymmärryksen. Sillä ruokailulla ei kyllä ollu minkäänlaista tekemistä pinsettiotteen kanssa. Eikö ton ikänen olis valmis jos harjoittelemaan lusikka otetta tai ehkä jopa haarukka otetta? Se on pienelle ihmiselle hieno ja suurenmoinen hetki kun lusikka vaihdetaan haarukkaan. Siinä lapsen itsetunto nousee ihan nextille levelille! Se on ku heittäis pyörästä apupyörät metsään!
Missä menee sormiruokailun raja? Syödäänkö keitosta sattumat sormin ja latkitaan lopuksi liemi lautasen reunalta?
Mä oon niin hitler äiti että meillä syödään just sitä mitä on tarjolla eikä aleta valitsemaan. Jos ei maistu niin sitten ei syödä. Kyllä se jossain vaiheessa syö!
Miks lapsen pitäis saada edes päättää mitä se syö? No koska vauvantahtisuus!
Miks lapsen pitäis saada edes päättää mitä se syö? No koska vauvantahtisuus!
Olin niin tai näin mä luokittelisin meijät osittain sormiruokailijoiksi! Osittain vauvantahtisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti