keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ei hiilareita kiitos!

Oon ollu nyt noin kolme viikkoa vähä hiilarisella ruokavaliolla. Se on kamalaa koska rakastan leipää. Leipä on niin hyvää. Paljon juustoa ja voita mutta enään se ei käy. On pakko luopua turhista hiilareista jos haluan tähän kroppaan jotain muutosta. En kuitenkaan oo ehdoton hiilareista kieltäytyä. Kuuluisa herkkupäivä on lauantaisin ja joskus jopa pikku herkkupäivä keskiviikkona. Pääsääntöisesti karkit ja herkut jää kauppaan. Pastat ja perunat kaappiin. Kaikkein vaikeinta on keksiä mitä syö aamu ja iltapalaks kun aina on syöny sitä syntistä leipää. Rahkaa ja smoothien eri versioita siemenillä höystettynä.

Tässä pieni kuva kooste ruuista.. 






Liikun paljon. Liikun ihan sairaaasti. Abauttia rallaa noin 5-7 kertaa viikossa. Hermanni rakastaa kattoa kun zumbaan. Se tuijottaa ku hullu puuroa ja hytkyy tahdissa. Sillä alkaa olla jo latino rytmit veressä. Salilla en käy en oo koskaan käyny. Sali ei oo mun paikka. Tykkään treenata yksin omassa rauhassa tai siis nykyään Hermannin kanssa. Mulla on mun vanhemmilla oma pikku sali. Käsipainot,jumppapallo,total gym 1000 laite ja kuntopyörä. Niillä pääsee jo tosi pitkälle. En oo koskaan tuntenu vaikeutta alottaa treenaamista kun moni sanoo että olis vaikea kotona saada persettä ylös penkistä ja alottaa kun helpompi mennä salille ja siellä on sit pakko treenata koska on kuitenki maksanu kalliit kk maksut. Hermanni saa myös kurkku suorana huutaa ilman vihasia katseita. Hermannista on parasta kun laskee sarjoja ääneen 1,2,3,4....

Tän hiilarittomuuden myötä on lähteny semmonen ihme pönötys pois. Painoa nyt ei oo lähteny kun ihan maximissaan 2kiloa ehkä läski muuttuu lihakseks tiedä häntä. Vaikeinta tässä kropan muutoksessa on varmasti yöuni kun kroppa ei pääse kunnolla palautumistilaan. Super paskan yönkin jälkeen treenin jälkeen tuntuu hyvältä vaikka ihan plus miinus nolla se varmasti on mutta musta tulee vaan vielä väsyneempi jos en tee yhtään mitään. En voi muuta sanoa kun että voi saasta että laihduttaminen on ihan hiton rankkaa ja aikaa vievää mutta enää ei ainakaan tule yökkäys refleksi kun kattoo itteään peiliin. Vaatteet päällä alkaa näyttää jo ihan hyvältä. Ja toisaalta oon ihan pirun ylpee itestäni että kaiken tän nukkumattomuuden ja vauva rumban keskellä pidin sen lupauksen ittelleni että en anna itteni vauvan myötä lösähtää ku pullataikina! Liikkukaa äidit liikkukaa!

Tässä 2,5 viikon vähähiilari tulos. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti